torstai 13. marraskuuta 2014

Opetuksen eheyttäminen OSA 2 - toiminnan ja aihekokonaisuuksien suunnittelu

Tekstin ensimmäisessä osassa "ops-työtä vai touhupedagogiikkaa" määriteltiin eheyttämisen käsitettä sekä sitä, mitä tekijöitä on huomioitava toimivan opetussuunnitelmatyön taustalla. Tässä osassa keskitytään aihekokonaisuuksien valintaa ohjaavien tekijöitten huomiointiin, niin että opetuksen eheyttämisellä tuetaan koulutyön mielekkyyttä, oppimista sekä lasten kasvua.


Eheyttämisen suunnittelua ja aihekokonaisuuksien valintaa ohjaavat periaatteet

Progressiivisen pedagogiikan alkuajoista (1900-luvun alku) nykypäivään eheyttämisen käsite on kapea-alaistunut. Tätä taustaa vasten nykyinen oppiaineiden yhdistely on lähinnä monialaista opetuksen suunnittelua. Eheyttämistä voidaan tarkastella vapaana tai sidottuna opetuksen eheyttämisenä. Äärimmilleen vapaaksi vietynä toimintana opettajan ja lapsen työskentelyä eivät rajoita mitkään etukäteissuunnitelmat. Sidottu kokonaisopetus perustuu ennakolta laadittuun opetussuunnitelmaan ja kokonaisuuden monipuolinen opiskelu on toiminnan tavoite. Eheyttämistä voidaan toteuttaa opetussuunnitelmallisena ratkaisuna:
  1. oppilaiden intresseihin perustuvana 
  2. teemoihin perustuvana 
  3. ydinainekseen tai kokemukseen perustuvana
Samalla on hyvä huomioida, että kaikkia asioita ei voida opettaa eheyttämällä vaan tarvitaan myös aineopetusta.

Sisällöllisesti eheyttävä opetussuunnitelma voi rakentua:
  1. pysyvään, aina ajankohtaiseen ainekseen (esimerkiksi aika, avaruus, paikallishistorian ilmiöt, elinkeinoelämä jne.)
  2. aikaan sidottuun ainekseen (esimerkiksi vuodenaikojen vaihtelut sekä vuoden keskeiset ilmiöt / tapahtumat huomioivaan suunnittelemaan)
Eheyttävät aihekokonaisuudet voidaan muodostaa seuraavin periaattein:
  1. kahta tai useampaa oppiainetta yhdistetään sisällöllisesti toisiinsa
  2. ainealueet tai sukulaisaineet yhdistetään toisiinsa (taito- ja taideaineet, luonnontieteet...)
  3. eri oppiaineista muodostetaan uusi yhtenäinen kokonaisuus (kulttuurihistoria, yrittäjyys...)
  4. sisältö perustuu oppilaiden elämästä lähteville tarpeille (pelillisyys, harrastukset...)
  5. sisältö perustuu oppilaiden intresseihin ja luontaisiin tarpeisiin (leikki, rakentaminen, tutkiminen), jossa toiminta itsessään voi olla opetuksen tavoite


Hyvällä projektilla on mielekäs ja lapselle konkreettinen päätös - vaikkapa taidenäyttely


Millainen opetus ja opetuksen aihepiirit tukevat lapsen kasvua?

Uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen osa-alueet ovat taitoja, joiden toteutuminen tulee huomioida niin yksittäisten oppiaineiden opetuksessa kuin opetuksen eheyttävien aihekokonaisuuksien taustalla. Tämä opetussuunnitelman lähtökohta tekee uudesta opetussuunnitelmasta lapsen kasvua tukevan asiakirjan.

Hyvä opetus perustuu Brunerin mukaan siihen, että oppilas ymmärtää opetettavan aiheen kokonaisuuden. Oppiainejakoisessa opetuksessa oppilaalle ei pääse välittömästi muodostumaan kokonaiskuvaa opiskeltavasta asiasta. Tavoite pyritään välittämään oppilaalle oppiaine ja luku kerrallaan, ja kun opiskeltavan aiheen rakenne ei ole oppilaalle selvillä, eikä oppilaalla ole käsitystä kokonaistavoitteesta, ei oppilaalla ole todennäköisesti halua innostua oppimisesta. Rakenteen opettamisella Bruner tarkoittaa oppilaalle välittyvää tietoa siitä, miten opittavan ilmiön keskeiset asiat ja käsitteet ovat suhteessa toisiinsa. Opiskeltavien tietojen ja taitojen on oltava hyödynnettävissä ja kehitettävissä, ja aiemmin opittu on perustana uuden oppimiselle.

Opetuksen eheyttämistä toteuttavien aihepiirien suunnittelussa on hyvä huomioida myös John Deweyn esittämiä näkemyksiä siitä, mitä opetuksen järjestämisessä ja opetettavien sisältöjen valinnassa on huomioitava. Ensinnäkin opetuksen järjestämisessä on huomioitava ja arvostettava lasten luontaisia taipumuksia. Kyse on niin lapsen yksilöllisten piirteiden huomioinnista mutta myös ikäkaudelle tyypillisistä kiinnostuksen kohteista. Tämä on asia, joka on keskusteltava ja kirjattava osana opetussuunnitelman laadintaa. On huomioitava, että kasvatamme aina epäsuorasti ympäristön välityksellä, jolloin annamme ympäristön tehdä työn tai kehitämme tietoisuutta ja muokkaamme ympäristön kasvulle suotuisaksi. Kun mietitään eheyttäviä kokonaisuuksia, on samalla mietittävä toimintaympäristön luonnetta sekä merkitystä oppimisen tukena. Sähköiset oppimisympäristöt eivät vapauta opettajia tästä vastuusta mutta tuovat opetukseen runsaan lisän sekä laajentavat toiminnan mahdollisuuksia.

On ymmärrettävä, että yhteiskunta on lapselle liian monimuotoinen ymmärrettäväksi sellaisenaan, jonka vuoksi koulun on hajotettava tämä kokonaisuus osiinsa ja poimittava siitä kulttuurisesti ja lapsen kasvun kannalta tärkeimmät tekijät osaksi opetusta. Jälleen vaaditaan opettajien keskinäistä suunnittelua, lasten ikäkauden sekä yksilöllisten piirteiden tuntemista ja huomiointia. Mikäli emme huomioi tätä tekijää, eivät yhteiskunnan prosessit ole lasten kommunikoitavissa, eivätkä nämä tekijät muodostu siten osaksi lasten mentaalista mielenlaatua, tue identiteetin kasvua ja ennen kaikkea lapset eivät todennäköisesti motivoidu koulutyöhön.

Opetuksen sisällön olisi tämän perusteella tuettava:
  1. lapsen maailmankuvan ja identiteetin sekä
  2. lapsen luontaisen olemuksellisuuden kehittymistä
Maailmankuvan sekä identiteetin rakentumista tuetaan sisällöllisillä ratkaisuilla ja opetuksen käytänteet tukevat luontaisen olemuksellisuuden kehittymistä. Lapsen identiteetti kehittyy suhteessa ulkoiseen eli ympäristöön peilaten. Elinympäristömme olemus, halusimmepa tai emme, ohjaa toimintamme ja sitä kautta ajattelumme muodostumista. Voidaan puhua ihmiselämän realiteettitekijöistä. Ihmisen identiteetin muodostumista sekä toimintaa ja ajattelua ohjaavat tekijät ovat sellaisia, joihin yksilön on vain sopeuduttava ja joiden olemassa oloon emme juurikaan pysty vaikuttamaan. Tekijät ovat myös lähes automaattisesti meille merkityksellisiä niiden ohjatessa ja vaikuttaessa konkreettisesti toimintaamme. Opetuksessa on hyvä kehittää lasten tietoisuutta näistä tekijöistä ja huomioida ne siten esimerkiksi opetuksen eheyttämisessä. Näitä tekijöitä ovat:

  1. rakennettu ja rakentamaton asuin- ja elinympäristö
  2. asuminen
  3. työ
  4. vapaa-aika ja perhe-elämä
  5. vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa
  6. perinteet

Learning by doing - motivaatio on toiminnallisissa kokonaisuuksissa korkea


Opetuksen eheyttämisen hyödyt ja haitat

Opetuksen eheyttämistä kritisoidaan helposti sillä, että oppilaat eivät opi opetussuunnitelman sisältöjä samalla tavalla kuin oppiainejakoisessa opetuksessa. Onkin erittäin vaikea arvioida yhteismitallisesti tiedollisia, taidollisia sekä emotionaalisia oppimistuloksia, koska tulokset muodostuvat helposti sellaiseksi, kuin niiden halutaan muodostuvan. Opetuksessa vallalla olevan positivistisen mittausideologian mukaisesti harhaannumme professori Päivi Atjosen mukaan mittaamaan kuumetta vatupassilla. Arvioinnin on oltava monipuolista ja kytkeydyttävä ensisijaisesti prosessiin. Arviointia on tehtävä kaksisuuntaisesti: mitä on tehty ja miten on onnistuttu tähän saakka tehdyssä? Mitä on tehtävä jatkossa ja miten, jotta päästään kohti asetettua tavoitetta? Opetuksen eheyttämisestä voidaan esittää opetukselle ja oppimiselle suotuisia ja epäsuotuisia piirteitä, joita on hyvä huomioida suunnittelussa karikot välttääkseen.

Opetuksen eheyttämisen hyödyt opetukselle:
  • tukee hyvin lapsen kognitiivista kehitystä
  • kokonaisuuksien parissa työskennellessä lapset oppivat ymmärtämään ilmiöitten välisiä suhteita sekä syy- ja seuraussuhteita
  • kokonaisuuksien parissa työskentely tukee lapsen maailmankuvan muodostumista
  • eheyttäminen mahdollistaa lapsen elämän kannalta konkreettien ja merkityksellisten ilmiöitten käsittelyn, minkä on havaittu edistävän koulutyön mielekkyyttä niin oppilaan kuin opettajan näkökulmista
  • Lapset oppivat prosessi- / projektityyppisessä työskentelyssä pitkäjännitteisyyttä sekä tekemään asiat alusta loppuun. Näin lapset saavat kasvua tukevia kokemuksia omasta kykeneväisyydestään.

Opetuksen eheyttämisen riskit koulutyölle:
  • riskinä on, että äidinkielen ja matematiikan taitojen oppiminen jää vähälle huomiolle
  • oppilaan itseohjautuvuutta korostetaan ja sitä kautta aliarvioidaan opettajan ja opettamisen merkitystä oppimiselle
  • Opetusta eheyttävien aihekokonaisuuksien on muodostettava keskenään looginen rakenne opetussuunnitelmaan, jotta ne eivät muodosta toisistaan irrallista oppiainejakomaista sekamelskaa
  • Projektityöskentelystä voi tulla mekaaninen suoritus (purposing, planning, executing, judging)
  • Eheyttämisen ajatellaan olevan sopivaa vain alaluokkien työskentelyyn 

Seuraavissa kirjoituksissa tulen käsittelemään hieman tarkemmin mm. työ- ja opetustapoja sekä tarkastelemaan oppilaskeskeistä opetusta Deweyn kasvatusfilosofian näkökulmasta.


Kirjallisuutta ja linkkejä

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet : luvut 1-12 (luonnos) http://www.oph.fi/download/160358_opsluonnos_perusopetus_luvut_1_12_19092014.pdf

Helsingin yliopiston dosentti Hannele Cantell on laatinut hyvän esityksen laaja-alaisen osaamisen ja oppiaineiden yhteistyön sovittamisesta http://www.ops2016.fi/ops2016/aineistot/eheyttaminen_Cantell.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti