torstai 16. huhtikuuta 2015

Koulun tvt-portailla eteneminen - mitä muutos ja kehittäminen tarkoittavat käytännössä?

Tarkennan tässä tekstissä saamani palautteen perusteella edellisessä blogissa esitettyä mallia ja sitä, miten kuvattua ajatusta tulisi edistää käytännössä ja mitä teoreettisia tekijöitä mallin taustalla on huomioitava, jotta ajatuksesta ei muodostu teknologista yksisilmäisyyttä. (ks. Kohti uutta luovaa ja oppimista rakastavaa tulevaisuuden koulua - opettajan TVT:n kehityksen portaat)



Lapsen hyvä kasvu ja kasvattava opetus - tulevaisuuden koulun perusta on sivistyksen ja kasvun vaalimisessa

Hyvän oppimisen perusta on lapsen kasvussa ja kasvun arvostamisessa. Menestyminen ei voi rakentua henkisesti epätasapainoisessa yhteiskunnassa. Tulevaisuuden koulun perusta on siten edelleen sivistyksen ja kasvun arvostuksessa (ks. On tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi - osaamista vai sivistystä?) Koulu kasvattaa lapsia ja koulun on mahdollista olla kasvattava paikka lapselle. Yksinkertaisimmillaan esitettynä tämä voi toteutua, kun seuraavat tekijät ovat huomioitu opetuksessa*:
  1. Opetuksen sisällöt ovat valittu sellaisiksi, jotka tukevat ensisijaisesti lapsen kulttuuri-identiteetin kehittymistä. Parhaiten tämä toteutuu ilmiö- /projektiperusteisssa opetuksessa. 
  2. Toiminta on aidosti sosiaalista, eli opetuksen tavoitteet sekä toiminta tähtäävät ryhmän yhteiseen tavoitteeseen, jossa kukin oppilas saa mahdollisuuden toteuttaa omia luontaisia
    taipumuksiaan osana ryhmää.
Hyvä kasvatus ja kasvattava opetus tukevat lapsen tasapainoisen psyykeen kehitystä, joskin kodilla on valtaisia merkitys tässä. Koulun merkitystä mahdollisuutena hyvään kasvuun ei kuitenkaan saa väheksyä tai koulun kasvattavaa tehtävää ei saa jättää pelkkien mekaanisten mallien tai käytöstapojen opettamisen varaan. Hyvästä kasvusta seuraa, että oppiminen on parhaimmillaan yksilön tietoisuuden asteittaista kehittymistä subjektiivisesta käsityskyvystä objektiiviseen käsitykseen ja aina persoonalliseen käsitykseen, jossa tapahtuu uuden luominen. (ks. Tutkiva opettajuus: avain jäntevään koulun kehittämiseen ja opettajien ammatilliseen kasvuun). Tietoisuuden kasvuun tarvitaan perustaitojen osaamista (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, kielet), hiljaisuutta, aikaa, esteettisiä ja fyysisiä kokemuksia. Perustaidot ovat lopulta oppijan kehittyvä työkalu todellisessa oppimisessa ja näkemyksen kehittymisessä. (ks. Kuva tulevaisuuden kouluun - OSA 2 toiminnan ja sisällön muutosTunne itsesi - itsetuntemuksen kehittäminen on avain tasapainoiseen kasvuun ja suvaitsevaisuuteen.)


Tukea, mallia ja panostusta välineeseen 

Teknologiasta ei saa muodostua opetukseen itsetarkoitusta mutta sen merkitystä ei voi väheksyä. On tärkeää, että nykyisessä koulutuksen kehitysvaiheessa painotetaan opetuksen teknologista näkökulmaa mutta yllä kuvattua opetuksen perustehtävää ja kasvun näkökulmaa ei saa kadottaa. 

Opettajien mahdolliset TVT:n opetuskäytön osaamisen puutteet aiheuttavat pelkoa ja sitä kautta luonnollisesti asioitten välttelyä ja jopa ideologian toisella laidalla olevaa yksisilmäistä teknologian vastustamista. Haetaan kaikin keinoin negatiivisia määrityksiä sille, miksi teknologia ei olisi ihmiselle ja lapsen kasvulle hyvästä. Tämä on merkki tuen tarpeesta ja siitä, että opettajia ei voi heittää teknologian virtaan ajelehtimaan ja hukkumaan. On oltava mahdollisuus hankkia uimataito tai käyttää kellukkeita.

Kuten jo todettu, olemme tänä keväänä kiertäneet systemaattisesti perusopetuksen kouluja ja tutustuneet koulujen arkeen. TVT-aiheesta opettajien ja rehtoreitten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella voidaan listata seuraavaa:
  • Välineet tulee olla olemassa ja kunnossa (luonnollisesti). Koulun toimiva langaton verkko ja opettajien henkilökohtaiset koneet ovat perusta muutokselle. Jos jokaiselle opettajalle hankitaan henkilökohtainen tabletti tai kannettava tietokone, on vastavuoroisesti oltava varmuus, että kukin käyttää sitä aktiivisesti myös vapaa-ajallaan pedagogisen opetuskäytön näkökulmasta ja hyödyntää siten oppimaansa myös opetuksessa. Laitteita oppii käyttämään vain käyttämällä.
  • Tarvitaan koulusta ja mentorointia (pedagoginen tuki). Myös teknisen tuen pitää olla suhteellisen nopeasti saatavilla. 
  • Tarvitaan yhteistä tiedon ja oppimateriaalin jakamista (ks. Laitetaan koulutyössä hyvä kiertämään! Yhteistyöllä tuetaan koulutyön mielekkyyttä, jaksamista sekä opettajan työn tuottavuutta)
  • Tarvitaan selkeitä malleja ja tiivisti jäsennettyjä ohjeita, miten opetuksessa voidaan hyödyntää valmiiden sähköisten oppikirjamateriaalien lisäksi mm. sosiaalista mediaa tiedon keräämiseen ja tuottamiseen, ohjetta itse tuotettaviin videoihin, qr-koodeja, älypuhelimen ja tabletin käyttövinkkejä, koodausohjelmia sekä esimerkiksi blogin perustamis- ja soveltamisohjeita tiedon kuvaamiseen ja tuottamiseen. Kaikilla ei ole aikaa, eikä valmiuksia näihin yksin perehtyä. 
  • Kunnissa ja kouluissa tarvitaan edelläkävijöitä, jotka ottavat rohkeasti toimintansa tavoitteeksi opetuksen yhteistoiminnallisuuden, ilmiöperusteisuuden sekä oppimisympäristön sähköistämisen ja nämä pioneerit ovat myös valmiita jakamaan kokemuksiaan aktiivisesti toisille opettajille.
  • Arvostetaan erilaisuutta myös opettajien osalta (samaa mitä tavoitellaan oppilaiden osalta). Arvostetaan sitä, että ihmiset oppivat ja suhtautuvat asioihin eri tavoin mutta määritetään yhteinen selkeä tavoite, josta pidetään kiinni ja jonne kulku on kaikille tiedossa. Ei jumiteta hallinnollisesti teknologisia ratkaisuja liian jäykkiin muotteihin, mikä tappaa luovuuden ja uskalluksen kokeilla. Pidetään kuitenkin huoli, että "liian monimuotoinen" toiminta ei käperry yksittäisten opettajien yksittäiseksi toiminnaksi, josta ei loppujen liikene pedagogisia aineksia yhteisen hyvän ja yhteisen tavoitteen edistämiseksi. 

Lopuksi - oppilas on toiminnan ytimessä

Vaikka opettajan osaaminen on keskiössä, on oppilaan toiminnallisuuden näkökulma ydin. Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat valtakunnan etunenässä näyttäneet tulevaisuuden koulun kehittämisen suuntaa ja hankkineet perusopetuksen oppilailleen jokaiselle mm. henkilökohtaiset älylaitteet. Erinomainen avaus ja suunnan näyttö! Koulun kehittäminen ei etene, jos elämme pelkän aikomuksen tasolla tai yksittäisten asiasta kiinnostuneitten opettajien toiminnan varassa. Monella kunnalla ei kuitenkaan ole varaa laitteiden hankkimiselle nopealla aikataululla vaikka kustannus ei ole mahdoton. Luopuminen jostain olemassa olevasta ja totutusta on haaste.

Oppilaan oman laitteen merkityksestä (BYOD) on keskusteltu myös paljon ja selvää on, että perusopetuksessa tulee vaalia oppilaiden yhdenvertaisuutta. Kotien erilaiset valmiudet hankkia älylaitteita eivät saa aiheuttaa eriarvoisuutta oppimiseen koulussa. Samaan aikaan on ironisoitu ja kysytty, mitä yhteistä on koululla ja lentokoneella - molemmissa kehotetaan ihmisiä sammuttamaan tekniset laitteensa... Koulukierroksella olemme keskustelleet yhtenä ajatuksena mallista, jossa luokkiin hankittaisiin tietty määrä halpoja sirukortittomia älypuhelimia (a 40-60 € kpl) samaan tapaan kuin aikoinaan luokassa oli taskulaskimia niille oppilaille, joilla ei ollut omaa laitetta tai oma oli unohtunut kotiin. Parinkymmenen oppilaan luokkaan näitä tarvittaisiin noin 10-15 kappaletta (arvio), mikä on luokkakohtaisena kustannuksena alhainen ja erittäin helposti otettavissa tinkimällä yhden vuoden osalta jostain muusta materiaalista. Älypuhelin on kokonsa ja käytettävyytensä puolesta väline, joka sopii eri-ikäisille oppilaille hyvin.

*Kasvattavan opetuksen teorian olen kuvannut tarkemmin väitöskirjassani "Kielikylpyopetuksen kulttuuripedagoginen perusta"

Linkkejä 

Sosiaalisen toiminnan määrittelyä: Ja vaikka usko emme, ja vaikka epäilemme, on meidän onneksemme maljat juotu... sosiaalinen media on sosiaalinen mahdollisuus


Espoo ostaa kaikille koululaisille tabletit – 12 000 laitetta vuosittain, hinta kuusi miljoonaa HS 7.4.2015

Vantaa ostaa oppilailleen taulutietokoneet HS 8.10.2014

Ilmiömäinen Helsinki. Tulevaisuuden koulun suuntaviivat 2015-2020 Helsingin kaupunki 2015

BYOD –ajattelu ja laiteriippumattomat pilvipalvelut – toimivatko oppimisen välineinä?


QR-koodit opetuksessa by Matleena Laakso


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti