torstai 6. marraskuuta 2014

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella tuetaan hyvinvointia

Yhteiskunnan hyvinvointi on kokonaisuus, joka rakentuu osista. Hyvä varhaiskasvatus on keskeinen osa-alue tässä hyvinvoinnin ja osaamisen ketjussa. Hyvällä varhaiskasvatuksella on suotuisa vaikutus lasten kasvulle sekä perheitten hyvinvoinnille. Erityisesti on huolehdittava varhaiskasvatuksen toiminnallisten sisältöjen kehittämisestä.

Varhaiskasvatus luo perustaa myöhemmälle oppimiselle, se tukee alueitten elinkeinoelämän edistymistä ja on siten vetovoimatekijä

Varhaiskasvatusta pidetään ehkä liiankin helposti itsestään selvänä palveluna tai sen ajatellaan olevan "vain" lasten päivähoitoa, jolloin toiminnan kehittämistä ei pidetä tärkeänä. Ajoittain nousee jopa kommentteja siitä, että nykytaloudessa ei ole mitään järkeä kouluttaa yliopistotasolla lastentarhanopettajia korkeiden palkkakustannusten vuoksi. Asiassa ei ole kuin kaksi virhetulkintaa: palkkauksen suuruus ja koulutuksen merkitys toiminnan laadulle.

Varhaiskasvatuksella on merkitystä lasten kasvulle sekä perheitten hyvinvoinnille ja tämän mission tukeminen perustuu henkilöstön pedagogiseen ammattitaitoon. Tulevaisuus on lapsilla tässä hetkessä kiinni, tulevaisuus tehdään nyt, ei joskus myöhemmissä opinnoissa tai työelämässä. On hyvä, että valtakunnan tasolla on lähdetty tekemään työtä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden eteen. Lainsäädäntöä päivitetään ja herätellään keskustelua varhaiskasvatuksen roolista ja tulevaisuuden toiminnasta. Varhaiskasvatus on kytketty osaksi koulutuksen ketjua, mikä kertoo ymmärryksen kehittymisestä. Kajaanissa on toimittu näin jo vuodesta 2005 alkaen, kun varhaiskasvatuksesta tuli osa sivistystoimialaa ja siten osa koulutusketjua. Varhaiskasvatus on nähty tärkeäksi osaksi kaupungin palveluja ja tiedostettu mm. se, että hyvä päivähoito vapauttaa vanhempien energian keskittyä työhönsä. Hyvä päivähoito tukee siten elinkeinoelämää ja toimii vetovoimatekijänä kunnissa. Kajaanissa on panostettu varhaiskasvatuspalveluihin taloudellisesti haastavinakin aikoina. Palvelun kysyntä on kasvanut ja tähän on vastattu perustamalla vuosien 2008 - 2014 välisenä aikana kuusi uutta päiväkotia kaupunkiin (4 kunnallista, 2 yksityistä kiinteistöä). Varhaiskasvatuksen merkitys on ymmärretty hyvin paikallisessa päätöksenteossamme.


Kajaaniin perustettiin normaalikoulun päiväkoti 2014.
Kuva suunnitteluvaiheesta päiväkodin pihalta.

Hyvä kasvatus on parasta hyvinvointia edistävää työtä

Valtaosa lapsista voi nykypäivänä hyvin mutta samalla sosiaalinen polarisaatio on voimistunut. Tukea tarvitsevien perheitten ongelmat ovat vaikeita. Palvelujen arvioinnissa ja kehittämisessä on oltava viisautta nähdä kehitystrendit ja samalla olla myös kykyä muuttaa toimintatapoja mahdollisuuksien mukaan tarpeitten mukaisiksi. 

Reijo Miettinen kuvaa alkuvuoden 2014 Kasvatus-lehden artikkelissaan ”kykenevöittävä hyvinvointivaltio ja koulun kehittämisen haasteet”, että olemme tulleet päätepisteeseen perinteisessä hyvinvointivaltioajattelussa, jossa perusajatus oli se, että 1990 luvulle hyvin toiminut hyvinvointivaltio suojasi kansalaisia työmarkkinoiden riskeiltä. Muuttuneessa maailmassa tämä ajattelutapa ei enää toimi. Hyvinvointivaltion sijasta pitäisi puhua lapsikeskeisestä sosiaalisesta investointivaltiosta, jossa kehitetään kansalaisten valmiuksia sopeutua vallitsevien muutoksiin. Näin panostukset lapsiin, nuoriin, koulutukseen ja erityisesti varhaiskasvatukseen ehkäisevät syrjäytymistä myöhemmässä työelämässä ja edistävät ns. tietotaloudessa olennaisten kykyjen ja taitojen kehittymistä. Tosiasia on se, että sosiaalinen asema ja koulutustaso ovat tekijöitä, jotka periytyvät helposti sukupolvien yli.  Perheen köyhyydellä ja tulotasolla, vanhempien antamalla ajalla lasta kehittävään toimintaan sekä vanhempien koulutustasolla ja perheessä vallitsevalla asenteella koulutusta kohtaan on suuri merkitys tässä sosiaalisen periytymisen mekanismissa. Mitä suuremmat ovat vallitsevat tuloerot yhteiskunnassa, sitä voimakkaampaa on tämä periytymisen mekanismi ja sitä voimakkaampaa on polarisaatio erityisesti lasten oppimisen ja kasvun edellytyksissä. Heikko koulutustaso kuusinkertaistaa riskin myöhemmälle työttömyydelle sekä mahdolliselle syrjäytymiselle. Suomessa tuloerojen kasvu ja lapsiperheiden köyhyyden kasvu on ollut OECD-maista voimakkainta. Se on viisinkertaistunut noin 20 vuodessa. Koulutus yksistään ei katkaise tätä kehityskulkua vaan ratkaisu ongelmaan perustuu varhaislapsuuden kasvun tukemiseen. Varhaisella kasvuympäristöllä on ratkaiseva merkitys kognitiivisten kykyjen ja koulutushalukkuuden kehittymiselle. (Miettisen artikkelia mukaillen.)

Kun edellä esitettyä tarkastellaan varhaiskasvatuksen merkityksen näkökulmasta ja sen roolista kuntatalouden paineissa, on varhaiskasvatuspalveluilla keskeinen rooli lapsiperheiden heikko-osaisuuden poistamisessa. Miettisen mukaan (Esping-Andersenin tutkimukseen viitaten) erityisen tärkeää olisi mahdollistaa muun muassa yksinhuoltajaperheiden eli usein äidin työllistyminen tarjoamalla riittävän hyvin päivähoitopalveluja tässä elämäntilanteessa oleville perheille. Lapselle, jolla on lapsiköyhyyden vuoksi suuri riski myöhempään syrjäytymiseen, on esikouluiässä annetulla tuella ja laadukkaalla esiopetuksella huomattavia ja pysyviä myönteisiä vaikutuksia myöhempään koulunkäyntiin ja työllistymiseen. Varhaiskasvatus tasoittaa oppimisedellytyksiä ja mahdollistaa herkkyysvaiheessa olevien taitojen kehittymisen oikea-aikaisesti. Korkeatasoisen päivähoidon tulee siten olla myös kunnassa strategisen kehittämisen kohde. Varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistuksen pyrkimyksenä on mm. vaikuttaa edellä kuvattuun yhteiskunnan muutokseen ja siten tukea lasten kasvua moniarvoisessa ja epävarmassa yhteiskunnassa. 


Normaalikoulun päiväkodin sisätiloja rakennusvaiheessa

Millaista toimintaa varhaiskasvatuksessa tulisi toteuttaa tulevaisuutta ja lasten hyvää kasvua ajatellen?

Tulevaisuuden ennustaminen on epävarmaa. Varmoja voimme olla ehkä työelämän muutoksesta, jota digitalisoituminen ja automatisaatio näyttävät vauhdittavan. Talouden epävarmuus lisää perheitten ja yhteisöjen epävarmuutta ja lisännee siten liikkuvuutta. Kehittyvä teknologia on tässä kuitenkin mahdollisuus ja jo lähitulevaisuudessa työn paikkasidonnaisuus on toissijaista. Jos liikkuvuus lisää juurettomuuden kokemusta, ohjaa se myös ihmisiä toisaalla tiivisiin sosiaalisiin yhteisöihin. Yksilöllä tulee olla nykyistä paremmat valmiudet muuttua ja kehittyä jatkuvasti koulutuksen saralla. Kaikkinensa yksilön omavastuu tulee kasvamaan julkisen talouden heikkenemisen myötä. Polarisaatio vahvistuu ja omavastuu lisää myös talousperusteista valinnanvapautta palvelujen saralla. Tämä lisännee syrjäytymisen riskiä nykyisestä. Yhteiskunnan muutoksesta huolimatta, olipa se minkä suuntaista tahansa, lapsen kasvun tarpeet eivät muutu. Päinvastoin tarve hyvään kasvuun korostuu entisestään. Hyvän kasvun ydin tulee edelleen olemaan hyvän vuorovaikutussuhteen vaalimisessa. Myös tulevaisuudessa lapset tarvitsevat kasvaakseen aikuisen tukea, huolenpitoa, ohjausta ja lempeää kuria. Lapsen hyvän kasvun edellytyksenä on jatkossakin kiitoksen ja tunnustuksen kokemisen tarve, uuden kokemisen ja tietämisen tarve, uusien valmiuksien sekä taitamisen tarve, perusturvallisuuden kokemisen tarve, vapauden ja alkuun panemisen tarve, tarve ottaa vastuuta itsestä ja toisesta, tarve esteettisiin kokemuksiin ja spontaaniin itseilmaisuun.

Varhaiskasvatuksen toiminnallisessa kehittämisessä on vastattava näköpiirissä oleviin tulevaisuuden tarpeisiin hyvän kasvun edellytyksiä samalla vaalien. Tänä vuonna syntyneet lapset päättävät peruskoulunsa vuonna 2030. Työelämässä he ovat vuonna 2035-2038. On resurssien haaskaamista, jos alamme muodostamaan kasvun olosuhteita jotain kaukaista ja epämääräistä tulevaisuutta ajatellen. On erittäin todennäköistä, että arvioimme tulevaisuuden väärin. Lapsia ei tule siten kasvattaa oletettua tulevaisuutta varten sinänsä vaan lapsille tulee tarjota mahdollisuuksia kasvaa tässä hetkessä hyvää tulevaisuuden elämää varten. 

Jos katsotaan tämän hetken näköpiirissä olevia tarpeita, on päivähoidon kehittämisessä huolehdittava pedagogisesti rikkaasta ympäristöstä. Leikki, liikunta, kulttuuri, mielikuvituksen herättäminen, kädentaidot sekä sosiaaliset taidot ovat tärkeitä mutta menetelmät näiden aihealueiden käsittelyssä tulee olla sellaiset, että lapsilla on mahdollisuus toimia moderneissa oppimisympäristöissä. Panostus tieto- ja viestintätekniikkaan mahdollistaa ilmiöiden käsittelyn vahvistamisen, konkretisoinnin ja uudelleen palaamisen aiheeseen. Aiheen ja oman toiminnan reflektointi aikuisen ohjauksessa ja toisten lasten kanssa on tärkeä osa lapsen itsetuntemuksen kehittämistä. Kestävään kehityksen, kansainvälistymiseen sekä suvaitsevaisuuteen liittyvät kysymykset tulee näkyä vahvasti varhaiskasvatuksen toiminnoissa. Lapset elävät monikanavaisen median sisällä tai äärellä ja tätä todellisuutta ei tule lapselta kieltää vaan tarvitaan aikuisen ohjausta, jotta lapsi oppii jo pienestä pitäen toimimaan tässä ympäristössä, ensin turvallisesti, myöhemmin vastuullisesti. Pelillisyyttä en kuitenkaan vielä varhaiskasvatusvaiheessa nostaisi samanlaiseen rooliin kuin sen myöhemmässä koulutuksessa tulisi olla. Lapsen kehittyvät aivot tarvitsevat rauhallisen ja jäsennetyn ympäristön lisäksi myös eri aisteja kehittävää ympäristöä ja pelillisyys ei pääosin ruudun ääreen asemoivana toimintana näitä tarpeita ruoki. 

Ihmiselämä on lapsuudessa aidoimmillaan, ydin näkyvissä ja ihmiseen voidaan vaikuttaa suotuisasti hyvän kasvatuksen avulla. Pidetään kiinni varhaiskasvatuksen laadusta. Nostetaan varhaiskasvatus vahvaksi osaksi koulutuksen ketjua ja lähtökohdaksi hyvinvointia ja osaamisen edistämistä koskevissa tavoitteen asetteluissa.


Taustoja kajaanilaisesta varhaiskasvatuksesta

Kajaanilainen varhaiskasvatus täytti tänä vuonna täydet 100 vuotta!
Kajaanin varhaiskasvatus oli mukana eurooppalaisessa Early Change -hankkeessa 2011-2014 ja on tutkitusti laadussa eurooppalaista kärkeä 

Valtakunnallista varhaiskasvatuksen tilastotietoa löytyy Kuntaliiton ja THL:n sivuilta:


http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/opekutilastot/Sivut/Varhaiskasvatuksen-tilastot.aspx


Kirjallisuutta

Miettinen, R, 2014. Kykenevöittävä hyvinvointivaltio ja koulun kehittämisen haasteet. Kasvatus-lehti 1/2014






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti