torstai 20. marraskuuta 2014

Vaikuttavuutta ennaltaehkäisevään työhön - mielekkäitä toimintatapoja lapsiperheiden tukemiseen

”Ainahan vanhemmilla on ollut kiire, mutta nykyään kiireeseen liittyy myös uhkan tunne perheen pärjäämisestä. Näkisin elämän yleisen epävarmuuden vievän ihmisiltä energiaa enemmän kuin ennen. Tähän törmää siinä tilanteessa, kun huomaa, että lapsilla on vain vähän kerrottavaa tekemisistään vanhempien kanssa, joskus ei lainkaan.” (Psykologi Risto Lappeteläinen, Ylen radiouutiset  "Lapsen levottomuuteen ei ole aina diagnoosia"


Kajaanissa on ryhdytty muodostamaan oppilashuollon ennaltaehkäisevän työn mallia, jossa toiminnan tavoitteena on tukea perheitten vuorovaikutusta. Lapsille, joilla on kasvanut tuen tarve, tarjotaan korjaavien palvelujen sijasta toimintoja, jotka edistävät lapsen ja vanhemman mielekästä yhdessä tekemistä ja tukevat siten hyvä vuorovaikutussuhteen rakentumista. Toki mallin soveltamisessa huomioidaan tuen tarve yksilöllisesti, jolloin tietyissä tapauksissa mm. korjaavien palvelujen tarjonta on välttämätöntä. Useissa tapauksissa tilanne on kuitenkin esimerkiksi lapsen sosio-emotionaalisten vaikeuksien kohdalla se, että kun koulun keinot lapsen kasvun tukemiseksi loppuvat, käännytän helposti korjaavien sosiaalitoimen palvelujen piiriin. Koulun ja korjaavien palvelujen väliltä puuttuu kevyempi tukimuoto. Jatkossa tulemme hyödyntämään nykyistä paremmin olemassa olevia kunnallisia vapaa-ajanpalveluja oppilashuoltotyön tueksi. Voidaan puhua julkisista tehostetun tuen palveluista. Lapsia ja vanhempia ohjataan tuetusti yhteisten harrastusten ja aktiviteettien pariin ja toiminnan yhteyteen kytketään kasvatuskumppanuutta edistävää kodin ja koulun/päiväkodin vuoropuhelua. 

Lasten sosio-emotionaalisten ongelmien ydin piilee usein vuorovaikutussuhteen luonteessa. Valtaosalla vanhemmista on halu toimia lastensa kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Osalla toiminta vanhempana on erinäisistä syistä johtuen hukassa ja tarvitaan tukea sekä motivoivia käytänteitä vuorovaikutussuhteen korjaamiseksi lapsen kasvun ja koko perheen hyvinvoinnin edistämiseksi. Suunnitellulla työtavalla nähdään olevan hyvät mahdollisuudet vaikuttaa suotuisasti perheitten hyvinvointiin. On myös tärkeää huomioida, että esimerkiksi 350 euroa maksava kansalaisopiston käsityökerho perheelle on huomattavasti edullisempi tukimuoto, kuin maksaa esimerkiksi yksityisistä terapiapalveluista 300 euroa / tunti useita kertoja vuodessa. Myös motivaatio kehittää vanhemmuutta on takuulla korkeampi kuin moniammatillisissa palavereissa kliinisten palvelujen piirissä.





Ennaltaehkäisevän työn haasteellisuus - mihin tulisi panostaa?

"Hyviä esimerkkejä ehkäisevän työn käytännöistä ovat säännöllinen kerhotoiminta, monitoimijainen perhevalmennusmalli, päihdekasvatus, terveyskasvatus, nuorisokasvatustyö, arkisen hyvinvoinnin edistäminen, katutyö, perhepalvelujen ohjaus ja neuvonta, perhesosiaalityö eli lapsiperheiden sosiaalityö sekä vertaistuki" Tällä tavalla Heinonen, Väisänen ja Hipp (2014) kuvaavat ennaltaehkäisevän työn käytänteitä THL:n julkaisussa "Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät?". Tekstin pätkä kuvaa sitä käytännön haastetta, miten ennaltaehkäisevä työ saadaan elämään konkreettisena ja vaikuttavana työtapana hyvinvoinnin edistämistyössä. Erilaisia käytänteitä on paljon mutta ongelmana on joko niiden heikohko vaikuttavuus tai epämääräisyys käsitteinä ja mahdollisesti myös käytänteinä, jolloin tietoisuus niiden soveltamismahdollisuuksista jää heikoksi. Tämän vuoksi tarvitaan paitsi tiivistä moniammatillista suunnittelua ja olemassa olevien toimintojen kriittistä arviointia myös yhteistyöhön yhdistettyjä rohkeita avauksia käytänteiden uudistamiseksi.

Lastensuojelun kentällä asiakasmäärä on kasvava ja resurssipula suuri. On paradoksaalista, että elämme historiamme vaurainta aikaa mutta rahaa ei siltikään näytä riittävän henkisesti hauraassa ajassa heikompiosaisten tukemiseen. Toisaalta voidaan myös kysyä, tehdäänkö lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tukemiseksi oikeita asioita? Ovatko panostukset kohdallaan? Ongelmakenttä on laaja ja tulipaloja joudutaan sammuttamaan eri ikäisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi. Tiedetään, että vahva panostus varhaislapsuuteen ja siellä lapsiperheiden tukemiseen tuottaa parhaimman tuloksen (ks. aiempi blogitekstini "Laadukkaalla varhaiskasvatuksella tuetaan hyvinvointia"). Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sen tehottomampaa on yrittää tukea erilaisin ulkoisin interventioin hyvinvointia. Tästä huolimatta on niin, että elämme todellisuudessa, jossa mm. nuorisotakuuseen on panostettava, jotta nk. syrjäytymisen kierre, pahimmillaan sukupolvelta toiselle, saataisiin katkeamaan.

Konkreetteja toimia on kehitettävä mutta samalla on mietittävä toimenpiteiden kohdentumisen vaikuttavuutta. Millä toiminnan alueilla satsaukset ovat vaikuttavimmat eri lapsi-ikäluokkiin nähden. Erilaiset perhevalmennusmallit ovat varmasti hyviä ja tarpeellisia mutta useampien henkilötyövuosien sitominen toimintaan, johon osallistuu vain kourallinen ikäluokastaan lapsia vanhempineen, ei tunnu järkevältä panostukselta vallitsevassa kuntataloudessa. Missä kohdataan ikäluokat laajimmin, on sinne panostettava. Ensimmäinen vaihe ovat odottavat äidit. Siinä vaiheessa kohdataan koko ikäluokka mutta vain hetken. Muutamia neuvolakäyntejä lukuun ottamatta nuoret lapsiperheet ovat suhteellisen omillaan, osa jopa oman onnensa varassa. Varhaiskasvatuksesta alkaen aloitetaan tavoittamaan perheet intensiivisesti ja kattavasti. Voidaan arvioida, että päivähoidossa noin 3-vuotiaasta alkaen aina esikouluun saakka kohdataan kustakin ikäluokasta noin 70 - 99 % lähes päivittäin. Siirryttäessä perusopetukseen, kohdataan ikäluokat lähes 100 % intensiivisesti, yhdeksän vuoden ajan päivittäin. Näissä paikoissa ennaltaehkäisevän työotteen on oltava jäntevää ja konkreettista. Näihin paikkoihin kannattaa hyvinvoinnin edistämiseksi panostaa myös taloudellisesti. Palvelutarve voidaan arvioida hyvin ja palvelut kohdistaa tehokkaasti niitä tarvitseville lapsille ja heidän perheilleen. 





Oppilashuoltotyön jäntevöittäminen varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa

Korjaavien sote-palvelujen kustannusten kasvun hillitsemiseksi sekä ennen kaikkea vaikuttavan ennaltaehkäisevän työn edistämiseksi on katsottu, että Kajaanissa nyt suunnitellulla palvelumallilla pystytään tukemaan: 

  1. perheen vuorovaikutuksen dynamiikan kehittymistä
  2. perheen motivaatiota vastaanottaa tuki
  3. motivoida vanhemmat miettimään rooliaan kasvattajan ja suhdettaan lapseen

Kun perusopetuksen lainsäädäntöä uudistettiin 2010, tuli opetuksen käsitteistöön nk. kolmiportainen tuki (yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki). Samaa ajattelutapaa voidaan hyödyntää tätä palvelumallia muodostaessa. Perinteiset kunnalliset vapaa-ajanpalvelut muuttuvat oppilashuoltotyön ja perhetyön käsitteistössä kunnallisiksi tehostetun tuen palveluiksi (ks. kuvio alla).

Kolmiportaisen tuen ajattelutavan laajentaminen osaksi julkisia palveluja. Julkiset vapaa-ajan palvelut on linkitettävä osaksi oppilashuoltotyötä nk. julkisina tehostetun tuen palveluina

Kajaanin kaupunki (sivistyslautakunta ja kaupunginhallitus) korvamerkkasi ennaltaehkäisevän palvelukonseptin toteuttamiseen ja kehittämiseen rahaa 50 000 euroa. Summa on sinänsä pieni mutta sillä pystytään toteuttamaan jäntevästi kuvattua ennaltaehkäisevän oppilashuoltotyön mallia. Oletuksena on, että panostus poikii moninkertaisen hyödyn takaisin jo suhteellisen lyhyellä aikajänteellä sekä 1) euromääräisesti korjaavien kustannusten laskuna että 2) henkisesti paremman hyvinvoinnin näkökulmasta. Olemme alustavasti arvioineet, että perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen lapsista olisi noin 100 lasta perheineen, jotka hyötyisivät tästä laajennetun tehostetun tuen mallista.


Lopuksi

Kajaanin sivistystoimen sekä soten perhepalvelujen viranhaltijat kokoontuivat suunnittelemaan tätä ennaltaehkäisevää palvelumallia Kaukametsän kulttuuri- ja kongressikeskukseen 19.11.2014. Paikalle saapui noin 50 rehtoria, päiväkodinjohtajaa, koulupsykologia, sosiaalityöntekijää sekä koulukuraattoria ja toimialojen johtoa. Tilaisuudessa saatiin aikaiseksi hyvä yhteinen näkemys palvelumallin tarpeellisuudesta ja sovittiin, että toiminta aloitetaan 1.1.2015 osana oppilashuoltotyön kehittämistä. Tuolloin otetaan käyttöön ensimmäinen versio palvelukartan kattauksesta, jossa määritellään tarjolla olevat julkiset tehostetun tuen palvelut. Tavoitteena on, että kattaus julkaistaan myös sähköisenä versiona, jonka avulla pystytään kontrolloimaan mahdollisimman reaaliaikaisesti palvelujen saatavuus ja käyttö.

Moniammatillisessa kehittämispäivässä käydyt keskustelut avarsivat ja innostivat osallistujien näkemyksiä toistensa työstä ja yhteisen tavoitteen toteuttamisesta. Uusi oppilashuoltolaki on haasteellinen, koska yksilön tukeen liittyvää asiankäsittelyä on siinä vaikeutettu merkittävästi. Erityisesti tämä näkyy koulutoiminnassa. Onko joka kerta käytävä tuen tarjontaan liittyen moniammatillisen asiantuntijaryhmän keskustelu yksinkertaisen tukitoimenpiteet käyttöönottamista varten vai voidaanko toimia joustavammin? Tähän liittyen katsottiin, että joustavuus olisi mahdollista. Se edellyttää toki opettajan ja vanhemman hyvää ja luottamuksellista vuorovaikutusta. Arviointikeskustelut ovat myös hyvä paikka tehdä arvioita suunniteltujen tukimuotojen käyttöönottamiseksi, mikäli opettajalla tai muulla lapsen kanssa työtä tekevällä asiantuntijalla on kasvanut huoli lapsen hyvinvoinnista. Varhaiskasvatuksessa tuen piiriin ohjaamisen mahdollisuus on joustavampi. Lisäksi keskusteltiin siitä, että on tärkeää määrittää tarkasti, kelle tukea tarjotaan. Tässä täytyy pystyä luottamaan opettajien, rehtoreitten, psykologien tai sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoon ja oppilaantuntemukseen. Yksikään työntekijä ei ryhdy tukitoimiin huvinvuoksi vaan aina taustalla on aito huoli lapsen hyvinvoinnista. Kasvatusalan työntekijät ovat toimissaan aina vahvoilla silloin, kun kaikki työ ja vaiva keskittyy lapsen edun ja lapsen hyvinvoinnin turvaamiseen. Tällöin jokainen tietää olevansa työssään oikealla tiellä. 

Tuleva vuosi näyttää, miten malli alkaa toimimaan. Mennäänkö nenilleen vai noustaanko lentoon? Korjaavien palvelujen kustannusten kasvua on kuitenkin pyrittävä leikkaamaan. Miljoonien eurojen kasvu vuosittain ei ole mielekästä eikä kestävää. Mitään ei saavuteta, eikä asiantilaan saada korjausta, jos ei uskalleta yrittää. Tärkeää on luottaa itseensä ja yhteistyökumppaneihinsa. On kuunneltava huolet ja kritiikki. Mutta joka käänteessä organisaation on luotettava toisiinsa, työhönsä ja yhteisen tavoitteen toteuttamiseen. Kehitystyössä pitää olla sitkeyttä kestää epäonnistumiset ja hidas eteneminen. Moniammatillista yhteistyötä on vaalittava, ja mikä tärkeintä tavoite hyvinvoinnin edistämiseksi on muistettava pitää joka käänteessä toiminnan ykkösasiana. 


Kirjallisuutta:


Kainuun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma: http://www.kainuu.fi/sote_paatokset/kokous/20141088-7-1.PDF

Kajaanin kaupunginhallituksen käsittelyssä oleva talousarvioesitys vuodelle 2015. Huomionarvoista tässä on se, että kaupungin hyvinvointikertomus ja -suunnitelma (hyvinvoinnin edistäminen) ovat jäntevä osa talousarviota: http://kafi.tutka.net/ka_paatokset/kokous/20141570-5-1.PDF



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti