maanantai 10. elokuuta 2015

Halkopinopedagogiikkaa - hyvässä opetuksessa työt tehdään alusta loppuun saakka

Pää kehrää, kun kädet tekevät töitä... Sahan ja puukasan äärellä tulee helposti käytyä monologia mielessään ja yksi tällainen päänsisäinen keskustelu täytyi jalostaa blogitekstiksi.


Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2016) sisältävät tärkeän ajatuksen opetuksen prosessuaalisuudesta ja asioitten tekemisestä alusta loppuun saakka (ks. opsin perusteet s. 23-24). Hyvän kasvun kannalta on oleellista, että lapsi saa koulussa kokemuksia kykeneväisyydestään tehdä asiat valmiiksi. Opettajalta tämä edellyttää malttia, opiskeltavien aihealueiden kokonaiskuvan hahmottamista ja kykyä eriyttää oppiainesta oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Kiireisessä ja abstraktiin oppikirjan kappaleisiin sidotussa opetuksessa käy helposti niin, että asiat jäävät (ainakin kokemuksen tasolla) osalla lähes aina puolitiehen. Seurauksena on keskenjääneen työn aiheuttamaa turhautumista ja väsymystä.


Halkopinopedagogiikkaa

Työskennellessäni aikanaan Kajaanin opettajankoulutusyksikössä pääsin tekemään yhteistyötä lehtori Timo Pinolan kanssa. Yhteiset monituntiset työmatkat Kajaanista Vaasaan Pohjoismaisten kielten laitokseen täyttyivät innostavista yhteiskunnallisia aiheita luotaavista keskusteluista. Harmi, ettei niitä tullut nauhoitettua tai kirjattua jälkeenpäin talteen, koska keskusteluista olisi saanut aikaiseksi hyvän kasvatustieteellisen matkakertomuksen. Yksi keskustelun teema käsitteli juuri tätä asioitten alusta loppuun tekemistä. Totesimme, että kaikkein parhain metafora tästä prosessuaalisuuden kokemisesta on halkojen tekeminen (halkopinopedagogiikka): jokaisen oppilaan pitäisi päästä kokemaan prosessi, jossa hän pääsee 1) kaatamaan puun, 2) karsimaan ja katkomaan sen pölkyiksi, 3) pilkkomaan pölkyt haloiksi, 4) pinomaan halot ja 5) kokemaan konkreettista mielihyvää loppuunsaatetusta ja näkyvästä työstä. Leena Pöntynen kirjoitti muuten vastaikään hyvän kirjoituksen koulutyön näkyväksi tekemisestä (Pieni toive VESO-päiviin).

Halkopinopedagogiikkan idea sisältää myös konkreettisen käsillä tekemisen ja sen merkityksen lapsen ajattelun kehittymiselle. Jos lapsen ajattelun ja kielen kehittymisen kannalta on tärkeää antaa riittävästi aikaa oppilaiden puheelle opettajan puheen sijasta (opettaja saisi olla oppitunnista äänessä korkeintaan 20 prosenttia), pätee sama ajatus myös teorian ja käytännön väliselle suhteelle: teoriaa viidennes ja loppu käytäntöä, oppilaan puhetta ja tekemistä. Pää kehrää ideoita, kun kädet tekevät töitä.




Käsitteiden oppimisesta ja opettamisesta voit lukea esimerkiksi seuraavista teksteistä:

Hyvä opetus: kieli, käsitteet, merkitys ja ymmärtäminen - OSA 1 kieli ja käsitteet

Hyvä opetus: kieli, käsitteet, merkitys ja ymmärtäminen - OSA 3 käsitteiden opetus




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti