tiistai 27. tammikuuta 2015

Koulushoppailuko olisi uhka tasa-arvolle?


Keskustelut niin mediassa kuin somessa ovat olleet niin ajatusta herättäviä, että oli pakko tarttua näppäimistöön ja laittaa muutama sana koulushoppailusta blogiin. Toivon kommentteja aiheesta: mitä mieltä olette koulushoppailun tarpeellisuudesta, miltä koulutuksen tulevaisuus tältä osin näyttää, uhkaako lähikouluperiaate tai puolestaan koulun vapaa valinta tasa-arvoa?


Educa-messut virittivät vilkkaan julkisen koulutuskeskustelun

Viikon koulutusuutisointi on ollut vilkasta. Syy kiinnostukselle löytynee Educa-messujen aiheuttamisesta pörinästä. Eräs mielenkiintoisimmista keskustelun avauksista (jälleen kerran) liittyi koulushoppailuun, jonka osa eduskuntapuolueiden puheenjohtajista (Paavo Arhinmäki ja Juha Sipilä) olisi valmis sallimaan vain tietyin ehdoin ja esimerkiksi Sanni Grahn-Laasonen blogisivullaan ilmoittaa kokoomuksen kannaksi, ettei kokoomus halua rajoittaa perheitten oikeutta valita koulua. Grahn-Laasonen toteaa asiasta seuraavasti:
Viime vuosina usko suomalaisen koulutusjärjestelmän tasa-arvoon on alkanut horjua. Erot siinä, kuinka paljon kunnat panostavat koulutukseen, ovat kasvaneet. Opetusryhmien koot vaihtelevat, samoin tarjolla olevan opetuksen, kielivalikoimien ja valinnaisuuden määrä. Joissain kunnissa ja kouluissa on tarjolla huomattavasti vähemmän opetusta kuin toisissa. Se näkyy väistämättä oppimistuloksissa ja asettaa lapset ja nuoret epätasa-arvoiseen asemaan.
Erityisesti ongelman katsotaan olevan vaikea pääkaupunkiseudulla ja uhkaavan näin merkittävästi koulutuksen tasa-arvon toteutumista. Lähikouluperiaatteesta kiinnipitävät ryhmät kantavat niinikään huolta koulutuksen tasa-arvosta koulujen eriytymisen näkökulmasta. Edellä esitettyyn liittyen Matti Apunen kysyy Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa, Miksi en saisi haluta lapselleni hyvää opettajaa? Hän liittää shoppailu-sanan populismiin, jota vihreät ja vasemmisto käyttävät, kun ihmisiltä halutaan estää valinnanvapaus ja mielipiteenilmaisu. Hän katsoo, että kouluissamme on hyviä, keskinkertaisia ja huonoja opettajia, jotka vaikuttavat valinnaisainetarjonnan monipuolisuuden lisäksi vanhempien haluun valita lapselleen koulu. Se paras mahdollinen. Koulun valinta on osoitus siitä, mitä vanhemmat ajattelevat koulun tasosta. Hyvälle opettajalle pitäisi osoittaa selvä palkkio, joka toimii huonon opettajan havahduttajana, toteaa Apunen. Edesauttaako edellinen ajatus kilpailuyhteiskuntaa tukevien arvojen muodostumista, jossa etenkin heikompien on vaikea selviytyä?

Kuvattu asetelma herättää kaikkiaan monia kysymyksiä. Haluan yhdistää tähän vielä twitterin uutisvirrasta bongaamani twiitin Vaasan yliopiston vuosijuhlaan (21.1.2015) liittyen, jossa ministeri Kiurun todettiin esittäneen huolen "Suomen osaamistason kehityksen hidastumisesta", jossa muut maat ajavat suomen ohi. Tämä siksi, että tämä nk. osaamisen kehittymisen tavoittelu on niin koulun ja opettajan valinnanvapauskeskustelun pohjana kuin tasa-arvoargumenttien taustalla.

"Jos meillä on huoli osaamisen kehittymisen hidastumisesta, on vaalittava kasvua ja jokaisessa lapsessa piilevää luovaa osaamispotentiaalia."

Kilpailu toimii kannusteena mutta valitettavasti vain harvojen kohdalla

Polarisaatio on yksi merkittävimmistä yhteiskunnallisista uhkistamme. On ymmärrettävä, että yhteiskuntamme voi juuri niin hyvin kuin sen "heikoin lenkki". Pienenä kansakuntana meillä ei ole varaa muodostaa järjestelmää, joka jo lapsesta alkaen, mitä todennäköisimmin perheen sosiaalisen taustan perusteella, alkaa seulomaan oletetut "jyvät akanoista". Näin tavoiteltavien menestyjien kärki jää valitettavan tylsäksi, ohueksi ja hauraaksi. Jos meillä on huoli osaamisen kehittymisen hidastumisesta, on vaalittava kasvua ja jokaisessa lapsessa piilevää luovaa osaamispotentiaalia. Tämä ei näkemykseni mukaan toimi kilpailuyhteiskuntaa luomalla. Uskallan väittää, että psykologinen fakta on se, että vain yksi kymmenestä voimaantuu, kun yksilöt laitetaan, käsketään tai pakotetaan kilpailemaan ja antamaan parastaan. Osaamisen käsitteellisestä merkityksettömyydestä olen kirjoittanut aiemmin blogissa "On tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi - osaamista vai sivistystä?". Osaamisen kehittymättömyyden ongelmana on juuri se, että keskitymme käsitteellisesti merkityksettömään osaamiseen. On vaalittava kasvua ja tavoiteltava sivistystä. Oppiminen ja osaaminen ovat laajemman kasvun ja kasvatuksen prosessin "oheistuotetta". Kaiken menestymisen takana on aina kova työ. Lahjakkuus ei ole synnynnäinen ominaisuus sinänsä vaan se puhkeaa näkyväksi oikeassa ilmapiirissä, mikä edellyttää ainakin:
  • riittävää oppilaan ja opettajan vapautta opetustilanteessa, 
  • uskallusta ja rohkeutta arvostavaa asennetta, 
  • toisen ihmisen arvostusta, 
  • oppilaan kannustusta ja kiittämistä, 
  • oikea-aikaista tukea, 
  • luottamuksen osoitusta ja 
  • kovaa työtä. 

"Uskallan väittää, että psykologinen fakta on se, että vain yksi kymmenestä voimaantuu, kun yksilöt laitetaan, käsketään tai pakotetaan kilpailemaan ja antamaan parastaan."

Osaaminen kehittyy vain erilaisuutta arvostavassa ympäristössä

Suomalaisen koulun yksi vahvuus on tasa-arvo, joka on mahdollisuuksien arvo. Kun asiaa tarkastellaan yksittäisen koululuokan näkökulmasta, on tässä yleensä noin 25 ihmisen ryhmässä löydettävissä koko elämän kirjo. Osa oppii omia aikojaan, tekipä opettaja mitä vain, osa vaati paljon tukea oppiakseen tai jopa pysyäkseen psyykkisesti kasassa koulupäivän ajan. Olen aina sanonut, että ei ole temppu eikä mikään saada eteviä oppilaita menestymään koulussa. Yhtään opettajaa ei voi palkita jo "luonnostaan" etevien oppilaitten hyvästä koulumenestyksestä. Tämä sama pätee muuten myös johtamiseen ja toimintaan työyksiköissä, joista on luettavissa sama inhimillisen elämän kirjo heikkouksineen ja vahvuuksineen kuin koululuokista. Kysymys on siitä, millä intensiteetillä opettaja paneutuu oppilaidensa kasvun tarpeiden tunnistamiseen. Apusen tekstissä on siten puolet totta mutta puolet harhaa. Ei ketään, ei aikuista, ei lasta havahduteta parempiin suorituksiin parhaita palkitsemalla ja nostamalla. Myös työyhteisöjen johtamisessa kyse on siitä, miten johtaja paneutuu yksikkönsä ja työntekijöittensä kasvun tarpeiden tunnistamiseen ja ymmärtämiseen. Loppupelissä kaikki kulminoituu erilaisuuden ymmärtämiseen ja sietämiseen sekä vuorovaikutukseen.

"Koulutuksen kehittämisessä on pyrittävä luomaan piilaaksomainen osaamisen jakamisen kulttuuri, jossa kaikki lahjakkuuspotentiaali hyödynnetään, annetaan mahdollisuuksia onnistumisille ja jossa myös jokainen yksilö pääsee omalla tasollaan loistamaan."

Jos luovumme lähikouluperiaatteesta ja annamme perheille vapauden valita lapsen koulupaikka, on se todennäköinen keino lisätä koulujen eriytymistä. Koulut alkavat kilpailla keskenään epäterveellä tavalla. Tässä kilpailussa tulisi olemaan vain vähän voittajia. Kajaanissa on ollut tähän perustuen mielestäni erittäin hyvä periaate; jokainen koulu on kaupungin paras koulu. Koulujen kesken tulee olla kilpailua mutta sen on oltava terveellä pohjalla, mikä tarkoittaa sitä että on yhteiset laajat tavoitteet mutta jokaisella koululla on mahdollisuus kehittää opetustaan koulun sisäisesti ja myös koulujen kesken - osaamista sekä hyviä käytänteitä jakaen ja onnistumisia toisilleen esitellen. On siis keskityttävä koulujen yhteistoimintaan, tietojen ja taitojen sekä hyvien käytänteiden jakamiseen. Saman periaatteen tulee ohjata myös koulujen sisäistä toimintaa: jokainen luokka on oman koulunsa paras luokka. Koulutuksen kehittämisessä on pyrittävä luomaan piilaaksomainen osaamisen jakamisen kulttuuri, jossa kaikki lahjakkuuspotentiaali hyödynnetään, annetaan mahdollisuuksia onnistumisille ja jossa myös jokainen yksilö pääsee omalla tasollaan loistamaan. Muutoin meillä (Suomessa) valuu koulutuksen kehittämisenergia toisarvoiseen.


Poimintoja viikon koulutusuutisoinnista:

Matti Apunen HS 27.1.15. Miksi en saisi haluta lapselleni hyvää opettajaa?

Pekka Räihä HS 25.1.15. Lukiossa puurtaminen saa aikaan vastenmielisyyttä kaikkea opiskelua kohtaan

Turun Sanomat 25.1.15. Kokoomus ei halua rajoittaa koulushoppailua - ”Usko tasa-arvoon on alkanut horjua”

Yle Kainuu 27.1.15. Koulussa karttakepillä kuritus on vaihtunut keskusteluun


5 kommenttia:

  1. Viisas puheenvuoro keskusteluun, joka on tulevaisuuden koulun kannalta tärkeämpi kuin kenties mikään muu. Valinnan vapaus on aina valikoitua. Kun luottamus yhteiseen murenee pudotus ei ihan heti lopu.

    VastaaPoista
  2. Hannu. Kiitos. Luottamus on varmasti keskeistä monessa suhteessa. Luottamus siihen, että kannetaan huolta jokaisesta, luo rohkeutta tehdä ja yrittää parhaimpaansa. Ja kirjaamasi "pudotus" olisi todella huolestuttava tulevaisuuden kuva. Tasa-arvon kautta, kannattelemalla tarvittaessa jokaista, on luotu vankka sivistyksen perusta Suomeen.

    VastaaPoista
  3. Hyvä Mikko! Tuossa viimeisessä kappaleessa olet ilmaissut kaiken oleellisen. Kaiken huippu olisi, että mentäisiin Ruotsin mallin mukaisesti siihen, että oppijat saisivat valita koulunsa ja rahat kulkisivat sen mukana. Siitähän tässä ääritapauksessa olisi kysymys ja katastrofi olisi valmis.

    Minulla on näistä asioista omakohtaisia kokemuksia toimiessani Norssin rehtorina Oulussa, Se oli silloinkin vetovoimainen koulu, jonne vanhemmat olisivat halunneet lapsensa. Teimme selkeän valinnan, että asuinpaikka ratkaisee ja rehtorit sopivat keskenään rajatapaukset niin, että tasa-arvoisuus ja -puolisuus toteutuisi. Sama juttu toistui Tiilikankaalla, jonne olisi myös ollut tungosta. Asuinpaikka ratkaisi.

    Mikko on kuvannut asian erittäin hyvin. Kyse on nyt siitä, miten saadaan hyvä kiertämään. Alueellisen/kunnallisen täydennyskoulutuksen avulla, jossa opettajat esittelevät toisilleen hyviä käytänteitä, parastavat (benchmarking) toisiltaan, vaihtavat keskenään kouluja päiväksi/viikoksi, tekevät yhteistyötä yli koulurajojen, ottavat riskejä, kokeilevat ja kehittävät yhdessä. Siinä se on, unohtamatta sitä, että jokainen koulu on rehtorinsa näköinen. Se taas tarkoittaa lisää pedagogista ja yhteistoiminnallista ohjausta johdolle. Uusi OPS2016 näyttää suuntaa. Johto määrittelee miten sinne mennään tekee sen yhdessä koko henkilöstön kanssa. Kainuussa tuntuu olevan näky siitä, mistä on kysymys. Olkaa yhteydessä Kainuun väkeen ja pyytäkää ns, Kesuttajat valmentamaan teitä uuden OPS:n sisäänajossa. Siellä tehdään hommat yhdessä ja sen huomaa.

    VastaaPoista
  4. Asko: Kiitos palautteesta. Tämä parastamisen idea ja tiimityön malli on omaksuttu - muistelen, että ainakin vuodesta 2006 alkaen - pitkälti sinun käyntiesi ja koulutustesi pohjalta. Toimivia ajatuksia, jossa teoria ja käytäntö lyövät lämpimästi kättä toisilleen. Töitä ja laajaa ymmärrystä tarvitaan ja sitä täytyy pitää yllä jatkuvasti.

    VastaaPoista
  5. UUSI OPETUSSUUNNITELMA EI VÄLTTÄMÄTTÄ ELÄ KÄYTÄNNÖSSÄ

    jos opetuksen suuret linjat hämärtyvät.
    jos koulun tulevaisuudenkuva sumenee.
    jos oppimisen ohjaus individualisoituu..
    jos yhteinen kehittämisfiilis katoaa.
    jos systeeminen ohjausvoima heikkenee.
    jos reviiriajattelullinen ahtaus lisääntyy.
    jos syntyy ohjaus- ja opetusjännitteitä opettajien välille

    UNIVERSAALEILLE HYVEILLE JA VAHVUUKSILLE RAKENNETTU UUSI OPETUSSUUNNITELMA MUODOSTAA KOULULLE
    KÄYTÄNNÖLLISEN OHJAUSJÄRJESTELMÄN JA MURENEMATTOMAN MAINEEN RAKENTAMISEN KIVIJALAN. .

    VastaaPoista