sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kainuussa ei nukuta vaan pidetään huolta opettajien osaamisesta siinä missä muuallakin ja paikoin jopa paremminkin

Mikrobitti kirjoittaa pitkän artikkelin koulujen toimintakulttuurin uudistamisen haasteista "SIPILÄN HALLITUS PUSKEE KOULUJEN DIGILOIKKAA – LAPSET ERIARVOISESSA ASEMASSA, OPETTAJILLA ”TURHAUTUMISTA JA EPÄTOIVOA”. Kirjoitus on laaja ja se sisältää useita mielenkiintoisia teemoja sekä tärkeän viestin digitalisaatioon ja koulujen toimintakulttuurin uudistamiseen liittyvästä eriarvoisuuden riskistä. Tekstissä Kainuu nostetaan heikoon valon koulujen toimintakulttuurin uudistamisessa, joskin kirjoittajat ottavat selvää, miten asia nähdään yhdessä Kainuun kunnassa. Kainuun ja Kajaanin näkymiin opetuksen kehittämisessä sekä opettajien osaamisen kehittämiseen liittyen seuraavassa muutama näkemys.


Kainuussa on tehty hyvää työtä koulujen toimintakulttuurin uudistamisessa

Tekstissä todetaan ylitarkastaja Kimmo Koskisen kommenttiin viitaten, että Suomen vajaasta 300 kunnasta 60–70 kuntaa on vielä täydessä unessa, eivätkä ne ole vielä heränneet koulujen toimintakulttuurin uudistamiseen. Koskisen mukaan passiivisuus keskittyy Kainuuseen, pohjoiseen Suomeen sekä Keski-Suomen reuna-alueille. Kainuuseen... Tämä toteamus hämmästyttää. Kainuun kunnat tekivät perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksessa hyvää keskinäistä yhteistyötä ja opettajia osallistettiin laajasti mukaan työhön. Luotiin alkutahteja työlle, joka on jatkunut kunnissa edelleen. En tietenkään pysty yksityiskohtaisesti kuvaamaan Kainuun muiden kuntien tilannetta mutta tapaamme säännöllisesti kuntien sivistys- ja opetustoimen johtajien kesken ja näiden keskustelujen kautta minulle on muodostunut käsitys, että Kainuussa kehitystyö on ollut hyvää kaikkialla. Mikrobitti kirjoittikin em. artikkelin yhteyteen tarkentavan kirjoituksen kainuulaisen kunnan, Suomussalmen, tilanteesta ICT-pedagogisen kehittämisen osalta: SUOMUSSALMI VOITTAA HELSINGIN KOULUJEN DIGILOIKASSA: NÄMÄ OVAT SYYT HITAASEEN STARTTIIN.

Tarkemmin pystyn kommentoimaan Kajaanissa viime vuosina tehdystä kehitystyöstä. Olemme hakeneet aktiivisesti ja myös saaneet avustuksia digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Tutor- eli mentoritoimintaa meillä on ollut käytössä jo useamman vuoden. Saatujen kokemusten perusteella olemme myös kehittäneet mentorointia sellaiseksi, että sen vaikuttavuus olisi hyvää ja toiminta mielekästä. Kajaanin perusopetuksen sivuilta löytyy tarkempaa tietoa ja linkkejä mm. ICT-pedagogisen toimintakulttuurin kehittämiseen Kajaanissa. Perusopetuksen lisäksi mentorointia toteutetaan varhaiskasvatuksessa esiopsin sekä VASUn käytännön toteuttamiseksi sekä toisella asteella ja ammattikorkeakoulussa hyvien perusopetuksen kokemusten saattelemana.

Kaikki hankehaut eivät ole "tärpänneet". Kun haimme esimerkiksi innovatiivisten oppimisympäristöjen kehittämiseen tarkoitettua hankerahaa perusopetukselle, niin päätösten julkistettua saattoi harmikseen todeta Täyssinän rauhan rajan jakavan edelleen Suomen kahtia: liki kolmekymmentä myönteistä hanketta rajan eteläpuolella ja vain muutama pohjoiseen. Saatiinpa hankerahaa tai ei, on kuntien satsattava opetukseen ja oppimisympäristöjen kehittämiseen myös omatoimisesti. Kajaanissa on kunnostettu mm. langattomia verkkoja systemaattisesti kouluille ja myös päiväkodeille. Laitekantaa on kehitetty niin, että ensin jokaiselle peruskoulun opettajalle hankittiin oma henkilökohtainen laite reilu vuosi sitten. Opettajat ovat saaneet opetella laitteen mahdollisuuksia paitsi omatoimisesti, niin ennen kaikkea peruskoulun mentorit ovat kouluttaneet opettajia ja luokkia laitteiden pedagogiseen hyödyntämiseen suunnitelmallisesti ja kirjaimellisesti kädestä pitäen. Tänä vuonna on aloitettu systemaattisesti peruskoulun laitekannan kartuttaminen noin 200 000 euron vuotuisella rahoituksella. Tämä mahdollistaa satojen koneiden leasingvuokraamisen per vuosi. Kajaanissa on oppilaita perusopetuksessa noin 3700 ja laitekanta on tällä hetkellä noin 2000 laitteen luokkaa. O365-lisenssi on ollut käytössä kaikilla oppilailla ja opettajilla jo useamman vuoden ajan. Maininnan arvoista on myös se, että Kajaanissa on panostettu koulujen sekä päiväkotien peruskorjaamiseen / uudisrakentamiseen viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana noin 40 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle suunnitellaan tämän lisäksi yhden päiväkodin, yhden ison peruskoulun sekä peruskoulun liikuntasalin peruskorjauksia, joiden kustannus on kaikkiaan liki 20 miljoonaa euroa. Kajaanissa on satsattu opetuksen ja kasvatuksen kehittämiseen konkreettisesti.

Paikallisena ainutkertaisuutena nostaisin esille vielä yhteistyön varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, toisen asteen sekä ammattikorkeakoulun kesken. Olemme suunnitelleet jo parin vuoden ajan systemaattisesti koko koulutusketju huomioiden oppimisympäristöjen kehittämistä. Tässä isona etuna on ollut myös tietohallinto, KamIT, joka on perustettu muutama vuosi sitten nimenomaan opetusalan tietohallinnon tarpeisiin. Eri kouluasteiden yhteissuunnittelun keskiössä on digitalisaation lisäksi yritteliäisyyskasvatuksen yhtenäisen polun ja käytänteiden luominen kajaanilaisten lasten ja nuorten hyvän kasvun ja oppimisen tukemiseksi. Ajatteluamme Kajaanissa ja Kainuussa ohjaa pyrkimys "kainutlaatuisen oppimisen ja kasvun" edistämiseksi (ks. Kainutlaatuisen oppimisen suunta 2025). Nyt syksyllä kannattaa seurata "Kainutlaatuinen ope -foorumia" eli kaikille kainuulaisille opettajille tarkoitettua koulutustapahtumaa, jossa open space-formaatilla, eri kouluasteiden opettajat pääsevät kehittämään ajatteluaan ja osaamistaan tunne- ja vuorovaikutustaitojen, digitalisaation, uusien OPSien käyttöönottamisen sekä yritteliäisyyden edistämisen saroilla. Koulut ovat järjestäneet ammattikorkeakoulun johdolla arkeen nk. digikahviloita, joissa eri koulutusasteiden opettajat ovat esitelleet toisilleen hyväksi koettuja opetuksen käytänteitä. Vapaaehtoisissa sisäisen koulutuksen tilaisuuksissa on ollut osallistujia vapaasta sivistystyöstä varhaiskasvatukseen. Kainuussa ei siis olla nukuttu!


Lopuksi - opettajien osaamisesta on huolehdittava

Opettajien osaamisen vaaliminen on keskeisin ja kriittisin tekijä koulujen toimintakulttuurin kehittämisessä ja siinä onnistumisessa. Tämä tiedetään ja sitä halutaan aivan oikein valtakunnan tasolla myös edistää erillisrahoituksella, joskin varmaan jokainen meistä toivoo, että erillisrahoituksen sijasta peruskoulujen kehittämisen halu näkyisi kuntien perusrahoituksessa. 

Valtakunnallisesti ajatellen iso riski opetuksen kehittämiselle on se, että opettajien taitotaso ja kehittymisen motivaatio eriytyvät ja koulujen eriarvoisuus kasvaa myös tässä suhteessa. Riski on kaikkialla sama - myös Kainuussa. Kajaanissa olemmekin todenneet, että nyt on keskityttävä muutama vuosi siihen, että uuden OPSn perusteita, uusien oppimisympäristöjen perusteita sekä opetusta tukevien digitaalisten laitteiden perusteita otetaan haltuun siten, että opettajat eivät väsy ja jokainen opettaja saa kokea olevansa osallinen muutoksessa ja jokainen pääsee kokemaan myös onnistumista tällä saralla opetusta. 

On mielenkiintoista seurata myös opettajankoulutuksen kehittämistä, täydennyskoulutus mukaan lukien. Tämä on yhtälailla kriittinen tekijä koulun uudistumisessa. Opettajien kasvatustieteellinen ja teoreettinen ajattelu on tässä kaikkein tärkein vaalittava asia, koska ilman vahvaa kasvatuksen teoreettista näkemystä, ilman innostusta omaa tieteenalaa kohtaan ja ilman oman tieteenalan vahvaa tuntemusta, opettaja on "mekaanikko", joka toimii ilman omaa ohjautuvuutta ja tosiasiallista pedagogista näkemystä. Metodit ja yksittäiset mekaaniset kysymykset alkavat hämärtää ajattelua ja metsää ei nähdä puilta. Työstä muodostuu uuvuttavaa. Opettajien koulutuksessa ja myös täydennyskoulutuksessa on tehtävä pedagogista kehitystyötä sen eteen, että (tulevat) opettajat innostuvat opetuksen teoriasta, ymmärtävät opetusta teorian kautta ja omaksuvat tutkivaa otetta omaa työtään kohtaan. Vain tällä tavalla koulu pystyy vastaamaan niihin monimuotoisiin oppimisen ja kasvun haasteisiin, joita lapsilla ja nuorilla tänä päivänä yhä enenevissä määrin on. Tällä tavalla suomalainen peruskoulu pystyy säilyttämään sen institutionaalisen asemansa, joka sillä on ollut tähän saakka turvallisuutta, hyvää osaamista ja sivistystasoa sekä tasa-arvoisuutta ja hyvinvointia edistävän sivistysvaltion rakentamisessa. 


lauantai 16. syyskuuta 2017

Peruskoulua uudistetaan oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan

Keskustelu peruskoulun kehittämisen ympärillä näyttää muodostuneen ikiliikkujaksi. Hyvä näin, koska yhteiskunnan tärkeimmästä tehtävästä ja toimialasta voi tuskin koskaan puhua liikaa. Olen ollut hieman laiska blogin kirjoittamisessa viime aikoina mutta tänään Kari Uusikylä julkaisi kirjoituksen, joka herätti halun kirjoittaa pari ajatusta aiheesta ja sen vierestä. Uusikylän kirjoitus "Fantastinen peruskoulu-uudistus menossa" löytyy oheisesta linkistä.

Uusikylä kritisoi tuttuun provosoivaan sävyynsä nykypäivän menoa perusopetuksen kehittämisessä. Toisaalta ymmärrän ansiokkaan uran tehneen professorin satiirisen sivalluksen, kun nuori konsultti ottaa epävarmasti esiintyen mutta silti rohkeasti kantaa oppimiseen ja koulun kehittämiseen (ks. hallituksen kärkihankkeen sivusto Peruskoulufoorumi oppiminen uudistuu, mihin Uusikylä viittaa tekstissään). Vaikka Hermanni Hyytiälä ei ehkä täysin vakuuta kuulijaansa, on hänellä paljon hyvää sanottavaa muutoksesta, uuden oppimisesta ja vanhan poisoppimisesta. Asioiden ideointivaiheessa kaikkia ajatuksia kannattaa kuunnella avoimesti. Kritiikin vaihe tulee myöhemmin. Hallituksen kärkihanke koulun kehittämiseksi on tärkeä. Opetusministeri tekee tässä hyvää työtä. Koulua on kehitettävä ja katseen on oltava visioinnissa jo pitkällä 2020-luvulla. 


On tiedostettava opetuksen sudenkuopat ja tuettava opettajien oppimista

Uusi POPS on jatkuvan kriittisen arvioinnin ja keskustelun kohteena. Opetuksen eheyttäminen ja digitaalisten oppimisympäristöjen sekä opetuskäytänteiden kehittäminen lienevät kiistellyimmät aiheet opsista. Ehkä turhauttavimmatkin, koska keskustelu asiasta poukkoilee usein joko-tai-akselilla. Muutamassa yhteydessä ja joissain aiemmissa blogiteksteissä olen yrittänyt viestittää erityisesti eheyttämisen mahdollisuuksia mielekkäälle ja innostavalle opetukselle. Mutta kuten Hyytiälä toteaa videoblogissaan, ei saarnaamisella ole merkitystä ilman omakohtaista kokemusta. Muistutanpa kuitenkin edelleen opetuksen eheyttämisessä piilevästä riskistä, touhupedagogiikasta, josta saattaa muodostua jopa uuden OPSin akilleenkantapää. Näin käy, jos opetuksen eheyttämisestä ja ilmiöviikoista tulee oppimisesta irrallisia hulinaviikkoja ja opetuksen järjestämisessä unohtuvat:
  1. opetus, jolloin ajatellaan lasten oppivan itse toiminnasta itse opiskellen tai toisiltaan, opettajan toimiessa vain ohjaajana, ja 
  2. opetuksen vahva tavoitteellisuus ja tavoitteiden johtaminen oppiaineiden tavoitteista unohtuvat - toiminta itsessään nähdään tärkeä, jolloin vain stressaavasta touhuilusta muodostuu jonkinlainen tavoite.
Koulun kehittämisen rintamalla on mennyt viime vuosina lujaa ja nyt on osattava pysähtyä uuden äärelle. Otetaan OPSia pala kerrallaan haltuun ja varmistetaan, että opettajien tai koulujen väliset tieto- ja taitoerot eivät muodostu liian suuriksi. Ainakin seuraavat kaksi vuotta on syytä toistaa ja vaalia sitä, mitä olemme juuri oppineet ja alkaneet hiljalleen toteuttaa opetustyössä. Kiire ei ole "keksiä" mitään uutta ja mullistavaa. Menestyvä koulu ja menestyvät opettajat tulevat olemaan ne, jotka yhdessä kokevat hallitsevansa mm. teknologiaa tai oppilaita innostavien oppimisympäristöjen sekä kokonaisuuksien muodostamisen ja uskaltavat hyödyntää näitä taitoja tarkoituksenmukaisesti opetuksessaan. Opettajien täydennyskoulutus, koulujen sisäinen sujuva vuorovaikutus, tiedon jakaminen, opettajien yhteistyö sekä mm. mentorointi koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi ovat pidettävä keskiössä, jotta osaamme kehittää koulua jäntevästi oppimista ja kasvua tukevaksi.


Opetuksen kehittämisessä on nähtävä tulevaisuus ja yhdenvertaisuutta edistävä koulu

Osa OPSia ja koulun kehittämistä koskeva julkinen keskustelu on linjaa "tätähän me tehtiin jo 80-luvulla". Näin tehtiin 80-luvulla tai jo 20-luvulla, koska mistään uuden keksimisestä ei koulun kehittämisessä ole kysymys, jos ei huomioi sitä, että jokaisen uuden sukupolven on "keksittävä" itse ne asiat, jotka "keksittiin" jo 1980-luvulla tai 1930-luvulla. Ei koulussa ole sinänsä mitään uutta keksitty sen jälkeen, kun koulu on keksitty. Sen verran meistä on kuitenkin löydyttävä keksijää jokaisesta, että jokainen opettaja ja koulun johtaja "keksii" itse hyvän opetuksen idean ja OPSin idean suhteessa oppilaisiinsa ja heidän tarpeisiinsa.

OPS-keskustelusta löytyy myös hämmästyttävä näkökulma. Uusi OPS on ollut käytössä reilun vuoden. Silti osa ihmisistä tuntuu sälyttävän oppimistulosten notkahduksen uuden OPSin syyksi. Tosiasiassa luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen, kädentaitojen heikkeneminen, fyysisyyden rapautuminen, eriarvoisuuden kasvu eli kotitaustan vaikutus oppimistuloksiin tai käyttäytymisen ongelmat ovat alkaneet prosessina jo kauan sitten. Uudella OPSlla ei ole osaa eikä arpaa oppimistulosten heikkenemiselle. Uusi OPS pyrkii sen sijaan huomioimaan aiempia opetussuunnitelmia paremmin vallitsevan yhteiskunnan muutoksen, jonka "syytä" nämä aiheelliset huolet ovat.

Maailma, lasten kasvuympäristö, perheiden elinympäristö sekä työelämä muuttuvat kiivaasti. Koulun kehittämistyö on siksi välttämätöntä. Peruskoulun uusi OPS on erinomainen perusta koulun kehittämiselle mutta se sisältää riskejä, jotka meidän on huomioitava kehittämistyössä. Riskinä on em. opetuksen opetuksettomuus ja tavoitteiden puute "ilmiöviikoilla". Riskinä on, että emme osaa tukea riittävästi opettajia koulun toimintakulttuurin muutoksessa. Riskinä on, että opettajien sekä koulujen väliset erot teknisten laitteiden käytön osaamisessa, käytössä sekä laitekannan laadun ja määrän osalta kasvavat. Riskinä on, että koulun toimintakulttuurin uudistamista ei johdeta ja töitä tehdään samalla tavalla kuin tähänkin saakka on totuttu tekemään.

Jos emme huomioi riskejä ja toimi niiden selättämiseksi, tulemme toteamaan muutaman vuoden päästä koulujen välisten erojen kasvaneen ja oppilaiden perustaitojen edelleen heikenneen. Voimme todeta yleensä polarisaation kasvaneen ympärillämme. Alamme vaatia toisaalla paluuta perustaitoihin ja tasoryhmityksiin, mikä tarkoittaa koulun pedagogiikan kapea-alaistumista. Toisaalla alamme vaatia lastemme yksilöllisyyden paremmin huomioivampia ratkaisuja, mikä tarkoittaa käytännössä julkisen, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävän koulun päättymistä. Jotta pystymme kehittämään koulua, joka takaa kaikille lapsille sosiaalisesta taustasta, sukupuolesta tai asuinpaikasta riippumattoman, yhdenvertaisen ja yksilöllisen mahdollisuuden oppia, kasvaa ja edetä koulutuksen poluilla itseään kehittäen, edellyttää se opetuksen ja koulun jatkuvaa kehittämistä. Uusi POPS on mahdollisuus koulun kehittämistyölle ja erinomaisen peruskoulumme hyvälle tulevaisuudelle.

Menestystä hallituksen koulun ja oppimisen uudistumista edistävälle kärkihankkeelle ja sen parissa töitä tekevälle tiimille sekä mukana oleville kouluille ja kunnille!