tiistai 2. joulukuuta 2014

Opetuksen eheyttäminen OSA 3 - projektimetodi eräänä työtapana toteuttaa opetuksen eheyttämistä

Projektimetodi on yksi hyvä työtapa toteuttaa opetuksen eheyttämistä. Projektimetodin juuret juontavat prorgessiivisen pedagogiikan teorioihin. Taustalla ovat sekä John Deweyn Learning by doing -idea että William H. Killpatrickin Acting on thinking -ajatusProjektimenetelmän isänä pidetään Kilpatrickia (1918), johon hän vastaa seuraavasti:

En kehittänyt termiä, kuin en myöskään tuonut sitä uutena koulutuksen alalle. Itse asiassa en tiedä, kuinka kauan se on jo ollut käytössä. Olen vain ottanut tietoisesti käyttöön tyypillisen merkityksellistä (worthy) elämäntoimintaa kuvaavan sanan. Toiset jotka ovat käyttäneet tätä termiä, ovat mielestäni soveltaneet sitä joko mekanistisena ja osittaisena merkityksessään tai tahtoen sen tarkoittavan yleisellä tasolla sitä, mitä yritin kuvailla jo tarkemmin.” 


Projektimenetelmän luonne on muuttunut 1900-luvun kuluessa yksilöllisestä työskentelystä yhteisöllisiin painotuksiin. Se, onko kyse luokan yhteisestä, oppilaan henkilökohtaisesta vai koko koulua koskevasta projektista ei ole sinänsä merkityksellistä vaan keskeistä on, että työskentely saa alkunsa yksilön tai ryhmän kokemasta sosiaalisesta merkityksestä. Kilpatrick (1918) toteaa tästä:

On siten selvää, että projektit esittävät sen variaation, millaisia pyrkimyksiä meillä on läsnä myös todellisessa elämässä. … tarkoituksellinen toiminta (projekti M.S.) on merkityksellisen elämän tyypillinen yksikkö. Kaikki tarkoituksellinen toiminta ei tietenkään ole hyvää vaan merkityksellinen elämä koostuu määrätietoisesta toiminnasta, eikä vain pelkästä olemista tai ajelehtimisesta.




Projektimetodissa painottuu oppilaan aktiivisuus sekä tiedon merkityksellisyys


Kilpatrickin (1918) pyrkimyksenä oli luoda käsite, joka pystyisi määrittämään kasvattavan opetuksen idean (educative process). Tällaisen toiminta-ajatuksen oli siten:
  1. yhdistyttävä elinvoimaiseen toiminnallisuuteen, 
  2. sisällettävä samanaikaisesti tarkoituksenmukainen näkemys oppimisesta, 
  3. sisällettävä keskeiset lapsen kasvua tukevan ohjaamisen elementit,
  4. sisällettävä sosiaalista toimintaa sekä yksilöllisyyden toteutusta edistävät ominaispiirteet
Koska opetus on parhaimmillaan "normaalia elämää", Kilpatrick katsoi termin projekti soveltuvan parhaiten edellä esitettyjen kriteerien piiriin. Kaikkiaan projektikäsite tarkoitti Kilpatrickin (1918) mielestä toimintaa, joka tapahtui täydestä sydämestä ja täydellä tarkoituksella (hearty purposeful act). Projektimetodille on siten ominaista:
  1. toiminnallisuus
  2. suunnitelmallisuus
  3. yhteistoiminnallisuus
  4. ongelmanratkaisu
  5. tiedon kokonaisvaltaisuus
  6. tulosvastuullisuus
Konkreettisessa ympäristössä, konkreettisten ilmiöitten parissa toimiminen herkistää lapsen tekemään havaintoja sellaisella emotionaalisella tasolla, joka ei toteudu muodollisessa luokkaympäristössä. Tästä toiminnan, ympäristön ja sisällön välisestä problematiikasta Kilpatrick (1918) totesi seuraavasti:

Se että lapsi pystyy kehittymään (progress) kunnolla, puhuen kokonaisuudesta joka sisältää kaikki elämän osaset myös ystävät, on opettajan tehtävä selkeyttää oppilaan valikoivaa arviointikykyä omasta toiminnastaan. Oppilas oppii hyväksymään merkityksellisen ja hylkäämään merkityksettömän. ... koulutuksen tulisi perustua tarkoitukselliseen toimintaan pohjustaakseen lapselle parempaa elämää...





Projektin aiheen määrittäminen ja työskentelyn eteneminen

Projektin sisältö voi olla lähtöisin oppilaasta, opettajasta tai opetussuunnitelmaan ennakkoon määritellyistä tavoitteista. Käsiteltävän aiheen merkitys voidaan saavuttaa seuraavin keinoin:
  1. yhteissuunnittelu eli oppilaat osallistuvat valmiiksi asetetun tavoitteen ja toiminnan määrittelyyn
  2. projekti voi saada alkunsa oppilaiden yksittäisistä intresseistä tai ajatuksista 
Oleellista on, että lapset kokevat saaneensa vaikuttaa projektin kulkuun, koska ulkoapäin annetulla tavoitteella ei välttämättä ole tarttumapintaa lapsen kokemusmaailmaan (tästä aiheesta olen kirjoittanut blogitekstissä "Oppimisympäristö oppimisen keskiössä - uutta luova opetus"

Kilpatrick (1918) näki projektimetodin etenemisen nelivaiheisena tapahtumaketjuna. Alkuvaiheessa määrittyy projektin tarkoitus. Oppilaat voidaan jakaa ryhmiin, joissa jokainen saa mahdollisuuden kertoa omista taustoistaan ja intresseistään projektialoitteeseen /-aiheeseen liittyen. Orientaatiovaiheessa suunnitellaan ja esitettään aihetta tarkentavia ehdotuksia sekä ideoita työskentelyyn liittyen. Orientaatiovaihe voi kestää useita päiviä. Toiminnallisesti siihen voidaan sisällyttää projektityössä tarvittavien taitojen harjoittelua ja virikemateriaaliin tutustumista (lukemista, kirjoittamista, laskemista). Tarkoituksena tulee olla alun laajan ongelman kiteyttäminen. Työskentelyvaiheessa on oleellista tehdä selkeä työnjako (kuka tekee mitä, missä, miten ja milloin). Työtä voidaan jakaa esimerkiksi ryhmien välillä. Projektin aihe voi olla ajallisesti pitkä, mikä edellyttää opettajalta herkkyyttä aistia oppilaiden tarpeita, sekä tietoisuutta oppimisprosessien etenemistä. On huomioitava yksittäisenkin oppilaan perustaitojen kehittyminen sekä käsiteltävän aihepiirin perustietojen ymmärtämisen varmentaminen. Työskentelyssä on pyrittävä varioimaan erilaisia työtapoja sekä toimintoja. Työskentely edellyttää myös ajoittaisia (säännöllistä tai tarpeenmukaista) yhteiskokoontumista. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä useammin tämä on todennäköisesti tarpeellista. Projektilla ei ole välttämättä selkeää loppua mutta projekti on pyrittävä koostamaan mahdollisimman mielekkäällä tavalla, mikä mahdollistaa myös projektin arvioinnin. Projektin lopputuloksena voi syntyä esimerkiksi luokkalehti, blogisivusto, video, näytelmä, näyttely tms. Projektin arvioinnissa on hyvä soveltaa yhteisarviointia, jossa pohditaan, mitä todella opittiin tiedollisesti ja taidollisesti. Arvioinnissa ei saa unohtaa perustietoja ja -taitoja kontrolloivien kokeiden merkitystä. Arvioinnin on kosketettava koko projektia eri vaiheineen ja opettajan tehtävä on kehittää oppilaitten tietoisuutta omasta työstään sekä roolistaan projektin eri vaiheiden aikana. Arviointia on siten toteutettava koko projektin ajan.


Muutama esimerkki onnistuneista projekteista

Omassa opettajan työssäni hyödynsin projektimetodia aina, kun se oli opiskeltavaan aiheeseen nähden järkevää tai oppilaat antoivat kiinnostustensa perusteella aiheen projektin aloittamiselle. Seuraavassa kuvaan lyhyesti muutaman onnistuneen projektin.


Viikinkiaika 
Kuudesluokkalaisten oppilaiden kanssa perhdyttiin viikinkiaikaan, jossa oppiaineina yhdisteltiin historiaa, äidinkieltä, kuvataidetta sekä käsityötä. Oppilaat orientoituivat aiheeseen erilaisen kirjallisuuden avulla. Työskentelyssä luokka teki yhteistä karttamallia viikinkiretkistä, tutustui viikinkiajan ruokiin, vaatetukseen sekä tarve-esineisiin. Luokkaan rakennettiin pienoismalli viikinkikylästä. Lisäksi oppilaat muovailivat viikinkiajan koruja. Äidinkielessä kirjoitettiin prosessikirjoitusta hyödyntäen kertomuksia viikinkien elämästä. Aihe perustui historian oppisisältöihin.

Museoluokan perustaminen 

Paltaniemen kyläkoulu oli Kainuun vanhin toiminnassa ollut kyläkoulu. Kun siivosimme 3-4-luokkalaisten oppilaiden kanssa koulun ullakkoa, innostuimme tutkimaan ja taltioimaan koulun historiaa. Kokosimme koulun historiallisen opetusvälineistön talteen ja rakensimme koululle museoluokan. Vanhaa havaintomateriaalia tutkittiin ja hankittiin tietoa siitä, mihin tarkoitukseen materiaalia oli käytetty. Iso osa esineistöä liittyi luonnontieteen opettamiseen. Museoluokan avajaisista tehtiin juhlatapahtuma, jonne kutsuttiin vanhempia, kylän väkeä ja mediaa paikalle. Koulun entinen opettaja Viljo Lehto sekä oppilas Seppo Tuhkanen kävivät kertomassa oppilaille, millaista koulunkäynti oli 1950-luvulla ja mihin tarkoitukseen löytämiämme havaintovälineitä oli käytetty. Nyt jo lakkautetulla Paltaniemen kyläkoululla on edelleen olemassa rakentamamme museoluokka ja kesäisin sitä esitellään turistiryhmille ja yksittäisille vierailijoille.

Avaruus, pakonopeus 
Paltaniemen koululla, edelliseen museoluokkaprojektiin liittyen, vertailimme oppilaiden kanssa eri aikakausien oppikirjojen sisältöjä toisiinsa (luonnontieto). Pääasiallinen tarkoitus oli perehtyä sillä tavalla ympäristö- ja luonnontiedon aiheeseen. Eräs oppilas löysi mielenkiintoisen aiheen vanhasta oppikirjasta ja esitti kysymyksen, kuinka kovaa pesäpalloa pitää lyödä ilmaan, että se ei tulekaan takaisin maahan. Aloimme selvittämään asiaa. Lopputuloksena oli avaruusaiheisen projektin aloittaminen. Lopputuloksena syntyi mielenkiintoisia esityksiä planeetoista sekä avaruuden tutkimuksesta.

Yrittäjyys, ohjelmointi, innovointi ja markkinointi
Tämä projekti kosketti lopputulokseltaan koko 500 oppilaan koulua. Päätimme syksyllä, että koulu järjestää yhteiset yritteliäisyysmessut ja tähän liittyen eri luokat perhehtyivät yritteliäällä asenteella luovaan ja innovoivaan toimintaan sekä yrittäjyyskasvatuksen teemoihin eri muodoissaan. Omien oppilaitteni osalta tutustuimme erään paikallisen yrityksen tuotantoon sekä markkinointiin ja teimme yritykselle erilaista sähköistä esittelymateriaalia. Osa luokista osallistui mm. Tämä toimii -teknologiakilpailuun ja osa perehtyi Lego-robottien avulla ohjelmointiin. Yritteliäisyysmessuilla oppilaat esittelivät ja "myivät" tuotteitaan. Messuille kutsuttiin oppilaiden vanhemmat vierailemaan koulupäivän aikaan. Saliin oli järjestetty myös musiikkia ja kahvio. Paikalla kävi satoja vierailijoita.


Kirjallisuutta 

Goodson, I. 2001. Opetussuunnitelman tekeminen. Esseitä opetussuunnitelman ja oppiaineen sosiaalisesta rakentumisesta. Suomentanut Moore, E. alkuteoksesta The Making of Curriculum, Collected Essays. Joensuu University Press. Gummerus: Saarijärvi

Kilpatrick, W.H. 1918. The Project Method. Teachers College Record. Volume 19, Number 4. 319-335. 

Pehkonen, L. 2001. Täydestä sydämestä ja tarkoituksella. Projektityöskentelyn käsitteellistä viitekehystä jäljittämässä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti