keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hyvä opetus: kieli, käsitteet, merkitys ja ymmärtäminen - OSA 1 kieli ja käsitteet

Äidinkielisessä opetuksessa kieltä pidetään usein itsestäänselvyytenä, jolloin käsitteiden ymmärtämisen huomiointi jää helposti liian vähälle huomiolle. Käsitteiden omaksuminen ja sitä kautta välittyvä ymmärtäminen ovat kuitenkin keskeinen osa hyvää oppimisprosessia. Käsitteiden omaksumisessa ja ymmärryksen muodostumisessa on kyse opetuksesta ja opettajan aktiivisesta toiminnasta oppilaan ajattelun kehittymisen tukemisessa. Ymmärryksen rakentumista ei voi siten jättää oppilaan omatoimisuuden varaan. Sosiokonstruktivistista oppimiskäsitystä voidaan kritisoida nimenomaan  tästä näkökulmasta: oppilaan omatoiminen rooli ylikorostuu, kun oppiminen nostetaan opetuksen edelle.

Kehitettiinpä suomalaista koulua millaiseksi tahansa, on varmaa että kielen - sanojen ja käsitteiden - keskeinen merkitys koulutyössä ei tule häviämään. Päinvastoin opetuksen järjestelmällisyyden sekä selkeän rakenteen merkitys tulee kasvamaan, mitä monimutkaisemmaksi digitalisaatio ja tietoyhteiskunnan mahdollisuudet tulevaisuudessa muuttuvat. Opettajan ymmärrys kielen ja käsitteiden omaksumisesta sekä opettamisen mahdollisuuksista on yksi hyvän opetuksen ja oppimisen perustekijä. Seuraavilla kirjoituksilla teen katsauksen käsitteiden omaksumiseen ja opettamiseen. Ensimmäiseksi määrittelen kielen ja käsitteen merkityksiä. Tämän jälkeen tarkastellaan käsitteiden omaksumista, ja kolmannessa kirjoituksessa esitetään teoreettista mallia käsitteiden opettamiseen liittyen.


Kielen omaksumisessa on kyse lapsen ajattelun kehityksestä

Se, millaisena ymmärrämme sanan
"perhe", on hyvinkin erilaiset merki-
tykset eri kulttuureissa
Kieli sekä merkitykset voidaan hahmottaa hierarkkiseksi kokonaisuudeksi, jossa kieleen liittyy sen omaksuminen merkityksineen sekä merkitysten muodostuminen. Kielen omaksumisessa on kyse lapsen ajattelun kehityksestä. Kieli konkretisoi toiminnassa tiedon osaksi oppilaan omaa ajattelua. Tarkasteltaessa asiaa opetuksen näkökulmasta, voimme kärjistäen sanoa kielen omaksumisen olevan opetusmenetelmällinen tekijä. Kasvun näkökulmasta oleellisiksi tekijäksi muodostuu kielen, tiedon, toiminnan, ja kulttuurin välisen problematiikan ymmärtäminen.

Käsite voidaan määrittää joko yksilön mielessä muodostuneeksi tai samaa kieltä puhvien ihmisten määrittämäksi esineiden, symbolien, asioiden tai tapahtumien luokaksi. Luokittelu perustuu ominaisuuksiin, joihin voidaan viitata nimen tai symbolin avulla. Käsitteellä on aina looginen sekä psykolooginen merkitys. Käsitteiden käyttö ja merkitykset ovat pitkälle kulttuurisidonnaisia. Jokainen ihminen muodostaa myös oman käsitteistönsä ainutlaatuisten kokemustensa tuloksena. Loogisesti määriteltynä käsite viittaa ilmiöihin, jotka voidaan ryhmittää yhteen jonkin yhteisen piirteen eli kriittisen ominaisuuden perusteella. Psykologisesti tarkasteltuna käsite -käsitteen merkitys perustuu kriittisten ominaisuuksien tunnistamiseen ja sitä kautta käsitteen merkityksen ymmärtämiseen. Kriittiset ominaisuudet selkeytyvät toimimalla ilmiön parissa.

Lapsen suhteella ympäristöön sekä
toimimisessa ympäristössään on
suuri vaikutus kielen ja mielen raken-
tumiselle
Ihminen omaksuu vuosisatojen kuluessa muotoutuneen käsiteverkoston kulttuuriin sosiaalistumisen välityksellä. Koulut ovat muodostettu nopeuttamaan tätä prosessia. Luontainen kykymme tunnistaa, lajitella ja soveltaa käytäntöön ympäristön säännönmukaisuuksia mahdollistaa mm. puhumaan oppimisen. Lapsi rakentaa ympäristöstä saatujen kokemusten perusteella kokemuksellisen käsiteverkoston, mikä mahdollistaa kielen käytön. Lapset oppivat myös objektien ja tapahtumien järjestämismenetelmiä, joiden avulla heille muotoutuu uusia säännönmukaisuuksia ja näitä vastaavat uudet nimitykset. Prosessi on elinikäinen. 


Käsitelajit - käsitteen hallinta on sidoksissa lapsen kehitykseen

Käsitteiden muodostamia jäsentyneitä kokonaisuuksia sanotaan käsitejärjestelmiksi. Pedagogisessa mielessä on oleellista, että pystymme tunnistamaan eri käsitelajien olemassaolon ja suhteuttamaan opetuksen sisältöjä sekä oppilaan ajatteluprosesseja tiedonprosessoinnin eri luokkiinsa. Mutanen (1999) toteaa, että käsitteen alan ja ominaisuuden tunnistaminen ja tiedostaminen on tärkeä tutkimuksellinen lähtökohta käsiteiden operationaalistamiseksi sekä empiiristen analyysiluokkien määrittämiseksi. Hän kysyy, miten opettaja tai tutkija voi tietää, milloin yksilö hallitsee käsitteen alan tai mitkä ominaisuudet ovat oleellisia käsitteen hallinnassa. Vastaukseksi sopii käsitteen alaa (intensio) koskevat kriteerit, sekä käsitteen ominaisuuksia (ekstensio) kuvaavat määritelmät. Tällöin puhutaan yleisesti käsitteen kriittisistä ominaisuuksista (criterial attributes), joiden avulla tiettyjen ilmiöiden osineen katsotaan kuuluvan tiettyyn käsiteluokkaan. Kriittistä ominaisuutta voidaan tulkita oppilaan omasta merkitysstruktuurista muodostuvana käsiteominaisuutena. Käsitteen ekstensiolla viitataan objektien ryhmään, jota tietty sana edustaa eli niistä tekijöistä tai tapauksista, jotka muodostavat ko. käsitteen. Intensio puolestaan viittaa niihin ominaisuuksiin, jotka määrittelevät tämän sanan merkityksen. Esimerkiksi käsite ”ruoka” koostuu tietyistä konstituenteista, mutta lapsi saattaa ymmärtää käsitteen alaan vain häntä henkilökohtaisesti koskettavan ruoan merkityksen. Eläin sanan ekstensio on kissoissa, koirissa, hiirissä, ketuissa jne. Ratkaisevan ominaisuuden tiedostamisella voidaan kuvata käsitteenoppimista oppimiselle asetettujen tavoitteiden mukaisena etenemisenä.

Se, millaiseksi ymmärrämme ja miellämme esimerkiksi
metsän, perustuu pitkälle lapsuuden kokemuksiin metsästä
Käsitteen alan hallinta on sidoksissa lapsen kehitykseen. Esimerkiksi Mutasen (2000) tutkimustulosten kuvauksesta on pääteltävissä, että lasten sen hetkinen elämänkokemus ja -piiri määrittivät aika- ja avaruuskäsitteiden ymmärtämistä. Käsitysten puutteellisuus tai virheellisyys oli osoitus arkikielen heijastamista harhakäsityksistä. Opiskeltavien käsitteiden luonteella on myös yhteys käsitteiden oppimiseen. Voimme puhua ennakkokäsityksistämme sekä niiden muodostumisesta tiettyä kulttuurista tiedonkäsitystä ja ajattelutapaa vasten.

Oppimismotivaation näkökulmasta on syytä muistaa, että lapsi on kiinnostunut asioista, joiden hän tietää olevan olemassa.


Tekstin taustalla olevia lähteitä esitellään 3. osan päätteeksi
Hyvä opetus: kieli, käsitteet, merkitys ja ymmärtäminen - OSA 3 käsitteiden opetus
.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti