keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Opetuksen eheyttäminen OSA 1 - ops-työtä vai touhupedagogiikkaa?

Opetuksen eheyttäminen on tärkeä osa uutta opetussuunnitelmaa. Eheyttäminen on mahdollisuus kehittää koulujen toimintakulttuuria oppimisen iloa, lasten hyvää kasvua sekä kaikkinaista työhyvinvointia edistävään suuntaan. Teksti jakautuu kahteen osaan, joista tässä ensimmäisessä määritellään eheyttämisen käsitettä sekä tekijöitä, joiden huomiointi tekee suunnittelusta sellaisen, että voidaan puhua opetuksen eheyttämisestä opetussuunnitelmallisena kysymyksenä. Toisessa osassa kuvataan eheyttävien aihekokonaisuuksien muodostamista ja valintaa koulutyön mielekkyys sekä lasten kasvua edistävät tekijät huomioiden.

Opetuksen eheyttämisen taustalla olevaa käsitteen määrittelyä

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Opetuksen eheyttämiseen liittyen puhutaan myös muun muassa oppiaineiden integroinnista, ilmiöpohjaisesta opetuksesta, teemaopetuksesta tai kokonaisopetuksesta. Opetussuunnitelman perusteissa käytetään termiä opetuksen eheyttäminen, jota on pidetty viimeiset parikymmentä vuotta "virallisena" käsitteenä aiheesta. Käsitteiden käytön tarkentamiseksi voidaan todeta, että kun samaan oppiaineeseen liittyviä sisältöjä halutaan rakentaa mielekkääksi kokonaisuudeksi, puhutaan integraatiosta eli vertikaalisesta eheyttämisestä. Oppiaineisiin sidottu opetus särkee kuitenkin opiskeltavat asiat sektoreiksi, jonka vuoksi on kehitetty kokonaisuuksien omaksumiseen tähtääviä horisontaalisen eheyttämisen muotoja.

Eheyttävien aihekokonaisuuksien parissa työskennellessä on periaatteessa yhdentekevää, mitä käsitettä käytetään, sillä tarkoitusperät ovat yleensä aina hyvät: halutaan kehittää opetuksen mielekkyyttä, tarjota konkreettisia ja merkityksellisiä opetuksen aiheita ja tukea siten oppimista sekä hyvän oppimismotivaation kehittymistä.


Robotit, rakentaminen, ohjelmointi, tuotteen markkinointi, äidinkieli, koulun yhteisen tapahtuman järjestäminen... Opetuksen eheyttäminen sekä toiminnallisuuden lisääminen opetuksessa antaa lähes rajattomat mahdollisuudet luovuudelle ja oppimiselle


Mihin opetuksen eheyttämisellä pyritään koulutyössä?

Oppilaiden koulumotivaatiota keskeisesti heikentävänä tekijänä on pidetty opetussuunnitelmien tiedonkäsityksen pirstaleisuutta eli oppiainejakoisuutta. Oppiaineiden, erityisesti kirjojen, sisällöt ovat lisäksi usein irrallisia lapsen välittömästä kokemusmaailmasta. Tästä opetussuunnitelman ongelmasta kirjoitin aiemmassa blogikirjoituksessa "Onko opetussuunnitelmalla merkitystä ja muutosvoimaa". Pirstaleisessa tiedon ympäristössä opiskeltavista asioista ei muodostu lapselle nk. mentaalisia partnereita! Professori Pentti Hakkarainen on todennutkin, että opetuksen kohteena ei tulisi olla oppimateriaaleissa oleva tieto vaan oppilaiden mielekkääksi kokema tiedon luominen, joka muuttaa oppilaita ja heidän persoonallisuuttaan.

Opetuksen eheyttämisen tavoitteena on OPS 2016 luonnosten mukaan "auttaa oppilaita ymmärtämään opiskeltavien asioiden välisiä suhteita ja keskinäisiä riippuvuuksia."  Opetuksen eheyttämisen katsotaan olevan myös keino aktivoida oppilaita toiminnallisuuteen ja avata luokan ovia ulkomaailmaan. Oppimisesta halutaan luoda oppilaalle mielekäs prosessi. On hyvä muistaa, että oppilaan aktivoinnissa keskeistä ei ole tekeminen vaan tekemisen kautta oppilaalle muodostuvat loogiset ajatusrakenteet sekä tietoisuus toiminnan tavoitteista.


Milloin eheyttäminen on opetussuunnitelmallinen kysymys, milloin opetusmenetelmällinen kysymys?

Jos opetuksen eheyttämisen suunnittelua ei kytketä jäntevästi osaksi opetussuunnitelman laadintaa, muodostuu eheyttämisestä opetusmenetelmällinen kysymys. Eheyttämisen perustana ei ole kunnollista tavoitetta. Opetuksen eheyttämisestä ja ja toiminnallisuudesta muodostuu itsetarkoitus, jossa oppiminen on toissijaista ja toiminta on lähinnä niin kutsuttua touhupedagogiikkaa. Opetuksen eheyttämisen suunnittelun taustalla onkin syytä huomioida ainakin seuraavat tekijät:
  1. Eheyttäminen on opetussuunnitelmatyötä, kun aihekokonaisuuksia suunnitellaan opetuksen sisältöjen ja tavoitteiden näkökulmasta. Suunnittelu muuttuu opetusmenetelmälliseksi, kun ryhdytään miettimään opetusjärjestelyjä ja -muotoja. Näkisin opetussuunnitelman kannalta järkevänä, että kuntakohtaisen opsin laadinnassa keskityttäisiin opetussuunnitelmallisten kysymysten ratkaisuun ja lukuvuosisuunnittelun yhteydessä, koulukohtaisesti, ratkaistaisiin opetusmenetelmälliset kysymykset sekä tarkennukset sisältöihin.
  2. Kun eheyttäminen on opetussuunnitelmallinen kysymys, koulussa mietitään:
    1. miten eheyttäminen toteutetaan (teemoina, periodeina, etukäteen sidottuihin aiheisiin perustuen, vapaampana oppilaan intresseistä tai ajankohtaisista aiheista kumpuavina kokonaisuuksina)
    2. miten eheyttämisen tavoitteet ovat suhteessa opetussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin, mitä halutaan opittavan
    3. millä tavalla kuntakohtaiset piirteet (esimerkiksi elinkeinoelämä, luonto, perinteet) huomioidaan sisällöissä
    4. mitä eheytettävät aihekokonaisuudet ovat konkreettisesti nimettyinä
    5. miten valmiita toimintamalleja opettajille välitetään ja miten paljon jätetään opettajien suunnittelun varaan
  3. Toiminnalla on oltava looginen rakenne ja selkeät tavoitteet suhteessa opetussuunnitelmaan. Muutoin koulussa toteutetaan Päivi Atjosen sanoin touhupedagogiikkaa


Oppilaiden keskinäinen yhteistyö ja toiminnallisuus innostavat ja edistävät oppimisen ilon syttymisen.

Opetuksen eheyttäminen OSA 2 - toiminnan ja aihekokonaisuuksien suunnittelu: Teksti ilmestyy perjantaihin 14.11.14 mennessä.


Kirjallisuutta ja linkkejä

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet : luvut 1-12 (luonnos) http://www.oph.fi/download/160358_opsluonnos_perusopetus_luvut_1_12_19092014.pdf

Helsingin yliopiston dosentti Hannele Cantell on laatinut hyvän esityksen laaja-alaisen osaamisen ja oppiaineiden yhteistyön sovittamisesta http://www.ops2016.fi/ops2016/aineistot/eheyttaminen_Cantell.pdf





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti