keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Oppimista ja motivaatiota edistävä arviointi - arvioinnin pelillistäminen

Tekstin linkkiluetteloa päivitetty 6.1.2016

Kävimme ennen joululomaa aikuis- ja täydennyskoulutuskeskuksen AIKOPA:n suunnittelija Ville Mannisen kanssa mukavan keskustelun opettajien täydennyskoulutuksen sisällöistä sekä oppimisen arvioinnin pelillistämisen ideasta, jonka suunnitteluun olen yrittänyt kannustaa kouluväkeä täällä Kainuussa. Katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi ja kuvaan tässä blogitekstissä arvioinnin pelillistämisen ideaa hieman tarkemmin, jotta ajatus alkaisi tästä mahdollisesti jatkojalostua käytäntöön. Varoitus: tämä on pelkkää ideointia!


Oppimisen arvioinnin tehtävä

Uuden opetussuunnitelman mukaan arvioinnin tehtävä on ohjata oppimista ja kehittää oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Arvioinnin tulee edistää ensisijaisesti oppimista, ja tarkentaisin tätä niin, että arvioinnin on tuettava myönteisen minäkuvan kehittymistä oppijana. Edelleen uuden opsin mukaan koulun arviointikulttuuria on kehitettävä yritteliäisyyttä ja ponnistelua kannustavaan suuntaan, edistettävä oppilaiden osallisuutta ja vuorovaikutteisuutta sekä tukea oppilaan oman ymmärryksen kehittymistä suhteessa omaan oppimisprosessin etenemiseen. On siis kehitettävä oppilaan ymmärrystä siitä, että tehdyllä työllä on myönteinen vastaavuutensa suhteessa tavoitteena oleviin asioihin. Tämän ymmärryksen kehittymisen keskiössä ovat:
  1. tavoitteiden ja opittavien asioitten rakenteellinen selkeys oppilaalle 
  2. arvioinnin menetelmien toimivuus ja monipuolisuus
  3. kodin ja koulun yhteistyö 
sekä opettajan oma kyky arvioida opetustyön vaikuttavuutta ja toimivuutta, jossa huomioidaan ainakin:
  1. yksilöllisyys ja työtapojen monipuolisuus sekä vastaavuus suhteessa oppilaiden tarpeisiin (ikä, taidot, motivaatio) ja opetettaviin asioihin ts. eriyttäminen,
  2. vallitseva ilmapiiri ja vuorovaikutuksen sujuvuus 

Itsearviointi oppilaan oppimista koskevan minäkuvan muovaajana

Uusissa opsin perusteissa arvioinnin osuus on jäntevöitynyt. Perusteissa painotetaan vahvasti mm. lapsen kasvun kannalta tärkeää itsearviointia osana oppimisen aikaista arviointia. Tämän ulottuvuuden huomiointi on keskeistä, kun suunnitellaan kuntakohtaisia arvioinnin osuuksia opetussuunnitelmassa. Oppimisen arvioinnin riskinä on, että jatkossakin pitäydytään tavoiteorientoituneessa päätekäyttäytymisen arvioinnissa, jolloin
  1. oppilas saa syksyllä ja keväällä todistuksen, rastit viivastolle tai numeroarvioinnin, perustuen osoitettuun aktiivisuuteen koulutyössä sekä kokeissa ja testeissä menestymiseen
  2. oppilas itsearvioi työskentelyään suhteessa ulkopäin annettuihin kriteereihin, jotka heikoimmillaan ovat lista oppilaalle ulkoisia ja sisäistämättömiä asioita, joita tulisi hallita opetusjakson aikana tai jälkeen
Välttääkseen tämän keskeisen karikon, arvioinnissa tulee mahdollistaa oppilaan oppimisen suuntautuminen oikeaan prosessiin aikana, ei sen päätteeksi. Tällöin arviointi tukee aidosti oppimista ja on myös oppimismotivaatiota edistävää. Sen sijaan päätekäyttätytymisarviointi on tehokas tapa ruokkia negatiivisia tai stereotyyppisiä käsityksiä oppiaineissa menestymisessä. Oppilaat alkavat uskottelemaan jo varsin varhain, että on olemassa parempia tai heikompia matikkapäitä, kielipäitä jne. Yritteliäisyyden ja oppimisen kannalta toimivien oppimisstrategioiden omaksumiselle ei muodostu lapselle merkityksiä.

Oppimisen aikaisella (itse)arvioinnilla voidaan kehittää oppilaan myönteistä kuvaa itsestään oppijana, jos arviointi on riittävän konkreettista sekä säännöllistä. Olisiko digitalisaatiolla ja arvioinnin eräänlaisella pelillistämisellä mahdollisuutensa tässä? Voidaanko oppimisen todentamisesta tehdä oppilaalle sähköisiä välineitä hyödyntäen konkreettisempaa ja sellainen prosessi, että oppilas voi nähdä tekemänsä työn määrän ja laadun yhteyden oppimistuloksiin entistä selkeämmin ja oppimista paremmin ohjaten?


Oppimisprosessin arvioinnin pelillistäminen  

Monella meistä on kokemuksia erilaisten aktiivisuusrannekkeiden tai sykemittareiden käytöstä. Ne keräävät niin valveillaoloajasta kuin unenaikaisesta olemisesta monenlaista tietoa ja nämä tiedot ovat taltioitavissa sekä kuvattavissa konkreettisiksi kuviksi. Saamme tarkkaa tietoa liikunnan sekä levon vaikutuksesta kuntoomme ja suorituskykyymme. Saamme tarkkaa tietoa tehtyjen urheilusuoritusten laadullisista ja määrällisistä tekijöistä (mm. aika, matka, syketasot, korkeuserot, nopeus, energian kulutus, arvio harjoituksen tunteesta, arvio palautumisajasta)

Oppimisen ja opetuksen arvioinnissa olisi järkevää kehittää samantyyppistä oppimisen kuvausohjelmaa, jonka avulla oppilas pääsisi konkreettisesti hahmottamaan tehdyn työn, motivaation, vuorovaikutuksen ja muiden oppimisen kannalta keskeisten muuttujien vaikutusta oppimistuloksiin. Oppilaalle ja myös opettajalle havainnollistuisi konkreettisesti koettu sekä toteutunut tunne yritteliäisyydestä ja ponnistelusta, oppimisen ilosta, opetuksen mielekkyydestä sekä opiskeltavien asioitten ymmärtämisestä suhteessa hankittuun osaamiseen ja onnistumiseen työskentelyssä. Oppimista konkretisoiva itsearviointialusta opettaisi oppilaan huomaamaan, että tekemällä töitä tietyllä tavalla ja toimimalla tietyllä tavalla saavuttaa mahdollisesti tai todennäköisesti tietyn tasoiseen tuloksen oppimisessa. Alustaan voisi luoda myös osion, jossa oppilas voisi tehdä määrällisesti ja laadullisesti näkyväksi koulun ulkopuolisen toiminnan ja sieltä karttuvan kokemuksen sekä osaamisen.

Oppimisen arvioinnin pelillistäminen voi olla heikko käsite mutta käytä sitä parista syystä:

  1. Luotan, että tämän tyyppinen arvioinnin näkyväksi tekeminen innostaa pelin tavoin monia oppilaita tekemään töitä, urakoimaan ja seuraamaan näkyväksi muodostuvaa oppimistaan, samalla tavalla mitä urheilusuoritusten sähköisessä seurannassa useimmille meistä käy.
  2. Pelillistämisen käsitettä pitää yleisesti laajentaa digitalisaation aikakaudella, jotta mielekkään ja juonellisen toiminnan ajatus valtaisi pedagogista kenttää sekä oppimisympäristöjen suunnittelua.

Excelillä hahmoteltu arviointiohjelmiston karvalakkiversio ideasta on esitetty alla kuvassa. Oppilaan itsearvioinnin kohteena olisi jokin opiskeltava ilmiökokonaisuus tai oppiaineen aihepiiri, ja arviointi kuvaa esimerkissä yhden viikon työskentelypätkää asian parissa. Näkymä voisi olla seuraava ja kerätystä tiedosta olisi mahdollista piirtää halutunlaisia oppimista ilmentäviä kuvaajia:





Lopuksi

Katson, että oppilaan työskentelymäärän sekä oppimiseen liittyvien tunteiden ja kokemusten systemaattisen / säännöllisen itsearvioinnin ja taltioinnin avulla edistetään oppilaan oppimista koskevan tietoisuuden kehittymistä merkittävällä tavalla. Työskentelyä ja siihen liittyviä kokemuksia sekä tuntemuksia koskevaa arviointia olisi mahdollista tehdä päivittäin, mikäli siihen olisi käytettävissä Exceliä joustavampi arviointialusta / -sovellus. Urheilusovelluksen tavoin oppilas voisi koulupäivän päätteeksi arvioida päivän kulkua ja kirjata päivän työmäärää näkyväksi muutamassa minuutissa. Kerättävä tieto olisi kasvun ja kehityksen kannalta merkityksellistä niin oppilaalle itselleen, kuin opettajalle. Löytyisikö Suomen maastaa tällaisen sovelluksen kehittämiseen koodikykyistä tekijää tai onko ylipäätään tällaisella idealla jatkokehittelyn tulevaisuutta? Jos on, niin mitkä ovat oppimisen keskeiset muuttujat - mikä on vauhti, mikä on korkeus, mikä on syke, mikä on kadenssi, mikä on matka...


Linkkejä:

Tukea arviointiin sähköisistä oppimisalustoista

Digabi: Sähköinen kurssikoe

Anu Räisänen 2013, Oppimisen arvioinnin kontekstit ja käytännöt

5.1. löytyi fbn tietovirrasta mielenkiintoinen esittely arviointisovelluksesta Qridi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti