tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ajettu ja uupunut johtaja tai työntekijä - kuinka irtautua kultaisesta häkistä?

Taannoin kirjaston poistokirjoista sattui käsiini Gordon MacDonaldin teos "Tasapaino yksityiseen maailmaasi". Kirjassa on vahva kristillinen eetos, joka voi häiritä lukemista mutta ajatus ihmisen henkisen hyvinvoinnin ja kasvun kehittämisestä on toimiva. Kirjassa kysytään muun muassa, mikä aiheuttaa ihmiselle halun elää elämää, jossa keskitytään yksinomaan ulkoisen menestyksen tavoitteluun sisäisen eli henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Mistä voimme tunnistaa tällaisen nk. ajetun ihmisen ja millä konkreeteilla keinoilla ihminen voi kehittää sisäisen maailmansa tuntemusta ja hallintaa? Kuvaan tässä pari näkökulmaa aiheesta.


Yksi merkittävä hyvinvoinnin ja henkisen kasvun este länsimaisessa yhteiskunnassa on, että keskitymme liian helposti ja liian paljon ulkoisen maailman rakentamiseen. Haalimme mielellämme työkokemusta, akateemisia oppiarvoja, verkostoja, voimaa ja kauneutta. Uskomme lähes naivisti, että ulkoisesti aktiivisin ja aikaansaavin ihminen on myös henkisin. Enemmän oppimista, enemmän kokouksia, enemmän touhua ja ihmissuhteita. Näiden saavuttamiseksi keskitämme voimamme niin kauan, että lopulta elämän pintaa painaa liian raskas lasti ja sen kantaja uupuu. Laiminlyöty sisäinen maailma ei jaksa kantaa itseaiheutettua ulkoista taakkaa. Ihminen on unohtanut huolehtia oman sisäisen elämänsä järjestyksestä. Henkisesti väsyneenä olemme taipuvaisia kaikenlaisen mielihyvän tavoitteluun elämässämme. Väsynyt mieli ei osaa arvostaa sitä, mikä on itselle hyväksi ja ylläpitää elämää sellaisena, että emme vahingoittaisi mieltämme.

MacDonald käyttää materialistisesti orientoituneesta ihmisestä termiä ajettu ihminen. Hän listaa joukon seuraavia piirteitä ajetusta ihmisestä:

  1. Ajettu ihminen kokee tyydytystä pääsääntöisesti suorittamisesta. Suorituksen koetaan olevan ainoa tapa saada läheisten hyväksyntää.
  2. Ajettu ihminen arvostaa suorittamisen symboleita ja hän on kiinnostunut vallasta. Toimiston koko, sijainti, etuoikeudet, arvonimet ja muu vastaava ulkoinen innostavat.
  3. Ajetulla ihmisellä on hillitön etenemisen tarve. He pysähtyvät harvoin nauttimaan siihenastisista saavutuksista ja haluavat olla osa kaikkea.
  4. Ajettu ihminen on valmis tinkimään sisäisestä ryhdistään. Menestys ja saavutukset ovat niin tärkeitä toiminnan motivaattoreita, että ajettu ihminen ei pysähdy juurikaan kysymään itseltään, onko tämä kaikki tämän arvoista ja pysyykö sisimpäni mukana tässä vauhdissa. Menestykseen johtavista oikoteistä tulee elämäntapa, ja koska tavoite on niin tärkeä, ajautuvat ajetut ihmiset helposti eettisesti halpamaisiin ratkaisuihin. Ajetuista ihmisistä tulee yksinkertaisen ja pelottavan käytännöllisiä ihmisiä.
  5. Ajetun ihmisen ihmissuhteet ovat usein rajoittuneita. Heille ei ole merkitystä sille, tulevatko he toimeen toisten ihmisten kanssa, koska projektit ja niiden menestys ovat ihmistä tärkeämmät. Ja koska päämäärät ovat ykkösprioriteetti, ovat myös ihmiset heille välineitä tavoitteeseen. Ne jotka eivät osoittaudu minulle hyödyllisiksi, alkavat tuntua esteiltä. Muut uupuvat ajetun ihmisen ympärillä, koska ajattu ihminen ei välitä huolehtia toisten kasvusta ja hyvinvoinnista.
  6. Ajetut henkilöt ovat erittäin kilpailuhenkisiä. Jokainen haaste on peli tai pahimmillaan taistelu, joka voitetaan tai hävitään. Vain voitto takaa ajetulle ihmiselle todisteen siitä, että olen oikeassa, arvokas ja tärkeä. 
  7. Ajetun ihmisen sisimmässä on usein valtava vihan voima. Tämä viha voi purkautua milloin vain ja miten vain, jos ajettu ihminen vaistoaa vastustusta tai niskurointia. Ajettu ihminen ei siedä kritiikkiä tai vaihtoehtoisia ratkaisuja ongelmiin. Viha ei ilmene fyysisenä aggressiona vaan henkisenä julmuutena ja nöyryytyksenä. 
  8. Ajetut ihmiset ovat usein epätavallisen kiireisiä. Perheen ja ihmissuhteiden hoitaminen eivät kuulu ajetun ihmisen elämään ja arvoihin. Jokainen päivä ja hetki, jokainen kokous, seminaari ja työryhmä, johon voi osallistua ja jossa voi olla osallisena, edesauttaa tavoitteen saavuttamista ja menestyksen tunteen kartuttamista. Kiireinen ja matkusteleva ihminen on menestyvän ihmisen merkki. Kiireys ja työnmäärä ovat elämäntapa. Ajettu ihminen voi surkutella raskasta rooliaan mutta hänellä ei itse asiassa ole minkäänlaista halua lopettaa tai löytää ratkaisua kiireen ja työmäärän katkaisuun.

Lopuksi

Sinänsä osa edellä kuvatuista piirteistä voi olla oikein kanavoituna ja käytettynä positiivinen voima mutta kuvatussa itsekeskeisessä ja lähes narsistisessa mielessä ajetun ihmisen ongelma on hankala: ajettu ihminen ajaa itsensä tai läheisensä tilaan, jossa ihminen lopulta uupuu tai pahimmillaan sairastuu kuoleman vakavasti. Tämä aika suosii ajetunkaltaisia toimintatapoja vaikka samalla tunnemme ja aistimme sitä pahoinvointia eri yhteyksissä, jota tämä arvomaailma ympärillämme aiheuttaa. Gordon esittää muutamia ratkaisuja sille, miten ajettu ihminen vapautuu kultaisesta häkistään:
  1. On ymmärrettävä, että emme omista mitään. Kaikki mitä ihmisellä on, on annettua, jota on ymmärrettävä huolehtia tällä arvolla (työ, terveys, perhe, talo, taidot, asema jne.) Ajettu ihminen ei ymmärrä tätä ja siksi menetys jollain alueella on ajetulle ihmiselle ylitsepääsemätön kriisi.
  2. Tunne itsesi ja se, mitä olet. Ajettu ihminen on sitä, mitä hän tekee. Siitä johtuu esimerkiksi "valtaan sairastuminen" ja siksi esimerkiksi johtaja ei kykene luopumaan vallastaan vaan on valmis mihin vain säilyttääkseen asemansa.
  3. Päämäärän ja päämäärätietoisuuden on perustuttava yleisen hyvän ylläpitämiseen ja puolustamiseen yksilöllisten intressien sijasta.
  4. Antaa toisille mahdollisuus kasvaa ja menestyä sekä elää täyttä elämää. Tarvittaessa on tingittävä omasta edusta, jäätävä jälkeen tai vetäydyttävä syrjään, jotta toinen saa mahdollisuuden kasvaa.
  5. Vaali omassa toiminnassasi rauhallisuutta sekä iloa.


Lue myös:
Tunne itsesi - itsetuntemuksen kehittäminen on avain tasapainoiseen kasvuun ja suvaitsevaisuuteen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti