lauantai 6. kesäkuuta 2015

Pöljä paljon töitä tekee mutta vielä pöljempi jättää mahdollisuutensa käyttämättä! Oodi sivistykselle

"Opetusministeriöstä tuli kylmää kyytiä, kun ministeriö julkaisi raportit suomalaisen koulutuksen tilasta. Koulutustason nousu Suomessa on käytännössä pysähtynyt. Korkeasti koulutettujen osuus putoaa kaikissa ikäluokissa ja perhetausta määrittää taas oppimista." Näin kirjoittaa Kauppalehti syksyllä ilmestyneessä artikkelissa "Suomi: eriarvoistuva takapajula". Facebookin Suomen opettajien ja kasvattajien foorumilla #SOKF on käyty mielenkiintoista keskustelua aiheesta. Kommenteissa pohditaan suomalaisen koulutuksen eriarvoisuuden syntyä ja olemusta sekä koulutuksen ja sivistyksen merkitystä.

Sivistys on vaivannäköä ja asennetta
Oma teesini aiheesta kuuluu: Kun 1990-luvun puolivälistä alkaen suomalaisessa koulutuspolitiikassa ryhdyttiin painottamaan osaamisperusteisuutta sekä käytännönläheisyyttä, kiihdytti tämä sivistyksen alasajoa. Käsitteellisesti helppo ja dynaaminen mutta merkityksetön osaaminen syrjäytti yhteisön kehityksen kannalta merkityksellisen sivistyksen. Olen kirjoittanut tästä aiheesta jo aiemmin blogissani "On tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi - osaamista vai sivistystä" mutta tarkennan tässä tekstissä aihetta ja seuraavassa perusteita esittämälleni väittämälle.

Sivistys on tietoa
Sivistys on asenne- ja tahtokysymys. Koulutuksessa kyse on oppimis- ja koulutushalun herättämisestä, koulutuksen arvostuksen herättämisestä. On haluttava tehdä työtä "kuin talonpoika" ja tahdottava "ajatella kuin filosofi". Reijo Wilenius kiteyttää sivistyksen merkityksen Opettaja-lehden (15/2015) haastattelussa "Sivistys rakentuu ikuisille arvoille": 

 "Sivistys ei ole mitään ihmiseen ulkopuolelta ympättyä, jonka avulla hän pystyisi keskustelemaan henkevästi. Sivistys on sitä, että ihminen löytää omat voimavaransa ja ulottuvuutensa ja ryhtyy miettimään, millä tavalla hänen koko ihmisyytensä pääsee esiin tässä elämässä ja mitä hän voi antaa toisille."


Sivistys on kulttuuria ja esteettisiä kokemuksia
Sivistys on tapa suhtautua itseensä ja ulkopuolella olevaan. J. E. Salomaa puhuu sivistyneestä ja mekanistisesta otteesta työtä kohtaan. Mekaanista työtä voi tehdä sivistyneellä otteella ja hyvinkin luovaa työtä mekanistisesti. Wilenius toteaa em. haastattelussa "Opettajan ammattia ei voi kestää, jos on vain toteuttava virkamies." Sivistynyt ote on edellytys työssä jaksamiselle, työssä menestymiselle, työn kehittämiselle. Sivistys on edellytys ihmisen ja yhteisön kasvulle.

Sivistys on fyysiä kokemuksia
Suomalaiselle koulutuspolitiikalle on ollut osaamisperusteisen painotuksen myötä leimallista pyrkimys nopeuteen ja helppouteen. Tämä on muokannut ja uskallan sanoa jopa rapauttanut, ihmisten suhtautumistapaa - arvoja ja asenteita - koulutusta ja työntekoa kohtaan. Yhä kasvavassa määrin meillä ei ole tahtoa ponnistella ja kunnianhimoa menestyä. Koulutusvalinnat tapahtuvat liian monen koululaisen ja opiskelijan kohdalla sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta tai helpolta. John Deweytä lainaten: kun yhteisöltä viedään pois vaiva ja elämä perustuu helppouden tavoitteluun, alkaa yhteisö taantua hiljalleen barbaarisuuden tasolle. Downshiftaus sekä omaan kapasiteettiin nähden helpot koulutusvalinnat ovat merkki tästä. Alf Rehn kirjoittaa HS:n kolumnissa "Empijä jää kakkoseksi" aiheellisesti perfektionismin ongelmista työelämässä menestymisen kannalta. Ihmisen kykyjä sekä taitoja edistävästä ponnistelussa ja vaivannäössä ei kuitenkaan ole kyse tästä vaan halusta ja tahdosta tehdä työtä, saada aikaan hyödyllistä tulosta itsensä ja edustamansa yhteisön näkökulmasta tarkasteltuna. Sanotaan, että hullu paljon töitä tekee ja viisas pääse vähemmällä mutta vain typerys jättää käyttämättä mahdollisuutensa ja hyödyntämättä kykynsä.

Sivistys on historiansa tuntemista
Sivistyspuhe ei tunnu olevan nykypäivänä trendikästä. Se on jopa helppoa leimata vanhanaikaiseksi idealismiksi tai sitä pidetään vain juhlapuheiden hymistelynä. Olisi kuitenkin suotavaa, että koulutuspoliittisia linjauksia tehtäessä ymmärrettäisiin myös käsitteiden merkityksiä ja tavoitteet asetettaisiin ihmisen ja yhteisön kasvun ja kehityksen kannalta jänteviksi. Koulutusta on tarkasteltava ihmiselämän laajuisena prosessina, jossa helpoimmat ratkaisut eivät aina ole parhaita ja tarjolla ei ole nopeita tai helppoja voittoja. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti