maanantai 24. elokuuta 2015

Kontrollin filosofiaa: Tiukka talous haastaa johtajuutta - käykö tie menestyksen kontrollin kautta?

Suomen talous kyntää ja henkisen laman arvioidaan valtaavan ihmisten mielen. Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen, tästä seuraavat, ja lisäksi jo ennalta määritetyt vääjäämättömän tarpeelliset sopeuttamistoimet jakavat mielipiteitä. Osa haluaa elvyttää, osa kannattaa kovia, etenekin julkiseen sektoriin kohdistuvia leikkauksia ja uusimpana ovat kommentit menneen mutta vallassa olevan sukupolven kyvyöttömyydestä nähdä käsillä ja edessä olevia keinoja maan nostamiseksi lamasta (ks. esim. Sitran yliasiamies: "Nyt tarvitaan perustuloa"). Vastakkainasettelussa saavutukset jäävät kapeiksi ja voittajia on vain harvassa. Viiden prosentin nk. tuottavuusloikka on (olisi ollut) yksinkertainen ottaa: jokaisella sektorilla tingitään saavutetuista (palkka)eduista, tyytyen hitusen vähempään ja tehdään työ kehittävällä otteella eli 110 %:sti yhteen hiileen puhaltaen. Ei tarvitsisi puhua ajatuksellisesti ja toiminnallisesti mekaanisesta työaikojen pidentämisestä tai nyt edessä olevista lisäleikkauksista.
"kovuus muuttuu ihmisten mielissä linjakkuudeksi ja itsekeskeinen omavaltaisuus määrätietoisuudeksi."
Sanotaan, että kun köyhyys astuu sisään ovesta, karkaa rakkaus ulos ikkunasta. Talous halutaan saada kuntoon ja kovat äänenpainot saavat sijaa keskustelussa, koska ne herättävät luottamusta erityisesti epävarmoissa ihmisissä. Johtajuutta haetaan ja koetellaan. Linjakkuus ja määrätietoisuus ovat arvossaan. Kuitenkin todellisuudessa käy helposti niin, että linjakkuus on epävarmuutta peittävää kovuutta ja määrätietoisuus itsekeskeistä omavaltaisuutta. Johtajan määrätietoiset toimintatavat, jotka pyrkivät sinänsä hyvään, johtavat luottamuksen ja uskalluksen murenemiseen. Linjakaan ja määrätietoisen johtajan piirteenä pidetään, että hän uskaltaa puuttua, vaikkapa työntekijöitten työpäivään ja työtapoihin. Uskottava johtaja asettaa rajat työn tekemiselle ja työyhteisössä oletetulle tehottomuudelle. Uskottava johtaja tietää (luulee tietävänsä) tarkasti, miten työtä tehdään tehokkaasti. Jukka Heinosta lainaten voidaan kuitenkin sanoa, että johtaja, joka toimii epäröimättä, on vaaraksi yritykselle. Käy helposti niin, että huomio kiinnittyy kokonaisuuden kannalta epäoleelliseen. Työhuoneeni seinällä on Reijo Wileniuksen ajatus muistuttamassa tästä kehityskulusta: "Elämys toisen ihmisen itsetarkoituksellisuudesta, ihmisarvosta on kasvattajan ja johtajan toiminnan emotionaalinen perusta. Tätä elämystä ei tuoteta virkamääräyksellä." Katson, että johtamisen yksi riskitekijä on vieraantuminen organisaation arjesta. Työstä muodostuu tällöin ehkä ulospäin linjakkaan määrätietoista mutta todellisuudessa hengetöntä ja tuloksetonta byrokraattista ja teknokraattista punnerrusta, jossa prosessit pysyvät kurissa mutta mikään ei uudistu ja organisaation kehitys pysähtyy. Ihmiset vetäytyvät kuoreensa ja seurauksena on kyräilyä, kyttäilyä, tehottomuutta sekä motivaation ja luovuuden tukahtumista.
"Yksi johtamisen keskeinen riskitekijä on vieraantuminen organisaation arjesta."
Kun huomio kiinnittyy epäoleelliseen, aletaan työyhteisössä mitoittamaan työn tehokkuutta. Kaikki, mikä viittaa "joutilaisuuteen", halutaan mitoittaa, arvottaa ja karsia minimiin. Johtajan työkalupakista käytössä ovat tällöin pääasiallisesti kontrolli, rajoitteet ja kiellot. Tämä arvomaailma ulottuu kaikkeen näivettäen lopulta motivaation, rohkeuden ja luovuuden. John Deweyn sanat kuvaavat hyvin ohjaavan ja kontrolloivan otteen välistä merkityseroa:
 "...olemme usein valmiita ottamaan toisen ihmisen kontrolloimisen ensisijaiseksi voimaksi vaikuttamiseen. Unohdamme kuitenkin sen, että voimme toki ohjata hevosen veteen mutta emme voi pakottaa sitä juomaan. Voimme saada toisen hiljaiseksi tukkimalla tämän suun esimerkiksi nolaamalla mutta emme voi saada häntä siten katumaan tai ymmärtämään. ... Kun otamme kontrollin kasvatuksen (ja myös johtamisen M.S.) välineeksi, hävitämme aina mahdollisuuden henkilön omien sisäisten kykyjen käyttöönottamiselle toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi". 
Johtaja voi olla johtaja vaikka hän keskittyy kontrollin sijasta ohjaamiseen. Kyse on ihmisten oman ajattelun kehittämisestä ja sen mahdollistamisesta. Kyse on ymmärtämisestä. Kyse on luottamuksen ilmapiirin rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Kyse on motivaation herättämisestä ja sitä kautta luovuudesta ja tuloksen tekemisestä.
"Kun huomio kiinnittyy epäoleelliseen, aletaan työyhteisössä mitoittamaan työn tehokkuutta"

Lopuksi

Luottamus ja hyvinvoivat työntekijät ovat minkä tahansa organisaation menestyksen perusta. Kieltojen, luottamuksen sekä rajoitteiden välisestä merkityksestä hyvinä esimerkkeinä käyvät savuton ja someton  työyhteisö -teemat. Työyhteisön julistaminen savuttomaksi työpaikaksi ei välttämättä ole se toimivin ratkaisu muutoin erittäin kannatettavan tavoitteen saavuttamiseksi. Savuton kunta -sivusto on hyvä esimerkki lähestymistavasta: tavoitteet (yhdeksän kappaletta) ovat kaikki kriteereitä ja vasta viimeinen kriteeri on lähellä sitä ajatusta, että työyhteisön käytänteet ja esimerkki tukisivat pysyvien terveitten elämäntapojen kehittymistä. Someton kunta -idea on noussut keskusteluun ja asettuu samaan kategoriaan kuvitellun tehokkuushakuisuuden ja johdettavien asioitten oleellisuuteen nähden. Organisaation menestystä edistää, jos ihmisillä on kykyä nähdä ympärillä tapahtuva muutos ja rohkeutta uudistua vallitsevien tarpeiden suuntaisesti. En usko somettomuuden edistävän tätä tavoitetta. Organisaation ei pidä jäädä odottelemaan sitä, että uudet sukupolvet kehittävät aikanaan uusia työtapoja ja hyödyntävät vaikkapa sosiaalista mediaa työssään. Organisaatiot kilpailevat jo nyt hyvistä työntekijöistä. Ihmiset myös arvioivat työnantajia. Ajatukseen uusien sukupolvien mukanaan tuomasta muutoksesta ei voi tuudittautua vaan jo nyt vallitsevia työtapoja on kehitettävä ja tehtävä työstä ajantarpeita edellyttävää ja ihmisiä innostavaa. Se on muutosta, joka vaatii johtamista, luottamusta sekä tekemisen mahdollistavan toimintakulttuurin.
"Organisaatioiden menestys on aina perustunut luottamukseen sekä rohkeuteen nähdä ympärillä tapahtuva muutos ja kykyyn uudistua vallitsevien tarpeiden suuntaisesti."
Kun organisaatio on tiukilla, johtamisella on väliä ja hyvällä johtamisella voidaan saada aikaan paljon. Johtamisen näkökulmasta kysymys on ensisijaisesti psykologinen ja vasta toissijaisesti mekaaninen ja prosessuaalinen. Juice Leskisen sanoin "kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen." Pääministeri Juha Sipilä kommentoi HS:n haastattelussa:
"miten palautetaan Suomi kuntoon ja miltä arvopohjalta se tehdään. ... psykologialla on merkitystä taloudelle ja se tulee luottamuksen kautta... ollaan apatian tilassa ja apatian tilasta on päästävä luovuuden tilaan ja yhdessä tekemisen taitoon
Organisaation johdolla kaikilla sektoreilla tulee olla nyt jos koskaan psykologista silmää ja kykyä ymmärtää, mistä ihmisen motivaatio syntyy ja miten tätä edistetään. Se ei synny dream teameja rakentamalla (tällaisiinkin ajatuksiin väliin törmää) vaan juuri sillä porukalla, jonka kanssa töitä kukin on saanut mahdollisuuden tehdä. Kun työyhteisön toiminta perustuu luottamukseen ja kukin osoittaa olevansa sen arvoinen, on ihmisissä vallitseva potentiaali mahdollista saada yhteiseen käyttöön. Työntekijät osoittavat voimaantumista, levittävät myönteistä ja tekevää ilmapiiriä ympärilleen ja kehittyvät. Yksituumainen, innovatiivinen ja menestyvä yhteiskunta on realistinen tavoite.


Linkkejä:

Asiantuntijat: Suomi vajosi talouden huipulta apatian suohonIkääntyneiden suomi-passiivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti