maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kuva tulevaisuuden kouluun - OSA 2 toiminnan ja sisällön muutos

Oppimisen ja metodin eetos

Kun oppimista ja tietoa tarkastellaan tiedon suhteellisuutta sekä yksilöllistä konstruktiota vasten, voidaan sillä katsoa olevan seuraavia vaikutteita opetukseen:

1. Oppimisympäristöjen kehittäminen – hyvä oppimisympäristö sallii monenlaiset reitit hyviin oppimistuloksiin.
2. Kun oppiminen tapahtuu kulttuurin osallistumisen kontekstissa, muuttuvat päähän päntättävät asiat saavutettaviksi taidoiksi (Kai Hakkarainen 2007).
3. Oppimisvaikeuksien ja motivaation ongelmien voittaminen mahdollistuu usein, kun oppimisympäristöjen laadinnassa huomioidaan seuraavia tekijöitä:
  • toiminnalla on todellinen tarkoitus ja merkitys, 
  • toiminta on aidosti sosiaalista ja 
  • toimija tunnistaa oman merkityksensä sekä roolinsa kokonaisuudessa tai suhteessa yhteiseen tavoitteeseen. 
  • Tehtävän kokeminen vaikeana vähenee ryhmässä yhteisesti jaetun metakognition avulla. 
  • Joustavat ryhmittelyt: niistä hyötyvät kaikentasoiset oppilaat, mutta pysyvistä tasoryhmityksistä kärsivät heikot oppilaat. 

Kaikkiaan yllä esitetty kehityskulku suuntaa koulutyötä opettajien sekä oppilaiden keskinäisen yhteistoiminnan kehittämiseen sekä projektityyppisten tuotosten toteuttamiseen.


Parhaimmillaan oppiminen on yksilön tietoisuuden asteittaista kehittymistä subjektiivisesta käsityskyvystä objektiiviseen käsitykseen ja aina persoonalliseen käsitykseen, jossa tapahtuu uuden luominen. (ks. tästä mallista tarkemmin blogitekstistä Tutkiva opettajuus: avain jäntevään koulun kehittämiseen ja opettajien ammatilliseen kasvuun). Tietoisuuden kasvuun tarvitaan perustaitojen osaamista (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, kielet), hiljaisuutta, aikaa, esteettisiä ja fyysisiä kokemuksia. Perustaidot ovat lopulta oppijan kehittyvä työkalu todellisessa oppimisessa ja näkemyksen kehittymisessä. Opettajalle on perustavaa ymmärtää oppimisen luonteesta, että:
  • Tiedon luominen ja oman ajattelun kehittyminen tapahtuvat pitkinä projekteina pikemmin kuin minuutteja tai tunteja kestävinä ponnisteluina
  • Kai Hakkarainen (2007): ”lahjakkuus on enemmän yksilön kehityshistoriasta nousevaa, kuin jotain valmiiksi annettua. Myös älykkyys on myötäsyntyisyyden sijasta yhteisöllisen työskentelyn tulosta: se kasvaa rohkeiden ja luovien hankkeiden toteuttamiseen liittyvien vaikeuksien voittamisen kautta. Se on kirkas tuli, jonka vasta vuorovaikutus sosiaaliseen verkkoon osallistuvien yksilöiden ja heidän työtään tukevien kulttuuriesineiden välillä saa syttymään ja kasvamaan.”

Tulevaisuuden koulu

Ops 2016 on portti tulevaisuuden kouluun. Opsin perusteet sisältävät muutamia keskeisiä muutoselementtejä, joita olen kuvannut blogissa "Uudesta opsista EI tule zombieta!" Tiivistetysti nämä tekijät ovat: 
  • Opetussuunnitelman jatkuvan arvioinnin velvoite 
  • Nivelvaiheajattelu edistää joustavuutta 
  • Laaja-alaisen osaamisen ajattelu murtaa oppiainetavoitekeskeisyyttä ja opetuksen tavoitteet ovat nippeliosaamisen sijaan lasten ja nuorten kasvua tukevia
Opetuksen muutosta voidaan tarkastella toiminnallisesta ja sisällöllisestä näkökumista. Toiminnallisesti muutos tapahtuu seuraavilla alueilla:
  • Tieto- ja viestintäteknologian ansiosta oppimisen aika- ja paikkasidonnaisuus murenee. Paikkasidonnaisuuden mureneminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että opetus ja oppiminen eivät ole sidoksissa luokkahuoneisiin. 
  • Koulutilakäsitys tulee muuttumaan niin, että nykyisten luokkahuoneiden sijasta kouluissa on toiminnallisia tiloja. Uudet koulut rakennetaan tämän toiminnallisuuden periaatteilla, monikäyttöisyys huomioiden. 
  • Joustavuus tulee kasvamaan. Oppilaan eteneminen ei ole enää luokka-asteeseen sidoksissa vaan eteneminen tapahtuu nykyistä yksilöllisemmin. 
  • Koulupäivän käsite laajenee, minkä tarpeellisuutta voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kouluissa toimii tietyn osaa päivää opettajat, ja tietyn osaa nuorisotyö sekä kolmas sektori ja seurat. 
  • Diginatiivit oppilaat käsittelevät samanaikaisesti monia eri medioita, mikä toisaalta vaikuttaa kielteisesti ihmisten jaksamiseen ja motivaatioon mutta on oikein hallittuna myönteinen mahdollisuus. Opettajan tuottama oppimateriaali (tieto) on siten jaksotettava helposti omaksuttaviksi tuokioiksi, joiden kunkin kesto saisi laskennallisesti olla viidestä maksimissaan viiteentoista minuuttia (videot ja muu sähköinen opetusmateriaali, opettajan käyttämä puheen määrä opetuksessa). 
  • Oppimisprosessien tulee mallintaa jo alaluokilta alkaen tietotyöelämän toiminnan ja tuottamisen prosesseja. Oppimisesta ja opetuksesta tulee projekti- sekä ilmiökeskeistä. 
  • Projekti- ja ilmiökeskeisyys edellyttävät yhteistyötä ja yhteistä tavoitetta. Jotta koulutyössä tapahtuu todellinen muutos, edellyttää se luopumista yksilöllisistä oppimistavoitteista sinänsä ja tavoitteet ovat ryhmän yhteisiä tavoitteita, jolloin mahdollistuu myös todellinen yksilöllisyyden arvostus.



Sisällöllisesti koulun muutos tulee koskettamaan seuraavia tekijöitä:
  • Opiskelun ilmiöperusteisuus ja oppimisen projektiluonteisuus tulevat kasvamaan ja oppiainepainotteisuus korvautuu osin toiminnallisilla kokonaisuuksilla. Tieto ei ole siten toiminnan tavoite vaan väline ratkaista ongelmia ja rakentaa maailmankuvaa. Oppilaan tiedonkäsittelyn prosessit taltioituvat koko kouluhistorian ajan sähköiseen ympäristöön. 
  • Ilmiöt eli oppisisällöt valikoituvat:
    • ajankohtaisista ympäristön tapahtumista, 
    • yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen elämän kannalta keskeisten ilmiöitten käsittelystä sekä 
    • oppilaan henkilökohtaisten intressien ja mielenkiinnon kohteiden perustalta
  • Toiminnalliset kokonaisuudet perustuvat ryhmän yhteisiin tavoitteisiin, jolloin koulutyössä mahdollistuu todellinen yksilöllisyyden huomiointi.
  • Oppiainejakoisuus säilyy niin, että jokainen opiskelee tietyt perusasiat mutta valinnaisuus oppilaan taipumusten mukaan ohjaa erikoistumaan yksilöllisille vahvuusalueille (12 - 14-vuotiaana). 
  • Perusopetuksen ja toisen asteen välinen raja madaltuu ja osaamisperusteinen ajattelutapa valtaa ajattelutapaa, yltäen jopa yläkouluun saakka oppilaan yksilöllisten kykyjen ja intressien perustalta.

Lopuksi

Suomalaisen peruskoulun kehittämistyön pitää olla maltillista mutta määrätietoista. Muutostarpeet ovat selkeät mutta tavassa sekä intentiossa muuttaa koulua tulee olla huolellinen, jotta emme särje sen maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia vahvuuksia. Suomalainen peruskoulun keskeinen vahvuustekijä on tasa-arvo: jokaisella suomalaisella lapsella on tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään opetukseen, kasvuun sekä oppimiseen ja sitä kautta hyvinvoivaan tulevaisuuteen.


Koulun on kuitenkin muututtava. Jos emme muuta kouluamme, seuraa siitä seuraavia tasa-arvoisia kasvun olosuhteita murentavia ilmiöitä:
  • koulua kohtaavia ongelmia pyritään ratkaisemaan entistä tiukemmalla kurilla sekä korostamalla entistä voimakkaammin vain perustaitojen oppimista mielellään tasokursseihin perustuvissa ryhmityksissä, jolloin luomme edellytyksiä 
  • koulushoppailulle, jossa vanhemmat vaativat laatua ja vaihtoehtoja heikoksi koettujen kasvun olosuhteiden tilalle, jolloin edelleen luomme edellytyksiä 
  • entistä epätasa-arvoisemman lapsen sosiaalisesta taustasta riippuvaisen koulujärjestelmän luomiseen, 
  • jolloin luodaan perustellut ja todelliset markkinat mm. profiloituneille ja kalliille yksityiskouluille.
Pienenä kansakuntana meillä ei ole varaa eriarvoistavaan tulevaisuuteen. Kaikki ja todelliset eli lasten sosiaalisesta taustasta riippumattomat lahjakkuusreservit tulee olla suomalaisen kehitystyön käytettävissä. Tulevaisuuden koulua tehdään nyt. On arvokasta, että työtä tehdään monella eri rintamalla.


Joitain linkkejä tekstin taustalle:

Hakkarainen, K. 2007. Itseään ylittävä oppiminen.

Iisalmen Sanomat 2015. Älypuhelin on hyvä renki, mutta huono isäntä

Savon Sanomat 2014. Uusi teknologia muuttaa vanhat tavat oppia

Horizon Europe -raportti >koulu 2014

Taloussanomat 2015. Piilaakson teknoväki suosii tietokoneetonta opetusta

Iisalmen Sanomat 2015. ”Keksintö suoraan helvetistä”

Drachman, N. 2014. Suomalainen tulevaisuuden koulu – millainen se voisikaan olla?

HELSINGIN KAUPUNKI OPETUSVIRASTOTulevaisuuden koulu oppijoiden, opettajienja huoltajien näkökulmasta

Sahlberg, P. 2013. UTELIAS SUOMALAINEN KOULU 2030

Välijärvi, J. 2011. Tulevaisuuden koulu vai kouluton tulevaisuus?

Korhonen, M. 2008. Kasvatuskulttuurin muutoskuri- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- ja neuvottelukulttuuriin.

VOX. 9 reasons Finland's schools are so much better than America's

Lue myös:

Jordmann, M. 2015. Työstä, koulusta ja koulutyöstä - taas kerran

Pöntynen, L. 2015. Matkamuistoja Bostonista - osat 1-5




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti