tiistai 16. joulukuuta 2014

Tieto- ja viestintäteknologia on mahdollisuus laajentaa oppimisen todellisuutta - mikä estää linjakasta kehitystyötä?

Suunnittelimme viime perjantaina kaupunkimme tietohallinnon (KamIT) sekä koulutusketjun ylimmän johdon kanssa tieto- ja viestintäteknologian kehittämislinjauksia (esiopetuksesta ammattikorkeakoulutukseen). Perjantaina posti toi myös uuden Kasvatus-lehden, jonka teemana oli sattuvasti tieto- ja viestintäteknologia koulussa. Tästä muodostui hyvä aineisto kirjoittaa, millaisten kehittämislinjausten tulisi ohjata tieto- ja viestintäteknologiaa koulutuksessa. Kokouksessa keskustellun perustalta tekstin taustalle voidaan esittää seuraavat väitteet siitä, mitkä seikat ovat tvt:n kehittämisen esteitä:
  1. Valtakunnan tasolla ei ole uskallusta linjata tvt:n kehittämistä. Sama uskallus puuttuu myös suurimassa osassa kuntien tasolta.
  2. Pelätään "hukkainvestointeja" ja odotetaan jatkuvasti jotain uutta ja parempaa laitteita tai sovellusta saatavaksi.
  3. Olemme sidoksissa vahvoihin, vanhentuneisiin rakenteisiin tvt:n käytössä sekä oppimateriaalin tuottamisessa. 

Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön kehittämistä vaivaa konservatiivisuus sekä teknologinen determinismi

Kasvatus-lehden (5/2014) pääkirjoituksessa peräänkuulutetaan kriittisyyttä tvt:n tutkimuksen sekä opetuksen kehittämiseen. Toimittajat toteavat, että lehteen saatujen kirjoitusehdotusten tieteellinen taso oli ollut monin osin heikko: "konservatiivisia, ajan henkeä myötäileviä ja teknologista determinismiä heijastelevia tutkielmia." Pirhonen ja Häkkinen (2014) kysyvätkin, ymmärretäänkö tvt edelleen koulusta irrallisena ja vain asiasta innostuneiden tahojen tehtävänä, ja esittävät seuraavia näkökulmia koulun sekä tvt:n välisestä ristiriitaisesta suhteesta:
  1. Kun koulun tulisi samanaikaisesti hankkia ja käyttää viihdekäyttöön tarkoitettuja laitteita, niin samaan aikaan oppilaita kannustetaan vähentämään ruutuaikaa.
  2. Nykyteknologia on tehty palvelemaan enemmän arjen oppimista kuin kouluopetusta.
  3. Missä koulun tulee pysyä mukana, kun sitä jatkuvasti kysytään? Koulun tulee tukea tietorakenteiden jäsentämistä ja ajattelumalleja, eli jotain sellaista mitä ei spontaanissa arjen oppimisessa saavuteta.
  4. Koulutusteknologiaa on ollut opetuksessa jo vuosikymmeniä mutta silti se tuodaan aina uutena ilmiönä kouluun ja käytössä oleva tai suunniteltu tekniikka nähdään jatkuvasti vanhentuneena.
  5. Jos digitaalisen tekniikan avulla pystytään innostamaan oppilaita monimutkaisten ilmiöitten tutkimiseen autenttisissa oppimistilanteissa, voi sillä olla merkitystä opetuskäytäntöjen uudistamiselle. 
  6. Vastuuta oppimisesta ei voi siirtää modernille tekniikalle.
  7. Parhaimmillaan tvt voi edistää tietoisuutta siitä, millaista oppimista halutaan edistää. Sama tulos savutetaan opetuksessa myös ilman teknologiaa.
Ajatukset ovat osin aiheellisia mutta katsoisin, että pääasiallisesti ne ovat samalla deterministisella tasolla, johon kirjoittajat viittasivat teemanumeroon lähetetyistä teksteistä. Teemanumeron kirjoitukset antavat suhteellisen vähän sytykettä tvt:n kehittämiselle ja merkitykselle koulussa. Kirjoituksissa selvitetään lähinnä nuorten suhdetta teknologiaan sekä nuorten teknologian käytölle antamia merkityksiä mutta muutaman mielenkiintoisen näkemyksen poimin niistä vapaasti tulkiten seuraavaan listaukseen:
  1. Viittaamisesta twiittaamiseen: Nuoret kokevat viestinnän mielekkäänä kuvin ja kertovat kuvilla toisilleen tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Tekstejä pidetään raskaina ja tylsinä. Tulisiko koulussa olla mahdollisuus jakaa muille erilaisia kokemuksia koulupäivän ja oppituntien aikana, jolloin läsnäolosta muodostuisi kommunikatiivista ja motivoivaa?
  2. Teknologian on oltava luonnollinen osa koulua: Koulussa tulisi mahdollistaa kolme sosiaalisen median käyttötapaa: 1) sosiaalinen hengailu (vapaa rentoilu somessa, virittäytymistä luovaan työhön), 2) luova kokeileminen ja tietojen jakaminen sekä 3) osaamisen jalostaminen, jossa tapahtuu syventävä ohjelmiston ja välineitten käyttö.
  3. Koulutyössä on simuloitava työelämän prosesseja: Tvt:n mahdollisuudet perustuvat tiedon tuottamiseen, itsensä ilmaisuun, tiedon vastaanottamiseen ja jalostamiseen. On kehitettävä työtapoja, jotka sosiaalistavat oppilaat tietotyötä edustaviin käytänteisiin ja hyödynnettävä samoja välineitä sekä käytänteitä, joita työelämän asiantuntijayhteisöt käyttävät työssään.

Oppija, oppiminen, tiedon tuottaminen, vuorovaikutus sekä itseilmaisu tulee asettaa keskiöön tvt:n suunnittelussa

Se, että puhutaan tvt-opetuksesta, tvt-taidoista, tvt:n opetuskäytöstä tms. kertonee kulloisestakin kehitysvaiheesta, jossa organisaatioina olemme koulutuksen ja teknologian välisessä suhteessa. KamIT:n toimijat olivat laatineet kokoukseemme seikkaperäisen esityksen tvt:n kehittämisen lähtökohdista sekä suuntaviivoista (ks. myös kuvio alla):
  1. Laitteet: On siirrytty PC-ajasta läppäreihin sekä siitä tablettikoneisiin ja BYOD-vaiheeseen.
  2. Paikka: On siirrytty atk-luokasta koulun muuhun ympäristöön ja sieltä kuvaamaan ilmiöitä, minne tahansa paikasta riippumatta.
  3. Materiaalit: On siirrytty oppikirjoista avoimiin materiaaleihin ja siitä oppilaan itse tuottamaan sähköiseen materiaaliin.
  4. Aika: Kouluoppimiseen varattu aika ei ole enää sidoksissa oppitunteihin vaan oppimista voi toteuttaa milloin tahansa.
  5. Palvelut: On siirrytty valmiista tietokone ohjelmista Appseihin ja sieltä pilvipalveluihin.
  6. Opettajan rooli: Opettajasta on tullut oppimisen ja toiminnan ohjaaja.
  7. Oppilaan rooli: Oppilaan rooli on muuttunut passiivisesta kuuntelijasta aktiiviseksi toimijaksi ja oppimisen tuottajaksi.
Opetuksen muutos opetuksen eri osa-aleilla teknologian muutoksessa (kuva by KamIT: Viivi Seppänen

Tältä perustalta tvt:n opetuskäytön kehittämisen linjaukset voidaan tiivistää seuraavaan kuvioon, jossa määritellään toiminnalliset tarpeet, tiedon tuottamisen ja prosessoinnin tarpeet, teknologiset ratkaisut sekä tietojärjestelmiä koskevat linjaukset. Toiminnan keskiössä tulee olla oppilaan oppimisen, tiedon tuottamisen, käsittelyn ja itseilmaisun näkökulma fyysisessä ja virtuaalisessa kontekstissa.

TVT:n kehittämisen linjaustarpeet (kuva by KamIT Kari Hyvönen,
Teemu Pääkkönen, Aaro Pääkkönen, Risto Hyvönen)

Tältä perustalta katsoimme, että tvt:n kehittämisessä ja käyttöönottamisessa on huomioitava seuraavaa:
  1. Oppija, oppiminen, tiedon tuottaminen, vuorovaikutus ja itseilmaisu tulee asettaa keskiöön suunnittelussa: Tämän hetken sähköisille oppikirjoille voidaan sanoa suoraan ei. Sähköisellä oppimateriaalilla ei ole uutta annettavaa pedagogiikalle. 
  2. Tvt ei ole opetuksen kohde, eikä itsetarkoitus: Se on oppimisen ja opetuksen väline ja sen käyttäminen on tarkoituksenmukaisuuskysymys. Työelämässä käytämme enemmän tai vähemmän sujuvasti rinnakkain ja päällekkäin erilaisia teknisiä laitteita. Pääasia on, että tuottamisen ja toimimisen prosessit sujuvat ja saadaan aikaan haluttua tulosta. 
  3. Sähköisten oppimisympäristöjen myötä koulun sekä opiskelun aika- ja paikkasidonnaisuus muuttuu: Merkitys muuttuu sitä enemmän mitä ylemmille koulutusasteille siirrytään. On myös aloja, joissa digitalisaatio ei toteudu yhtä vahvasti.
  4. Atk-luokat ja koulukirjastot on purettava: Tämä tietomateriaali on saatava oppilaiden välittömän toiminnan yhteyteen. Oppilaat ja opettajat ohjataan toimimaan uudella tavalla, yhteistyössä tiedon käsittelyn ja tuottamisen parissa. Anu Ojaranta kuvaa blogissaan koulukirjaston fyysisten ja mentaalisten seinien purkamisesta erinomaisella tavalla (Koulukirjastojen seinät nurin! Fyysiset ja mentaaliset...)
  5. Kehittämistyössä on heti alusta alkaen otettava mukaan sekä opettajat että opiskelijat eri kouluasteilta: On linjattava selkeästi kehittämisen suunta, huomioitava hyvän opetuksen ja oppimisen tarpeet ja kannustettava sekä tuettava toimijat kehittämistyöhön. Opetussuunnitelmauudistus eri kouluasteilla muodostaa luontevan perustan kehittämistyölle.
  6. Täydennyskoulutusta tarvitaan: Koulutusta tarvitaan ja Kajaanissa paikallisesti Osaava-hankkeen avulla koulutettuja asiantuntijaopettajia (kesuttajat) on hyvä hyödyntää sisäisessä täydennyskoulutuksessa.
  7. Opettajat on koulutettava ymmärtämään tvt:n pedagoginen idea tiedon yhteisöllisen ja yksilöllisen tuottamisen sekä jakamisen näkökulmasta. Laitehallinta on tärkeä lähtökohta mutta se ei voi olla pitkään täydennyskoulutuksen tavoite. 

Lopuksi

Tieto- ja viestintäteknologia on mahdollisuus laajentaa oppimisen todellisuutta. Tvt ei kuitenkaan sulje pois opettajan merkitystä sekä opetuksen kasvatuksellista ulottuvuutta ja inhimillistä vuorovaikutusta. Esiopetuksen kehittämisen mahdollisuudet ovat lähes tutkimattomat. Tulevaisuuden varhaiskasvatuksen kehittämisen tulee olla muutakin kuin ryhmäkokojen sekä tuntiperusteisen laskutuksen ja laskutusprosessin sähköistämisen pohdintaa. On tutkittava ja suunniteltava, mikä on tvt:n rooli mm. esikoululaisten arjessa, niin että lapset saisivat hyvät eväät hallita yhtenä elämän osa-alueena myös teknologiaa. Koulun tulee olla instituutio, joka toisaalta määrittää yhteiskunnan kehitystä mutta koulun on toisaalta myös kuljettava aistit auki, ympäristön tarpeet huomioiden.


Kirjallisuutta ja linkkejä

Hietajärvi, L. & Nuorteva, M. & Tuominen-Soini, H. & Hakkarainen, K. & Salmela-Aro, K. & Lonka, K. 2014. Kuudesluokkalaisten nuorten sosio-digitaalinen osallistuminen, kiinnostuksen kohteet ja kouluhyvinvointi. Kasvatus-lehti 5/2014

Laru, J. 2014. "Mä haluun näyttää sulle mun skrätsin". Kasvatus-lehti 5/2014

Lonka, K. & Hannula, E. 2014. Työelämän taitoja on syytä opettaa jo peruskoulussa. HS Vieraskynä

Mobiluck. 2014 Mobiiliopetusteknologia lukiolaisen arjessa. Pelejä ja pelillisyyttä.

Ojaranta, A. 2014. Anu Ojaranta - tietotaitoa Turusta. Koulukirjastojen seinät nurin! Fyysiset ja mentaaliset...

Pirhonen, A. & Häkkinen, P. 2014. Tieto- ja viestintäteknologia koulussa - uskomuksia ja niiden kyseenalaistamista. Kasvatus-lehden (5/2014) pääkirjoitus ja sisällysluettelo

10 hot consumer trends 2015. Consumerlab, Ericsson

Sintonen, S. & Kynäslahti, H. & Kariavuori, S. 2014. Spontaani kuvaviestintä nuorten arjessa. Kasvatus-lehti 5/2014

Uusikylä, K. 2014. Koulusta ei saa tehdä markkinatoria. HS mielipide



1 kommentti:

  1. Hieno juttu, että Kajaanissa on lähdetty kehittämään oppilaiden ja opettajien tvt-osaamista pedagogiikka keskeisesti.Tässä muutama pikainen mielipide tekstistä perusopettajan näkökulmasta.

    “Tämän hetken sähköisille oppikirjoille voidaan sanoa suoraan ei.“ Olen tästä samaa mieltä, mutta on muistettava, että sähköiset oppikirjat ovat vasta aloittamassa taivaltaan. Muutaman vuoden sisällä sähköisiä oppikirjoja on tarjolla jo huomattavan paljon enemmän ja niiden sisältö on pedagogisesti ja teknisesti ihan eri luokkaa mitä ne tällä hetkellä ovat.
    “Sähköisellä oppimateriaalilla ei ole uutta annettavaa pedagogiikalle.” Mitä sähköisellä oppimateriaalilla tarkoitetaan ? Eikös tvt:n opetuskäyttö perustu sähköisiin ohjemistoihin, joilla joko itse tuotetaan tai tehdään jo olemassa olevia sähköisiä oppimateriaaleja. Mielestäni TVT:n opetuskäytön tärkein pointti on nimenomaan se, että sen avulla voidaan monipuolistaa opetusta ja siten mahdollistaa erilaisten pedagogisten ratkaisujen käytön.
    “Atk-luokat ja koulukirjastot on purettava”. On paljon kouluja, joissa perinteinen ATK-luokka on hyvin monipuolisessa ja aktiivisessa käytössä. On hyvä myös tiedostaa kirjastojen roolin muuttuminen “lainaamosta” mediakeskuksiksi.Koulukirjastojen tulee olla mukana tämän suuntaisessa kehitystyössä kirjastoväen kanssa.
    “Kehittämistyössä on heti alusta alkaen otettava mukaan sekä opettajat että opiskelijat eri kouluasteilta”.Juurin näin! Opettajien pedagoginen ja koulun toimintakulttuurin tuntemus, sekä oppilaiden näkökulman huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää tvt:n opetuskäytön suunnittelussa.
    Joulunalusterveisin Kimmo Lehtarilta.

    VastaaPoista