maanantai 27. toukokuuta 2019

Kajaanilaisen koulun historiaa

Hyvä Nakertajan koulun väki! Kiitos kutsusta juhlaanne. Kuulin, että olette tutkineet Nakertajan koulun historiaa ja rakentaneet Elias-rehtorin johdolla tämän juhlan käsikirjoituksen teeman mukaiseksi. Minulta pyydettiin juhlaan teeman mukaista puhetta eli tässäpä 6 minuuttinen kajaanilaisen koulun historiasta. Ensin on lyhyt kuvaus 1600-lukua, sitten siirrytään 1800-luvulle ja lopussa hieman kansakoulun vaiheita 1900-luvulta.


Kajaanilaista kouluverkkoa keskustan alueella 1700-1900 -luvuilla. Mustavalkokuva Kirkkokadun kohdalla
on kuvittellinen rakennus.

Kajaanilaisen alkukoulun elämää 1600-luvulla

Kajaaniin perustettiin ensimmäisen koulu vuonna 1650. Ja jotta koulu voi olla koulu, tarvitaan opettaja, oppilaat ja koulutilat. Pedagogion eli koulun ensimmäinen koulumestari eli opettaja oli Jaakko Pietarinpoika Theudschovius. Hän oli karun ulkonäön omaava linnansaarnaaja. Se, milloin ensimmäinen fyysinen koulurakennus saatiin Kajaanin, ei ole tarkkaan tiedossa mutta oletettavasti tilat valmistuivat kaupunkiin vuonna 1655. Ennen tätä koululla oli käytössä kaksi huonetta käräjätalossa mutta niiden kunto oli ollut kyseenalainen. Varmaan sisäilmaongelma vaivasi luokkia, sillä piispan tarkastuksessa käräjätalon tiloihin tehtiin useita huomautuksia: ikkunat ja uuni vaativat kunnostusta ja talon eteiseen oli saatava ovi, jotta kaupungissa vapaana kulkevat lehmät eivät olisi työntyneet päivisin sisään opetusta häiritsemään.

Oppilaita kajaanilaisessa alkukoulussa oli vaivaiset 20. Opettajat eivät myöskään aina olleet kuuliaisimmasta päästä ja opetustehtävien laiminlyöminen johti siihen, että vanhemmat lähettivät lapsensa parempaan oppiin Ouluun tai Raaheen. Reijo Heikkinen kuvaa väitöskirjassaan esimerkiksi Tuomas Ulanderin toimia opettajan tehtävässä 1650-luvun lopulla seuraavasti: opettajan palkkaus oli onnetonta. Jopa niin onnetonta, että opettaja joutui ajoittain näkemään nälkää. Opettajan ammatin heikko arvostus ja pieni palkkaus johtivat erimielisyyksiin kaupunkilaisten kanssa ja Ulanderin alttiuteen tarttua miestä väkevämpään. Opetus jäi hoitamatta ja koulupojat sinnittelivät koulussa pitkälle omin avuin. Kaupunkilaiset syyttivät Ulanderia laiskuudesta, juoppoudesta ja virkatehtävien laiminlyönnistä. Brahe määräsi silloisen Paltamon kirkkoherran tekemään tarkastuksen koululle, jonka lopputuloksena koulumestari erotettiin. Koulussa oli jäljellä tuolloin enää kaksi oppilasta.

Koulua 1700-luvulta 1800-luvulle

Kajaanilaisen opinahjon jatko näytti kaikkinensa heikolta. Syrjäiseen kaupunkiin oli vaikeaa saada pätevää opettajaa tai edes luku- ja kirjoitustaitoista lukkaria. Koulumestari Theudschoviuksen palatessa erinäisten vaiheiden jälkeen takaisin opettajan työhön, alkoi opetustyö sujua ja Kajaanin pedagigossa oli pian jo liki 40 oppilasta. Tästä eteenpäin koulu nautti vuosikausia kreivillistä suosiota ja koulun kukoistus kesti aina 1700-luvulle. Sarkasota ja sen seuraukset vuonna 1716 tuhosivat paitsi linnan myös sen kupeella olevan kaupunkipahasen sekä koulun. Kajaanin kehitys taantui vuosikymmeniksi ja koulun alennustila jatkui pitkälle 1800-luvulle. Kun Suomeen säädettiin 1843 uusi koulujärjestys, jossa triviaalikoulut muuttuivat ala-alkeiskouluksi, alkoi kouluelämä jälleen kukoistaa Kajaanissakin.

Millaista lasten koulunkäynti oli 1800-luvun koulussa? Historian tekstien perusteella sen voidaan sanoa olleen ainakin ankaraa ja pintapuolista ulkoa oppimista. Reijo Heikkisen väitöskirjassa kuvataan nykyisen Kirkkokatu 23 tietämillä sijainneen koulun opetusta, rehtorin sijaisen Aleksander Wacklinin toimesta. Ruotsinkieliset rehtorin suosikit toteuttivat yleensä välitunnilla läksykuulustelun ja ilmoittivat rehtorille läksyjen hallinnasta. Luokassa rehtori ilmoitti ”primus, hemta ris!”. Primus haki kuuliaisesti rehtorille koulun kellokaapista pajuista sidotun pampun, jolla hän räpsäytti rehtorin käskystä osaamatonta sormille. Tällainen kurinpito ei ollut tuolle ajalle poikkeuksellista vaan perustui yleiseen tapaan toimia. Tästä kurista ja järjestyksestä Zacharias Cleve kirjoitti opettajankoulutuksen oppikirjassa vuonna 1886 seuraavasti: "Järjestys, ankara järjestys on koulun menestyksen ja hedelmällisen toiminnan ensimmäinen ja viimeinen ehto. ... Lasta on kodissa tuettava, kunnes se oppii kävelemään, koulussa komennettava ja äkseerautettava, kunnes se oppii käsittämään järjestyksen tärkeyden ja tottuu asettumaan sen vaatimusten mukaan."

Kansakoulun alkuvaiheita 1900-luvulla

Siirrytäänpä lopuksi 1900-luvulle ja kansakoulun syntyaikoihin Kajaanissa. Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain asettaminen vauhditti kajaanilaista kansanopetusta oikein kukon harppauksin. Kajaanissa oli tuolloin neljä kansakoulua ja oppilaita oli noin 400. Koulut sijaitsivat Brahenkadulla, Kauppakadulla, Purolassa ja Linnankadulla. Lisäksi kaupungissa oli seminaarin harjoittelukoulu. Vuonna 1922 kaupunginvaltuusto hyväksyi kansakoulutoimikunnan esityksen uuden kansakoulun rakentamiseksi. Lönnrotin koulu eli nykyinen ase- ja varusmuseo Keskuskentän vieressä, valmistui tuolloin korvaamaan Brahenkadun koulua, jonka tilat siirtyivät kaupunginkirjaston käyttöön eli nykyisen Anorakin tiloihin. Lehtikankaalle saatiin koulu vanhempien vuosia kestäneen, lasten koulumatkan turvallisuuteen vetoavan kirjelmöinnin lopputuloksena vuonna 1930. Rakennuksessa toimii nykyään Montessori-päiväkoti. Nykyinen Lyseon koulu eli Väinämöisenkadun koulu valmistui 1925.

Jos koemme tänä päivänä, että kuntataloudessa on tiukkaa, ei se ole ollut sen helpompaa 1900-luvun alun koululaitoksessakaan. Heikkokuntoiset koulutilat, tilan ahtaus ja talouden niukkuus vaivasivat kouluja. Väinämöisenkadun kansakoulun liikuntasalin ja poikien käsityöluokan rakentamisesta oli tarpeesta huolimatta luovuttava vuonna 1931. Koulutilojen ahtaus ja kasvava oppilasmäärä aiheuttivat sen, että koulua käytiin ajoittain jopa kolmessa vuorossa: aamulla, päivällä ja alkuillasta. Säästöjä tehtiin kaikesta mahdollisesta. Opetusvälineitä ei hankittu, retkiä ei tehty jos niistä oli kustannuksia ja oppilaiden hammashoitoon varattuja rahoja leikattiin. Opettajien palkat päätettiin alentaa vuonna 1931 kaikkien muiden paitsi perheellisten opettajien ja vahtimestareiden palkan osalta.

Lopuksi


Nykypäivänä kajaanilainen koululaitos voi hyvin. Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa sekä toisella asteella oppilaita on reilut 6 000 ja opettajia sekä muuta henkilöstöä noin 1000 henkilöä. Koulu- ja päiväkoteja on rakennettu uusia tai kunnostettu entisiä viimeisen kymmenen vuoden aika noin 100 miljoonalla eurolla.

Näinä päivinä kääntyy yksi kajaanilaisen peruskoulun iso historianlehti vaihtuen uuteen. Elias-rehtori siirtyy nimittäin ansaitulle eläkkeelle ja Jukka-Pekka ottaa Nakertajan koulun ohjat käsiinsä. Historian kuvauksen myötä haluan kiittää sinua Elias vuosikymmenten työstä, jota olet Kajaanin kaupungille ja perusopetukselle tehnyt opettajana ja rehtorina. Ensin opettajan vuodesta 86 alkaen ja sitten rehtorina Nakertajan koululla vuodesta 94 alkaen. Ennen kaupungin palvelukseen astumista ehdit tehdä muutaman vuoden töitä Kajaanin opettajankoulutuslaitoksella. Olet innostuneella asiantuntemuksella johtanut koulua ja kehittänyt sekä myös päivittäin toteuttanut opetusta ja mahdollistanut oppilaille ja opettajille edellytykset hyvään kasvuun. Tämä illan juhla ohjelmineen on hyvä esimerkki pedagogisesta otteestasi ja konkreettisena viimeisimpänä isona tekona olet päässyt jättämään jäljen Nakertajan kouluun peruskorjauksen ja uudisrakennuksen muodossa. Kiitos Elias työstäsi ja antoisia vapaa-ajan hetkiä tulevaan!

JK: Tällainen puhe oli aie pitää Nakertajan koulun juhlassa. Loppujen lopuksi puheesta tuli pieni vuoropuhelu-tietokilpailu Eliaksen kanssa.


Lähteet ja linkkejä:

Reijo Heikkinen 1995. Kasvatus ja koulutus Kainuussa. Kainuun koulutusjärjestelmän kehitys syyskuuhun 1945 mennessä. Kajaanin opettajankoulutuslaitos, Oulun yliopisto. Kajaanin kaupungin painatuskeskus, Kajaani 1995.

Z. J. Cleve. 1886. Koulujen kasvatusoppi. Suom. J. G. Sonck. Huvudstadsbladetin kirjapaino.

Kajaanin kaupungin koululaitoksen historiaa - Tästä lähdettiin 1650 ja tähän on tultu 2016


maanantai 20. toukokuuta 2019

Jotain arvokasta - Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokat täyttävät 50 vuotta

Jotain arvokasta 16.5.2019 - Kajaanin keskuskoulun musiikkiluokkien 50-vuotisjuhlakonsertti

Toivotan Kajaanin kaupungin puolesta lämpimät onnittelut 50 vuotta täyttäville musiikkiluokillemme. Kiitos nykyiset ja entiset oppilaat, opettajat, rehtorit sekä huoltajat ja vanhempainyhdistys siitä, että olette olleet kehittämässä kajaanilaista musiikki- ja kulttuurielämää omalla merkittävällä panostuksellanne. Saamme olla reilusti ylpeitä, että meillä on kaupungissamme lasten kasvua, luovuutta ja myös kaupungin vetovoimaa edistävää korkeatasoista musiikkiluokkatoimintaa 50 vuoden kokemuksella. Tämä on jotain arvokasta!

Keskuskoulun musiikkiluokkien juhlakonsertin yleisöä
Keskuskoulun musiikkiluokilla on vankka historia, jonka varaan on hyvä rakentaa vankkaa tulevaisuutta. Tähän historiaan peilaten voidaan todeta, että koulurakentaminen ei ole koskaan pikkujuttu. Rakentaminen on paitsi yksittäisenä investointina suuri mutta ennen kaikkea rakennuksessa toteutettavan opetuksen henkiset vaikutukset ovat suuret koulua ympäröivälle alueelle. Näin on ollut erityisesti keskuskoulun kohdalla. Keskuskoulun musiikkiluokkien historiaa käsittelevässä Aki Kähkösen tutkielmassa todetaan, että juuri koulun perustamisella oli iso merkitys kajaanilaisen musiikinopetuksen ja musiikkitoiminnan kehittymiselle nykyiselle tasolleen. Silloiset uudet pedagogiset vaikutteet kulkeutuivat hyvin uuteen kouluun ja isossa yksikössä uusien tuulien vaikutukset ulottuivat laajalle oppilas- ja opettajakunnassa.

Kähkönen arvioikin, että sekä kouluun asetetut rahalliset panostukset mutta myös muita kouluja suurempi tiedollinen resurssi eli osaavat ja työstään innostuneet opettajat takasivat sen, että musiikkiluokkatoiminta pääsi jalkautumaan vahvasti käytäntöön, ja alun pienten kasvukipujen jälkeen toiminta pääsi myös juurtumaan osaksi Keskuskoulun arkea ja toimintakulttuuria. Kajaanin Keskuskansakoululla musiikin tuntiopettaja Gudrun Viergutz oli musiikkikasvatuksesta innostunut opettaja ja hän perusti Keskuskoululle jo vuonna 1966 epävirallisen musiikkiluokan, eli pari vuotta ennen virallista perustamispäätöstä. Varsinainen päätös musiikkiluokan perustamisesta Kajaaniin tehtiin kesäkuun 19. päivänä 1968, jolloin kansakoulujen johtokunnan päätöksellä todettiin, että ”ensi lukuvuoden alusta lukien varsinaiseen kansakouluun perustetaan musiikkiluokka, jonka oppilasvahvuudeksi tulee n. 30 ja musiikkituntien lukumääräksi 4 t”. Gudrun Viergutzin lisäksi ratkaisevassa asemassa musiikkiluokkatoiminnan juurtumisen kannalta olivat opettajat Pauli Kukko sekä Sakari Jankko.

Musiikkiluokat tarvitsevat toimiakseen innostuneet ja motivoituneet oppilaat. Keskuskoulun musiikkiluokkien alkutaival ei ollut aivan helppo mutta opettajien mukaan juuri oppilaiden innokkuus ja motivoituneisuus mahdollistivat opetustyön kehittämisen sekä onnistumisen musiikkiluokkatoiminnassa. Tämä innostuneiden opettajien ja oppilaiden ketju on ulottunut tähän päivään saakka. Musiikkiluokkiemme oppilaat ja opettajat ovat paitsi kyvykkäitä niin aina valmiit tuomaan iloisen musiikillisen tervehdyksen tai tuottamaan isomman produktion tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Erilaiset konsertit ja esiintymiset kasvattavatkin oppilaiden esiintymistaitoja ja vahvistavat musiikillisten taitojen ja valmiuksien kehittymistä. Opinpolku musiikkiluokalla onkin tarjonnut monelle lahjakkaalle kajaanilaisnuorelle tien myös musiikin ammattilaisuuteen, vaikka tämä ei ole ollutkaan toiminnan ensisijainen tarkoitus.

Taiteen tekemisellä ja kokemisella on myönteinen vaikutus lasten kasvuun. Erityisesti musiikkiluokkien toiminnan yhteisöllinen luonne kasvattaa lapsia ja tukee heidän oppimistaan. Kähkönen kuvaa tutkielmassaan musiikkiluokkien entisten oppilaiden kokemuksia musiikkiluokkalaisena olemisesta ja siitä, kuinka toiminta itselle mielekkään asian, musiikin parissa vaikutti nuoren elämässä. Yksi oppilaista toteaa, että ”sain tuona aikana oikein hyvän pohjan myöhemmille musiikkiopinnopille ja kannustusta siihen… Etenkin se, että sai ystävikseen ihmisiä, joille musiikki merkitsi samaa kuin minulle, vaikutti valtavasti omaan arvomaailman.” Toinen toteaa puolestaan, että ”Kaiken kaikkiaan musiikkiluokalle pääseminen oli minulle… ainutlaatuinen väylä päästä havaitsemaan omat erityistaitonsa. On ollut hienoa, että se on ollut mahdollista Kajaanin kokoisessa kaupungissa. Olen kiitollinen siitä ajasta.” Pari päivää sitten julkaistussa Kainuun Sanomien haastattelussa Keskuskoulun entinen oppilas, muusikko Kalle Torniainen puntaroi, mitä musiikkiluokat antoivat elämään ja toteaa toiminnan luonteesta, että ”yhdessä tekeminen, toisten kuunteleminen, kunnioittaminen, luovuus ja ikuinen oppiminen. Ne ovat taitoja, joista on hyötyä kelle tahansa kaikilla elämän osa-alueilla… Musiikin harrastaminen ja yhteiset kokemukset luovat ikuisia verkkoja.

Onnistuminen koulussa ja harrastuksen parissa edellyttää, että vanhemmat ovat sitoutuneet tukemaan lastaan. Tämäkin tilaisuus on hieno osoitus siitä, että musiikkiluokkalaisten vanhemmat ovat aktiivisesti mukana tukemassa lasten koulunkäyntiä ja edistävät siten omalla myönteisellä esimerkillään ja toiminnallaan lasten oppimisen ja kasvun edellytyksiä. Iso kiitos musiikkiluokkien pitkälle historialle ja menestykselle kuuluu myös teille, hyvät oppilaiden vanhemmat.

Näillä sanoilla haluan esittää Kajaanin kaupungin puolesta musiikkiluokille kiitoksen yhteisöllemme arvokkaasta työstä ja toivottaa menestystä ja innokkuutta oppimiseen ja opetukseen tuleville vuosille.

Lähde
Aki Kähkönen 2006. Musiikkiluokkatoiminta Kajaanin Keskuskoulussa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö

Kainuun Sanomat 14.5.2016. Musiikkiluokat täyttää 50 vuotta - entinen oppilas Kalle Torniainen: En voisi olla kiitollisempi