keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Lukutaito ja lukuinto - miten kirjan ja kirjaston merkitys ovat muuttuneet 30 vuodessa?

Juhlapuhe Kajaanin kaupungin pääkirjastotalon 30-vuotisjuhlaseminaarissa 2.12.2015

Tervetuloa Kajaanin kirjastotalon 30-vuotisjuhlaan! Tuntuu, kuin olisi vain pari talvea siitä, kun kertasin kirjastotalon vaiherikasta rakennusprosessia talon 25-vuotispäivänä. Aika rientää hurjaa vauhtia mutta hyvä niin; kokemus karttuu ja nopea ajankulku on merkki siitä, että ei ole vielä päässyt liikaa urautumaan ja ikävystymään.

Kulttuuriasiainneuvos Leena Aaltonen, OKM
"Kirjasto on luovuttamaton oikeus"
30 vuotta on kohtuullisen pitkä pätkä, jos sitä peilaa ihmiselämään. Näin keski-ikäisen miehen mittakaavassa muutos tällä ajanjaksolla on ollut kaikkinensa suorastaan mullistava. Se mitä elämä oli 13-vuotiaan pojannaskalin maailmassa, on nyt 43-vuotiaan näkökulmasta totaalisesti toisin. Mutta on se maailmakin siinä matkassa muuttunut ja muutos ei ole jäänyt ainoastaan hius- tai vaatekuosin tasolle. Koko elämisen malli on muuttunut toiseksi, mitä se oli vuonna 1985. Muutos on koskettanut myös kirjaa ja kirjastoa. Koulumaailman näkökulmasta voi todeta, että nuorten lukuinnon sekä lukutaidon heikkeneminen erityisesti 2000-luvun aikana on surullinen juonne tässä kehityksessä. Lukutaito on kuitenkin keskeinen edellytys ihmisen ja yhteiskunnan kehitykselle sekä hyvinvoinnille. Vaikka lukutaidon käsite onkin laajentunut viimevuosina, eivät kuvalukutaito tai symbolien käyttö ja niiden lukeminen ole tekstilukutaidon veroisia. Kun oppii kirjoittamaan, oppii ajattelemaan, sanotaan. Voidaan myös sanoa, että kun oppii lukemaan, oppii ymmärtämään.

Kirjailija Tittamari Marttinen
"Lukuharrastus avaa kaikki ovet"
Lukutaidon kehityskaarta on hyvä tutkailla hieman tarkemmin mainitulla 30 vuoden ajanjaksolla ja kysynkin, millainen on ollut kirjaan ja kirjastoon kohdistunut muutos? Peilaan aihetta omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni, koska uskallan väittää, että aikanaan vilkkaana koululaisena sovin hyvin esimerkiksi sille, mitä lukuinto oli 30 vuotta sitten:

Kirjasto oli 13-vuotiaalle pojalle merkityksellinen paikka vuonna 85. Kävin kirjastossa viikoittain. Kirjasto oli ovi tietoon, maailmankuvan avartamiseen sekä vahvoihin mielikuviin. Kirjasto antoi sytykkeen mm. metsästysharrastukselle, elektroniikkarakentelulle sekä erilaisille peleille ja leikeille. Edelleen voin muistaa sen tunteen, kun saavuin lähikirjastoon ja kaunokirjallisuus- tai dekkarihyllyn äärelle. Jokainen kirja tuntui seikkailun ja uuden kokemisen mahdollisuudelta. Kun sai valittua lainattavat kirjat, olo oli malttamaton, mitä kirja tuo tullessaan. Tunne oli erittäin vahva ja on edelleen lähes käsin kosketeltava. Savun tuoksu kylmänkosteana syysiltana on tunnetasolla hieman samantyylinen kokemus.



Mikä sai pojan lukemaan, kun nyt kannamme huolta nuorten heikoista lukutottumuksista?

Kirjailija, lääninrovasti Risto Kormilainen
"Yhdestoista hetki - raamatun
kieli ja kirjallisuus"
  1. Aika, edellä kuvaamani tunteen taustalla on muistikuva seesteisestä elinympäristöstä. Omassa huoneessa olivat työpöytä ja lukulamppu. Pöydällä olivat kivikokoelma, onnistunut piirros kuvakehyksessä, radionauhuri ja muutama hyvä c-kasetti. Vaikka aikaa ei ole kulunut kuin 30 vuotta, ei kirjalla ollut tuolloin varteenotettavia kilpailijoita. Itsestäkin huomaa tänä päivänä, että media, tekniset laitteet ja virtuaalinen sosiaalinen verkko heikentävät keskittymiskykyä. Ne vievät erityisesti keskittymistä pitkäjänteisyyttä vaativalta työltä, kuten lukemiselta. Siksi suosittelisinkin nuorten valveillaoloajan / toiminnallisen päivän jakaantuvan niin, että vähintään neljäsosa siitä olisi printatun tekstin lukemista ja kirjoittamista (koneella), neljäsosa kasvokkain tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta, neljäsosa liikuntaa ja ulkoilua ja neljäsosa sähköisessä mediassa työskentelyä tai surffaamista, sillä ei sekään pahasta ole, jos ei hyväksikään. 
  2. Malli, kotona myös muut lukivat paljon. Pojalle erityisesti isän antamalla mallilla on merkitystä. Isälle ostettiin aina isänpäivälahjaksi kirja, Kalle Päätalo. Kirja oli jouluna ja syntymäpäivänä odotettu lahja. Suvun miehet vaihtoivat usein lahjaksi saamiaan kirjoja toistensa kanssa, mikä tuntui hienolta. Myös kaverit lukivat paljon ja luetuista kirjoista myös keskusteltiin. Kun luimme kavereitten kanssa yhtä aikaa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teosta, siitä käytiin jatkuvaa keskustelua, kaivettiin kirjan huippukohtia toisillemme jaettavaksi ja piirsimmepä kukin oman mielikuvakartan Pentinkulman maisemista. Tähän perheitä ei voi nykypäivänä kuin kannustaa ja luottaa, että isät ja äidit tarjoavat lukemista arvostavaa mallia jälkikasvulleen. 
  3. Oppi, Koulussa luettiin muistikuvieni mukaan täsmälleen yhtä paljon kuin itse pyrin oppilaitani opettajana ollessa ohjaamaan lukuharrastuksen piiriin. Koulujen välillä kiersivät kirjapaketit ja tiettyjen kirjojen lukeminen koulussa oli pakollista. Koulussa ”pakolla” luettavat kirjat eivät olleet aina niitä mieluisimpia mutta niitäkin luki, kun pikkuinen pakko oli. Vaikka kasvatustehtävää ei voi ulkoistaa pois perheiltä, on koulun tehtävä paljon työtä ja yhteistyötä mm kirjastojen kanssa lasten lukuinnon herättämiseksi. Lukuintoa pitää herättää mielekkään lukemisen kautta. Samalla on kuitenkin muistettava, että kirjasta ei tule mielekästä itsestään vaan lukemaan oppii lukemalla ja lukutaito herättää kiinnostuksen erilaisiin kirjoihin ja tarinoihin. Puolta tuntia per päivä lukemista ei ole vaikea sälyttää koulupäivän osaksi. On vain ekstraa sitten se metodi, miten työ hoidetaan ja hyödynnetään esimerkiksi sähköisiä oppimisympäristöjä vuorovaikutuksen herättämiseksi ja vaikkapa mielikuvien esittämiseksi oman "Pentinkulman maailman" kuvaamiseksi toisille lukuintoilijoille.
Luotan siihen, että kirja pitää pintansa digitalisaation murroksessa. Tämä vaatii tietoista työtä ja ymmärrystä myös siitä, mikä on ihmiselle ja lapsen kasvulle hyväksi. Kirja ja hyvä lukutaito tukevat niin lapsen kuin aikuisenkin kasvua. Kirja luo turvaa, näkemystä sekä perspektiiviä maailmaan. Tämän vuoksi arvioin, että analogisen tekstin ja tarinan merkitys tulevat kulkemaan tulevaisuudessa rintarinnan digitaalisen maailman kanssa. Jos emme vielä ole hoksanneet, niin hoksaamme kyllä pian näiden molempien maailmojen mahdollisuudet hyvän elämän edistämiseksi.

Näillä sanoilla toivotan teidät tervetulleiksi tähän kirjastotalon 30-vuotisjuhlaseminaariin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti