sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Johtaja somessa - Onko blogin kirjoittamisesta mitään hyötyä johtamiselle?

Olen kirjoittanut blogiani "Mikko Saari - ajatuksia johtamisesta, opetuksesta ja kasvatuksesta" vasta noin kahden viikon ajan. Sosiaalisen median käyttöä olen harjoitellut nyt kuukauden päivät, mistä kirjoitin blogitekstin marraskuun alussa "Johtaja somessa - miltä ensiaskeleet tuntuvat?" Tekstiä on kaikkiaan kertynyt lyhyellä aikavälillä blogiarkistoon kohtuullisesti, mikä on tulkittava patoutuman purkautumiseksi. Vähän niin kuin urheilua, väliin tulee kirjoittamista harrastettua aktiivisesti ja väliin on pitkä hiljaiselo. Kyllästymistä, mitä lie saamattomuutta...

Nyt, kun blogin kirjoittamisen kokemus on vielä erittäin verevä, on hyvä kuvata alkumetrien kokemusta blogin kirjoittamisesta auki, niin että joku saattaisi saada siitä jopa eväitä omaan työhönsä tai innostukseensa.

Hapuilua ensialkuun

Blogista uusi risti niskaan vai väylä johtajan ammatillisuuden kehittämiselle

Mietin blogin aloittamista pidemmän aikaa. Ajattelin ensialkuun, että voisimme perustaa kaupungin kotisivujen yhteyteen blogin, johon virkamiehet - niin johtajat kuin työntekijät - voisivat kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Vaikka henkinen kasvu ja kehitys edellyttävät vaivannäköä, ei vaivasta pidä tehdä kellekään harmia, jonka kokemisella ei ole samaa edistävää vaikutusta. Päädyin siihen, että on parempi perustaa oma kirjoitusalusta, omaksi iloksi tai riesaksi. Katsotaan, kumpaan suuntaan tämä kehittyy. Suuria ei pidä luvata vaan niin kuin monessa muussakin asiassa, on paras edetä tunteen mukaan. Kun kirjoittaminen luonnistuu ja tuntuu hyvältä, kirjoitetaan. Kun väsyttää ja näppis tökkii, tehdään jotain muuta.

Pitämäni blogitahti on ollut ehkä hieman liian tiuha. Lähinnä se on tiuha pitkän päälle itseni kannalta ajateltuna: olettaisin, että jäntevä jutun juuri ehtyy ja jatkuva ilta-aikainen kirjoittaminen ottaa myös voimille. Päivällä ei ehdi kirjoittamaan, ja toisaalta voiko blogia edes kirjoittaa työajalla. Onko blogikirjoittaminen työtä vai jotain muuta? Tämän kysymyksen äärelle on hyvä pysähtyä hetkeksi. Kirjoittaminen on johtamistyötä, kun kirjoitetaan omaa ammattialaa ja ammatillisuutta edistävää tekstiä tai blogitekstin avulla halutaan tiedottaa organisaation asioita ulospäin. Tämä kysymys, onko bloggaaminen työtä, kuuluu siihen kategoriaan, kun organisaatio alkaa miettimään yhteisiä ohjeistuksia erimuotoisen sosiaalisen median käytölle. Toisaalta päivät ovat tiukkaan ohjelmoituja ja on erittäin vaikea ajatella kirjoittavansa päivällä. Tähän saakka jokainen teksti on tuotettu työpäivän jälkeen tai viikonloppuisin.


Epävarmuutta matkalla

Päällimmäisiä tunteita blogin kirjoittamisessa on ollut jonkinlainen paljastumisen tunne. On tuntunut, että johtajana antaa itsestään ulospäin jotain sellaista, joista ei ole aivan varma, onko se hyväksi. Tuleeko annettua omista ajatuksista liikaa? Toisaalta blogin kirjoittamisen taustalla vaikutti se, että ihmiset ovat jopa toivoneet, että johtaja linjaisi, ottaisi kantaa ja arvottaisi asioita julkisesti. Vahvemmin, selkeämmin ja säännöllisesti. Yleisönosastokirjoitteluun en lähde mutta tällainen blogi vaikuttaa näin ensialkuun erinomaiselta väylältä tähän tarkoitukseen. Kohderyhmää ja viestin saavutettavuutta on toki hieman vaikea täsmentää mutta mahdollisuus tälle on tätä kautta rakentumassa.

Haluan kirjoittaa asioista, jotka kiinnostavat minua itseäni ensisijaisesti. Toki on yritettävä ajatella mahdollista lukijaansa tai voi kirjoittaa työn kannalta ajankohtaisista teemoista mutta siltikin kirjoitusprosessina homma sujuu paremmin, kun ottaa omat kiinnostuksenkohteensa kirjoituksen kohteeksi. Minulla tämä on ensisijaisesti opetus. Vaikka työssäni joudun olemaan byrokraatti, olen mieleltäni ja sydämeltäni vahvasti pedagogi. Kirjoittaminen mahdollistaa ammatillisen kehittymisen, ajan tasalla pysymisen ja ennen kaikkea ajattelun sekä näkemyksen kehittymisen. Kun oppii kirjoittamaan, oppii ajattelemaan. Tämä on johtajana tärkeä muistaa. Hallinnollinen asianhallinta on erittäin tärkeää mutta yksistään se ei vie eteenpäin. Sillä pärjää varmanpäälle mutta sillä ei kehitetä, eikä kehitytä. Myöskään pelkkä kuultujen powerpointkalvojen sisällön toistaminen ja yhdistely eivät rakenna vankkaa näkemystä, joka rakentuu "autodidaktisella" otteella, joka muodostuu vain lukemisen, kirjoittamisen ja siitä kumpuavan vuorovaikutuksen kautta. Parhaimmillaan tämä tiedon muodostuksen trialogi tuotteistuu muillekin hyödyllisiksi teksteiksi. Vähintään johtaja käyttää blogin kirjoittamisessa aikaa ajatusten horisontin maalailuun ja saa parhaimmillaan uusia ajatuksia, jonkin ilmiön hoitamisesta tai järjestämisestä.


Pilkun viilauksesta kynnys tekstin tuottamiselle ja blogin ylläpitämiselle

Blogin kirjoittaminen vaatii kiinnostusta kirjoittamiseen, intoa, tahtoa mutta myös kykyä. Tunnustan. Kirjoitan väliin epätäsmällisesti ja laveasti. Palautettakin olen tästä saanut ja siitä täytyy olla kiitollinen. Selkeämpää, täsmällisempää ja dynaamisempaa ilmaisua. Yritän jatkuvasti kehittyä nämä tekijät huomioiden. Toisaalta katson, että blogikirjoittelun ei tarvitse olla 100 % pilkkuun viilattua vaan vapaampikin ilmaisu käy. Kirjoittamisen tiiviys olisi varmasti etu, kun tekstiä luetaan sähköisten välineitten kautta. Pitkiä jaaritteluja kukaan ei jaksa lukea, jollei sanoma ole ehdottoman kiinnostavaa. Puolustukseksi tässä yhteydessä voi kajauttaa James Piercen sanoja lainaten "kirjoitusteni tarkoituksena ei ole tuottaa lukijoilleni minkäänlaista mielihyvää!" Jossain puolivälissä tätä piilee totuus. Lukijankin tehtävänä on ponnistella ja ennen kaikkea on ajateltava itse. Kunkin tehtävänä on muodostaa oma näkemys aiheesta. Liian pelkistetty ja konkreettiseksi purtu teksti... ei kiinnosta ainakaan minua.

Blogin ulkoasun laadinta on niin ikään oma taitonsa. Vaatisi erityistä esteettistä silmää ja makua, että blogin ulkoasusta saa kiinnostavan. Vaikka olen innokas valokuvaamaan, niin blogitekstien kuvittamiseen sopivien kuvien määrä arkistossa on olematon. Kuvaaminen ja tekstin kirjoittaminen ovat vähintään serkuksia toisilleen. Hyvä ja kiinnostava blogi tarvitsee kuvaa rinnalleen. Kirjoitukseen sopivan kuvan löytäminen on todella haasteellista ja periaatteessa se vaatisi oman työnsä käydä vartavasten ottamassa tietystä aiheesta ja tietystä tilanteesta tekstiin sopivan kuvan, kuvan jossa itsessään on tarina sisässä. Yleensä oman blogin sisällön kehittäminen niin tekstisisältönä kuin ilmeenä edellyttää sitä, että seuraa toisten blogeja, kuitenkaan plagioimatta niitä.

Sopiva kohde ja sopivasti tarkkuutta

Oma äääni kuuluviin ja blogista varteenotettavan viestintäkanavan rakentaminen

Oman blogin mainostaminen on vaikeaa vaikka some eri muodoissaan on kätevä viestintäkanava. Mutta kuinka tiuhaan on soveliasta mainostaa kirjoituksiaan? Missä menee omahyväisyyden rajat? Vai onko tälle rajoja? Tuntuu, että on. Toisaalta kenenkään ei pitäisi pitää kynttiläänsä vakan alla vaan tässäkin, kuten kaikessa verkkopohjaisessa toiminnassa tarkoitus tulee olla tiedon jakamisessa ja tietoisuuden kehittämisessä. Hesarin 10.11.2014 kolumnissa Pekka Vahvanen arvosteli nykypäivän asioitten johtamattomuutta. Tekstissä kritisoitiin mm. sitä, että asioita tekevät ne, jotka eivät osaa, ja kuinka jokainen voi työntää tekstinsä tai musiikkinsa nettiin ja kaikki se taso, jota ennen sibeliukset ja kivet pitivät yllä, murenee amatöörimäiseen puuhasteluun (Elämme amatöörien yhteiskunnassa, jossa kukaan ei vastaa mistään). Esitetystä näkemyksestä olen jossain määrin eri mieltä: olisi hirvittävää elää todellisuudessa, jossa vain harvoilla olisi oikeus ja mahdollisuus kehittää itseään ja vain harvoilla olisi oikeus tuottaa totuutena tietoa, josta muodostuu yleisesti hyväksytty totuus ja maku. Nykyinen monikanavainen todellisuus vie kehitystä eksponentaalisesti eteenpäin, kun kellä vain on mahdollisuus käsitellä ja tuottaa tietoa itsensä sekä toisten kehittämiseen, sosiaalisesta taustasta tai asemasta riippumatta. Monipuolinen tiedon tuottaminen, vuorovaikutus ja jopa uusien kykyjen nousu laajaan tietoisuuteen ei ole keltään pois. Päinvastoin tiedon jakaminen ja sitä kautta mahdollinen yksilöitten menestys ja menestymisen mahdollisuus ruokkii laajasti myös muiden mahdollisuuksia ja laaja-alaista yhteiskunnan kehittymistä.

Jotain saadaan varmasti aikaiseksi ja mikään konkretisoitu hengentuote ei mene hukkaan

Lopuksi

Tiivistän kokemukseni blogikirjoittamisen ensimetreiltä seuraaviin näkökulmiin:
  1. Johtajalle blogi on mahdollisuus viestinnän kehittämiselle. Johtaja pystyy välittämään ajatuksiaan, arvojaan ja näkemyksiään ja siten luomaan uuden johtamisen kanavan.
  2. Johtajan ajatukset ja näkemykset välittyvät blogin kautta ihmisille täsmällisinä teksteinä ja sinänsä aitoina ajatuksina.
  3. Blogin avulla johtaja pystyy tuotteistamaan osaamistaan kaikkien (organisaation) käyttöön ja hyödyksi.
  4. Johtajalle blogi on mahdollisuus ajatusten jäsentämiselle sekä näkemyksen kehittämiselle.
  5. Blogi mahdollistaa uusien oivallusten synnyn ja yhdistettynä mm. somen uutisvirran seurantaan se vahvistaa mahdollisuutta hiljaisten signaalien havaitsemiselle.
  6. Blogi voinee parhaimmillaan nostaa johtajuutta uudelle tietämisen ja itsetuntemuksen tasolle.
  7. Blogi vaatii ja ottaa aikaa. Pakkopullaa kirjoittamisesta ei pidä ottaa, eikä siten luvata itselleen ja toisille liikoja.
  8. blogia on pidettävä lämpimänä, jos siitä haluaa vakavasti otettavan viestintäkanavan
  9. blogin ulkoasun ja tekstisisällön muotoilu vaativat osaamista, jotta blogista saa kiinnostavan sekä innostavan luettavan
  10. Valokuvaaminen ja tekstin kirjoittaminen ovat serkuksia keskenään. Kuvassakin pitäisi olla mukana kertomus, jolla olisi jonkinlainen yhteys kirjoitukseen.
  11. On seurattava toisten blogeja, jotta osaa kehittää omasta blogistaan selkeän ja kiinnostavan median.
  12. On luettava paljon.

Kirjallisuutta ja linkkejä, jota netti on pullollaan tähän aiheeseen liittyen:



Ohjeita bloggaajalle: http://opas.blogaaja.fi/

Miten kirjoitan hyvän blogitekstin: http://www.viestintapiritta.fi/miten-kirjoitan-hyvan-blogitekstin/




2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta bloggauksesta! Ihan samoja asioita olen havainnut ja pohtinut omalla blogitaipaleellani, joka on jatkunut vuoden verran. Koen, että kuluneen vuoden aikana blogi on vähitellen muotoutunut ja monet alussa mietityttäneet asiat ovat löytäneet uomansa käytännön ja kokemuksen kautta.

    Menestystä blogi-taipaleellesi! Toivottavasti lukijat löytävät tekstisi, minä ainakin aion seurata. Ja jos yhden toiveen näin lukijana saa esittää, niin bloggaukset voisivat ehkä olla vähän lyhyempiä :) Tässäkin tekstissä olisi aihetta useampaan bloggaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Pitää ottaa palaute vastaan. Jos vain ajatusta särkemättä onnistuu, on mahdollisimman tiivis ilmaisu hyvästä!

      Poista