tiistai 13. lokakuuta 2015

Kehitysvammaisten lasten opetusta Kajaanin Kalevan koululla 30 vuotta

Tämä on juhlapuhe, jonka pidin Kalevan koulun syntymäpäivillä 13.10.2015. Puheessa kertaan lyhyesti koulurakennuksen ja koulun historian ja kerron kokemusperusteisen näkemykseni siitä, mille vammaisen lapsen hyvä elämä perustuu.

Nykyisin Kalevan kouluna toimiva rakennus on valmistunut 1886.
Taustalla häämöttää Kajaanin kirkon torni.


Rakennuksen historia - Karvosen talon ja Kalevan koulun alkuvuodet 

Kalevan koulun rakennuksen historia juontaa juuret vuoteen 1886 eli 130 vuoden päähän. Raatihuone toimi aikanaan kiinteistön esikuvana. Ensin rakennettiin kirkkoa vastapäätä oleva rakennuksen osa eli se osa, jossa ovat nyt keski- ja yläluokan tilat. Siitä 30–vuotta myöhemmin eli noin sata vuotta sitten rakennettiin rakennuksen toinen osa, jossa ovat nyt juhlasali sekä iltapäiväkerhon tilat ja alaluokka. Tämä talo on yksi Kajaanin vanhimmista vielä olemassa olevista rakennuksista. Nyt Kalevan kouluna toimiva talo onkin vahvan historian omaava arvorakennus, jollaisena sitä tulee käsitellä.

Rakennusta kutsuttiin aina Kalevan koulun alkuvuosiin saakka Karvosen taloksi. Talon ensimmäisiä isäntiä oli kauppias Matti Haapalainen. Hän ei historian kirjoitusten mukaan itse kuitenkaan asunut talossa mutta piti siinä vuokralaisia. Kajaani silloinen pormestari Fredrik Hyöky sekä lehtori Emil Sipilä asuivat talossa vuokralaisina. Kauppias Haapalaisen vaimo muutti myöhemmin leskenä tyttäriensä kanssa tähän rakennukseen asumaan, laajensi taloa molemmista päistä ja 1920- ja 30-luvuilla tässä rakennuksessa toimi puistokahvila, jossa neiti Hilda Leino toimi kahvilan pitäjänä.

Kajaanin kaupunginjohtaja Johannes Karvonen osti talon tontteineen vuonna 1935. Karvoset asuttivat taloa 50 vuoden ajan. Vuonna 1985 Karvosen vaimo, rehtori Aune Karvonen möi talon Kajaanin kaupungille. Tästä kohtaa 1.8.1985 alkoi Kalevan koulun historia.


Harjaantumisopetuksen kouluksi 1.8.1985

Kalevan kouluun perustettiin ensialkuun yksi ryhmä, jonka opettajana toimi Terttu Kemppainen ja avustajana Pirjo Piirainen. Vuoden kuluttua kouluun tuli lisää oppilaita ja perustettiin toinen ryhmä, opettajana Eero Näpänkangas ja avustajana Merja Härkönen. Kolmas opetusryhmä perustettiin vuonna 1988 ja tuolloin koulun kolmantena opettajan toimi Vesa Valtanen ja avustajina Pirkko Leinonen sekä Arja Rautiainen. Kalevan koulu oli erityiskoulun osa, jonka rehtorina toimi Erkki Hakkarainen. Koulun tilat peruskorjattiin heti alkumetreillä ja peruskorjaus valmistui 1990. Nykyään Kalevan koulu toimii Keskuskoulun ja rehtori Marjaana Aapakarin huomassa, ja opettajien Railin, JP:n ja Sirpan luotaamina.


Harjaantumisopetuksen merkitys

Kalevan koulu tunnetaan iloisista ja reiluista oppilaistaan, taitavista ja ymmärtäväisistä opettajistaan ja avustajistaan sekä luovuudesta ja toiminnallisesta suuntautuneisuudestaan luokkahuoneiden ulkopuolelle. Nämä asiat luovat kouluun tekemisen meininkiä. Minulle on muodostunut Kalevan kouluun erityinen suhde, jota on nyt kestänyt noin kymmenen vuotta. Kaksi lastani ovat tämän koulun oppilaita. Lapsen kehitysvammaisuus on perheen arkipäivää ja kehitysvammaisuudesta on muodostunut luonnollinen osa elämää. Nykypäivänä on alettu yhä paremmin tunnistamaan kehitysvammaisten ihmisten tarpeita sekä yhdenvertaisuutta. On alettu ymmärtämään, että vammaisuus on yksilön luontainen ominaisuus siinä, missä muutkin yksilölliset erot ihmisten välillä ovat. Tuen tarve on vain suurempi kuin tavallisesti. Yksi tärkeä asia, joka minulle on näiden vuosien aikana muodostunut kehitysvammaisuudesta, on ymmärrys tunteen merkityksestä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Tunne on kasvun perusta ja perusta hyvälle elämälle. Tunne on huomattavasti enemmän kuin pelkkä osaaminen tai älykkyys, joita helposti ja usein ”vain” koulutuksen maailmassa arvostetaan. Tunne on kaiken osaamisen perusta ja edellytys. Aikanaan meidän annettiin ”asiantuntijoiden” toimesta ymmärtää, että lapsemme eivät oppisi kävelemään eivätkä puhumaan. Kaiketi näin olisi käynytkin, jos olisimme ohjanneet lapsiamme elämään jotain muuta elämää kuin heidän luontainen olemuksellisuutensa on edellyttänyt. Kasvatuksesta eli normaalista elämästä lastemme kanssa olisi muodostunut luonnottomien odotusten täyttämää valmennusta ja harjoittamista, elämää tunnetasolla jossa lapsi olisi ansainnut hyväksynnän ja rakkauden vasta tietyt kriteerit täytettyään.

On kaksi asiaa, joita haluan painottaa: jokaisen lapsen, erityisesti kehitysvammaisen lapsen on saatava kokea tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena, jollaiseksi on tähän maailmaan sattunut syntymään. Tälle tasapainoisen tunne-elämän perustalle muun pinnallisemman tavoiteltavan taidon on aikanaan sitten mahdollista kehittyä. Tämä on meidän vanhempien, opettajien, avustajien ja muiden oheiskasvattajien tärkeimpiä tehtäviä. Lokki Joonatanin sanoin voidaan todeta, että ”Täytyy harjoitella, jotta näkee todellisen lokin, sen hyvyyden, mikä jokaisessa piilee, ja sitten täytyy opettaa niitä näkemään se itse itsessään. Sitä minä tarkoitan rakastamisella. Ja se on hauskaa, kun pääsee alkuun.” Toiseksi haluan muistuttaa meitä kaikkia siitä, että nämä lapset tarvitsevat meidän aikuisten ja yhteiskunnan erityistä huolenpitoa ja tukea. Tämä on arvo, jota meidän on vaalittava kaikissa elämän olosuhteissa.

Näillä sanoilla onnittelen 30-vuotista Kalevan koulua ja koulun väkeä!


Lähteet

Tekstin lähteinä on käytetty Kalevan koulun arkistosta saatuja asiakirjoja sekä opettaja Eero Näpänkankaan pitämää juhlapuhetta koulun 20-vuotisjuhlassa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti