lauantai 21. helmikuuta 2015

#LIIKUNTA #RAPAKUNTO - Mikä estää meitä liikkumasta ja huolehtimasta fyysisestä kunnostamme?

YLE uutisoi 20.2.15 näyttävästi suomalaisten liikuntatottumuksista (tarkemmin thl:n ath-tutkimuksesta)
Aihe on ajankohtainen ja tärkeä uutisointi. Suomessa on jo huolestuttavissa määrin nuoria ihmisiä, joiden terveys ja toimintakyky ovat vaarassa epäterveiden elämäntapojen ja vähäisen liikunnan vuoksi. On todettu, että huomattava osa 30-vuotiaista nuorista (miehistä) on niin heikossa kunnossa, että he eivät esimerkiksi kykene olemaan työelämässä mukana eläkeikään saakka.




Toimiessani opettajana 1990-luvun puolivälistä alkaen 2000-luvun puoliväliin huomasi jo tässä lyhyessä ajassa merkittäviä muutoksia lasten ja nuorten fyysisen kunnon heikkenemisessä. Oli huolestuttavaa nähdä, että pikkuoppilaat eivät saaneet ylipainosta ja heikosta liikkuvuudesta johtuen selkää köyryyn ja leukaa rintaa tehdäkseen kuperkeikan. Jos muutosta arvioi vuosikymmenten taakse, on se lähes dramaattinen: kun omassa lapsuudessa liikuntaryhmän 30-40 pojasta lähes jokainen kykeni kiipeämään köyttä pitkin liikuntasalin katonrajaan, ei tätä enää 90-luvulla uskaltanut edes ehdottaa, eikä vastaavasta oppilasryhmästä siihen olisi kyennyt kuin muutama. Kun tarkastelee 1970- ja 80-lukujen kuntotestitaulukoita, on ymmärrettävää että ne ovat päivitetty uusiin mittareihin 2000-luvulla: kuuden ja kahdeksan minuuttiin väliin 2000 metrin testijuoksussa juoksevia yläkouluikäisiä nuoria ei taida kovin montaa enää löytyä koko maasta... Korjatkaa, jos olen täysin väärässä ymmärryksessäni.



Arvot ja arvostukset joko liikuttavat tai ohjaavat tahdon muihin mielenkiintoisiin aktiviteetteihin

Olettaisin, että uutisoinnin taustalla olevien lukujen takaa on löydettävissä vahva polarisaatio. Olettaisin myös, että aktiivisesti liikkuvien kansalaisten määrä on maassamme suuri. Kuntoliikuntatapahtumissa osallistujamäärät ovat kohtuullisia ja kuntosaliyrittäjät elävät kulta-aikaa. Tietoisuus terveellisistä elämäntavoista on korkeampi kuin koskaan. Liikunnan olosuhteet ja välineet ovat kehittyneet mm. viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi, mikä on laajentanut liikuntamuotojen kirjoa sekä edistänyt mielekkäiden liikuntakokemuksen aikaansaamista. Kaikesta myönteisestä muutoksesta huolimatta osa meistä on jo nuoresta alkaen huomattavasti heikommassa fyysisessä kunnossa kuin isämme ja isoisämme aikanaan olivat. Kyse on erityisesti polarisaatiosta. Fyysinen heikko-osaisuus kasautuu tietylle osalle väestöä, kuten monella muullakin elämänalueella. Koulutustasolla on tässäkin merkitystä. Korkea koulutustaso korreloi usein terveyden ja liikuntatottumusten kanssa. 

Voimakkaita yleistyksiä ei kuitenkaan kannata tehdä ja katsoisin, että yhteiskunnan yleinen muutos on vahva tekijä fyysisen kunnon heikkenemiselle. Voidaan nostaa esiin seuraavia heikon terveyden ja fyysisyyden taustalla olevia ilmiöitä:
  • Arki on helpottunut ja teknistynyt sille tasolle, ettei meidän tarvitse nähdä fyysistä vaivaa välttämättä päiväkausiin. 
  • Hedonistiset arvot ja arvostukset ovat yhteiskunnassamme voimakkaat. Erilaiset ruokaohjelmat ovat täyttäneet mm. tv-tarjonnan. Herkut ja herkutelu ovat osalle tavoiteltu harrastus.
  • Ponnistelu ja epämukavuusalueella "viihtyminen" ovat heikentyneet kaikilla elämän osa-alueilla. Liikunta vaatii tahtoa, säännönmukaisuutta ja ponnistelua, jos haluaa saada tuloksia aikaiseksi.
  • Ruutuaika on kasvanut merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana (noin 1 ½ tuntia / päivä). Tämä on pois muilta aktiviteeteilta (niin fyysisiltä kuin sosiaalisilta).
  • Ruutuaika voi olla myös positiivista. Kun urheilu on siirtynyt monen mielenkiintoisen lajin sekä urheilutapahtuman kohdalla maksukanaville, on tällä ollut takuulla negatiivinen vaikutus monen lapsen liikuntaharrastuksen aloittamiselle. Kipinää ei ole syttynyt, kun ei ole mahdollisuuksia elää niitä tunteita, joita urheilun kautta parhaimmillaan voimme kokea.



Terveet elämäntavat ovat opittavissa

Koululla ja päiväkodilla on merkityksensä terveitten elämäntapojen edistämisessä. Kerhotoiminnan, koulupäivän liikunnallistamisen sekä kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen ovat keskeisiä tekijöitä lasten ja nuorten terveyden edistämisessä. Jos on olemassa sellainen ihmisen kasvua tukeva arvo kuin tahto olla terve, on tahto terveisiin elämäntapoihin myös yksi merkittävä sivistykseen liittyvä tekijä. Ihmiset tarvitsevat tukea ja kannustusta kaiken ikää liikkumiseen sekä terveitten elämäntapojen oppimiseen. Kuntien keskeinen tehtävä on jo kuntalain mukaan huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisestä. Talouden paineessa säästöjen tekeminen ei siten saa olla lyhytnäköistä hyvinvointia edistävien olosuhteiden alasajoa. Suhteellisen pienillä panostuksilla tuetaan liikunnan olosuhteita ja sitä kautta ihmisten omaehtoista hyvinvoinnin edistämistä. Esimerkkinä Kajaanista nostaisin tästä muutamia tekijöitä (ks. myös Kajaanin kaupungin liikunnan olosuhdestrategia 2010-2025) :
  • Liikuntapaikkamaksuista on vapautettu urheiluseurojen alle 18-vuotiaiden ohjatut ryhmät
  • Seurojen toiminta-avustukset on säilytetty talouden paineista huolimatta
  • Lähiliikunta-alueita on rakennettu systemaattisesti eri asuinalueille
  • Uuden vesiliikuntakeskuksen, Kaukaveden valmistuminen 2013
  • Liikuntaorganisaation uudelleen organisoinnin kehitystyö (käynnissä, valmistuu 1.1.2016 mennessä)
  • Koulujen liikuntasalien käyttömaksuista vapautetaan 1.8.2015 alkaen erityisryhmät sekä perheliikunnan ryhmät



Lopuksi

Sanotaan, että lukeva isä on malli myöhemmin paljon lukevalle pojalle. Sama pätee liikkumiseen. Lapset ja nuoret tarvitsevat mallia liikkuvaan elämäntapaan. Tehtävässä "kansanvalistustyössä" on oltava sitkeä. Terve askeettisuuden arvostaminen hedonismin sijaan ei ole kellekään haitaksi. Liikkuminen ja tahto olla terve ovat arvoja, joihin lapsia ja nuoria tulee kasvattaa ja joita meidän aikuisten on omassa arjessamme osoitettava. Jo pieni määrä päivässä liikuntaa riittää: 20 minuuttia kevyttä hölkkää tai reipasta kävelyä ja muutamia istumaannousuja tv:tä katsellessa iltaisin on hyvä alku liikkuvan elämän aloittamiselle.

Liikunnallista hiihtoloman aikaa!

ks. myös aiemmat blogit aihetta sivuten:

Kuntalaisten hyvinvointia tukemassa - hyvinvointikertomustyö osana kaupunkistrategiaa sekä talouden ja toiminnan suunnittelua

Vaikuttavuutta ennaltaehkäisevään työhön - mielekkäitä toimintatapoja lapsiperheiden tukemiseen





keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Uudesta opsista EI tule zombieta!

Martti Hellström oli jatkanut upeaa ops2016 analyysiaan ja viimeisimmässä kirjoituksessaan hän esitti perustellun, kriittisen huolensa uuden opsin jalkautumisen edellytyksiin (Jotta uudesta opista ei tulisi Zombieta!). Kirjoitan tähän liittyen muutaman näkemyksen opetussuunnitelman mahdollisuuksista sekä kiintopisteistä, jotka ops-työssä tulisi erityisesti huomioida.




Tieto on suhteellista, myös ops-tieto

Ops-työssä on oltava kykyä opsin "konstruktivistiseen" lukemiseen. Vaikka opsin perusteissa ei käytetä käsitettä konstruktivismi missään kohtaa tekstiä, on tämä filosofia läsnä koulutyössä. Ops-teksti ei voi olla yksinkertainen absoluutti, joka kirjaimellisesti ohjaa opetuksen suunnittelua - normeja lukuun ottamatta. Koulutyötä ohjaavan ajattelun on oltava rikasta. Jussi Valtonen kuvaa kirjassaan "He eivät tiedä, mitä tekevät" kriittisesti koulussa vallitsevaa ajattelutapaa: "Sen hän oli yläkoulusta oppinut, opettajille piti esittää yksinkertaistettuja ajatuksia, joiden käsittelemiseen niiden kehitystaso riitti. Ei saanut sanoa, että systeemi on vääränlainen. Piti sanoa, että muistathan kierrättää. Roskat roskikseen. Osta ekologista." Ymmärtänette vertauksen ja vertauksen ops-työn edellytyksiin nähden - mitä konstruktivistinen opslukutaito tarkoittaa. Ymmärtäminen tapahtuu viimekädessä aina jokaisen henkilökohtaisena tulkintana. Ajattelu vaati työtä ja kykyä käsitellä sekä sietää jopa abstraktioita. Ideaa aletaan työstämään konkreettiseksi ja siihen ei aina ole välittömästi saatavissa olevia helppoja ja konkreetteja ratkaisuja. Myös opetussuunnitelman laadinnassa on ponnisteltava, kysyttävä, tehtävä yhteistyötä, kuunneltava ja mietittävä yhdessä, jonka pohjalta luodaan opsin edellyttämiä olosuhteita kouluun. On siedettävä hetkittäin epävarmuutta ja keskeneräisyyttä, kunnes asiat aukeavat kirkkaana mieleemme.


Uusi ops tuo velvoitteen opetuksen ja opetussuunnitelman jatkuvalle arvioinnille

Pidän tätä erinomaisena muutoksena ja mahdollisuutena opettajuudelle. Ops-työn kiireistä aikataulua on ainakin prosessin alkuvaiheessa kritisoitu mutta on ymmärrettävä, että nyt ei olla laatimassa staattista opusta kirjahyllyyn vaan elävää asiakirjaa, joka valmistuu tasolle 1.0 elokuussa 2016. Tästä alkaa varsinainen opetuksen kehittäminen, jatkuva arviointi ja parantaminen. Mikä mahdollisuus!


Uusi ops tähtää lapsen kasvun tukemiseen moniarvoisessa yhteiskunnassa

Opsin laajuus on tosiasia mutta normatiivista osuutta on vain 98 sivua. Laajuuden kauhuun ei saa kangistua! Nivelvaiheajattelu ja siellä eri oppiaineitten kuvaus sekä kytkentä laaja-alaisen osaamisen alueisiin laajentaa tekstiä. Muodostettu nivelvaiheajattelu on kuitenkin erinomainen avaus, mikä mahdollistaa nykyistä huomattavasti paremman yksilöllisen etenemisen osana ryhmää ja kokonaisuutta. Se luo väljyyttä vuosiluokkien välille (voiko se jopa häivyttää niitä?) ja etenemiselle. Se tuo opettajalle toki myös suuren vastuun siitä, että eteneminen on jäntevää.



Perustavanlaatuinen muutos uudessa opsissa on, että oppiaineiden sisällöt sinänsä eivät ole, eikä niitä tule mieltää aiempien opsien kaltaisiksi tavoitteiksi vaan välineiksi laaja-alaisten osaamisalueitten tavoittamiselle (perusopetuksen tehtävä, tavoite laaja-alainen osaaminen). Koulun toiminta kaikkineen monialaisten kokonaisuuksien tai oppiaineiden parissa tähtää näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Laaja-alaisen osaamisen alueet ovat jo luonteeltaan asioita ja kykyjä, joita koulun halutaan lapsessa edistävän. Näiden taitojen ja sitä kautta muodostuvien henkisten valmiuksien avulla lapsi saa välineitä pärjätä tulevaisuuden epävarmassa maailmassa. Näin olemme askeleen lähempänä koulua, joka pystyy tukemaan lapsen kasvua moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Lähtökohtana opetuksen järjestämisessä on yhtenäisen perusopetuksen toimintakulttuurin muodostaminen ja vahvistaminen. Taustalla olevat arvot sekä toimintakulttuurin kehittämistä koskevat valinnat tulee olla tiedostettuja. On mietittävä, miten opetusta koskevissa valinnoissa (sisällöt, työtavat ja oppimisympäristöjen muodostaminen) huomioidaan toimintakulttuuria koskevat linjaukset, miten arvot leikkaavat läpi kokonaisuuden ja tukevat koulun toimintaa ja sitä kautta lapsen kasvua.


Lopuksi

Hellströmin esittämät talouden haasteet ovat vakavat ja huomioitava taustalla. Niistä ei kuitenkaan saa muodostaa keppihevosta koulun kehittämisen esteeksi. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Sillä tavoin emme saa suotuisaa kehitystä aikaiseksi. Huolta tulee kantaa koulun toiminnasta ja siitä, mitä se on sisällöllisesti ja kuinka koulu pystyy tukemaan lapsen kasvua tässä ilmeisen haasteellisessa ajassa ja myös tulevaisuudessa.

Uusi ops on hyvä välivaihe tulevaisuuden koulun luomiselle (jota tällä hetkellä monella foorumilla kiivaasti määritetään), jos pystymme säilyttämään yhteiskunnassa solidaarisuuden, ihmisen arvostuksen ja kestävän kehityksen ajattelun niin ekologisessa kuin sosiaalisessa mielessä. Ops 2016 luo perustaa ihmisen kasvua arvostavalle tulevaisuuden koululle, jossa yksilöllisyys nähdään arvokkaana mutta ymmärretään sen merkitys osana sosiaalista kokonaisuutta. Tiedosta ja mekaanisista välineistä ei ole muodostumassa itsetarkoituksia vaan luodaan ihmiselle edellytyksiä terveellä tavalla hallita itseään suhteessa ympäristöönsä.

Näen työn ops2016 parissa erittäin valoisana. Opettajien tahtotila sekä ammattitaito ovat erittäin hyvät koulun kehittämiselle. Luotan vahvasti siihen, että opsiin kirjattu koulujen toimintakulttuurin muutos tulee onnistumaan ja se tulee edistämään suomalaisen sivistyksen sekä hyvinvoinnin kehittymistä tavalla, joka myös huomioidaan laajasti.




torstai 5. helmikuuta 2015

Helmikuussa kaupunki herää tanssiin - Kajaani Tanssii 2015

Liekeissä

Päätoimittaja Markus Pirttijoki ja tanssiparina Minna Palokangas
Kajaani on kulttuurin ja tanssin kaupunki. Tanssi elää vahvasti osana kajaanilaisten arkea ja se on kerännyt jo vuosikymmeniä tanssin pariin eri ikäisiä harrastajia. Huomionarvoista on, että tanssia harrastavien poikien määrä on ollut suhteellisen suuri.

Kajaani herää tanssiin, kun Kajaani Tanssii -tapahtuma täyttää helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna jo 24. kerran Kaukametsän kongressi- ja kulttuurikeskuksen. Tapahtuma järjestettiin alkujaan kajaanilaisten tanssiyhteisöjen yhteiseksi tapahtumaksi. Tanssin harrastajat keräsivät voimat, varat ja lahjakkuudet yhteen ja lumisen sydäntalven iloksi saatiin järjestettyä tanssin täyteinen viikonloppu. Kajaani Tanssii -tapahtuma tuo nykyisin satoja nuoria lahjakkuuksia sekä yleisöä viikonlopun koreografiakatselmukseen. Tapahtumassa olemme saaneet nähdä vuosien mittaan loistavia kotimaisia ja kansainvälisiä tanssiesityksistä. Vierailijoiden kautta Kajaanista on lähtenyt positiivinen viesti ympäri maan ”mainiosta tanssikaupungistamme".

 
Chicago
Kajaanin asemaan tunnettuna tanssipaikkakuntana ovat vaikuttaneet myös lähes 40-vuotiaan Kajaanin Tanssiteatterin ja musiikkiopiston yhteistyö, sekä Routa-tuotannon perustaminen ja sen kuuluminen Pohjoisen tanssin aluekeskukseen. Tanssin eteen on tehty vuosien varrella lisäksi valtavasti vapaaehtoistyötä, jonka pontimena on ollut ”tanssin ilo”.

Kaikkiaan tanssi on tuonut Kajaaniin positiivista mainetta, rahoitusta toiminnan kehittämiseksi ja sitä kautta myös tanssinalan työpaikkoja kaupunkiimme. Iso kiitos tästä kuuluu viimekädessä tanssin lukuisille harrastajille, jotka ovat äänestäneet kirjaimellisesti sanottuna jaloillaan, valitsemalla tanssin osaksi elämäänsä.


Luovuus on yhteisön kehittymisen voimavara

Normien rajoilla
Ajan henki on kiireinen ja suorittava sekä osaamista ja menestystä arvostava. Moni ihminen kokee elämän stressaavana ja tunne-elämän kirjo yksipuolistuu helposti. Mitä voivat osaaminen tai tietäminen olla ilman tasapainoista tunne-elämää? Haluankin painottaa tunteen merkitystä ihmisen tietämisen ja taitamisen perustana ja viimekädessä itsetietoisuuden rakentumisessa. Kokonaisuutena voidaan puhua luovuudesta. Vain persoonallisen itsetietoisuuden välityksellä ihminen kykenee tarkastelemaan maailmaa riittävän objektiivisesti luodakseen jotain uutta. Itsetietoisuuden kehittyminen edellyttää rauhaa ja yksilön mahdollisuuksia toteuttaa itseään kokien maailmaa monipuolisesti kehon, kielen ja mielen kautta. Taiteen eri muodot ja niiden nauttiminen mahdollistavat tämän. Ihmiselle tarjotaan taiteen kokemisen kautta oman olemuksellisuuden mukainen osaamisen kehittäminen, oman paikkansa löytäminen, ihmisen kokonaisvaltainen kasvu. 

Ihmisen luovuus on yhteiskunnan menestymisen perusvoima. Luovuudelle on annettava tilaa ja mahdollisuuksia kukoistaa. Tanssi yhtenä kajaanilaisena kulttuurisena vahvuutena on kannattava panostus tulevaisuuteen muiden taidemuotojen ohella. Näenkin, että kulttuurin merkitys yhteiskunnassa tulee vahvistumaan vaikka markkinatalouden mittaustavat eivät aina suosi kulttuurin ihmisen kasvua tukevia ja usein hitaasti ilmeneviä tuloksia.

Käykää tutustumassa tanssiviikon ja -viikonlopun tarjontaan!


Kajaanin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Marjatta Immonen
ja tanssiparina Martti Komulainen


Linkkejä:
Normien rajoilla mukaan Uusiin tansseihin - Kainuun Sanomat 21.1.2015







sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Tutkiva opettajuus: avain jäntevään koulun kehittämiseen ja opettajien ammatilliseen kasvuun

Kokoonnuimme kainuulaisten sivisty- ja opetustoimen johtajien kanssa Koululla on väliä -hankkeen ensimmäisen vaiheen haastatteluun viime perjantaina (30.1.2015). Tutkijoitten kanssa käyty keskustelu opetuksen kehittämisestä sekä opettajankoulutuksen osuudesta tässä innosti kirjoittamaan muutaman kappaleen tutkivasta työotteesta. Esitettävät ajatukset perustuvat Kajaanissa 2012 toteutettuun tutkiva opettaja -toiminnasta saatuihin kokemuksiin.


Tutkiva työote on perinteisiä täydennyskoulutuksia vaikuttavampi keino opetuksen ja opettajuuden kehittämiselle

Tutkiva opettaja -toiminta on tunnettu mutta ymmärtääkseni vähän käytössä oleva työtapa. En tosin ole perehtynyt kovin seikkaperäisesti toiminnan teoreettiseen taustaan mutta innostuin aiheesta seuratessani eräässä yhteydessä Kainuun keskussairaalan lääkäreiden toimintaa, kun he kokoontuivat säännöllisesti aamukokoukseen ja yksi lääkäri esitteli toisille ajankohtaisen tutkimuksen omalta erityisalaltaan. Opettajuus on täsmälleen samanlainen asiantuntija-ala. Opettajilla on vahva tutkimusorientoitunut koulutus, joka on nähtävä ammatillisen kehittymisen perustana. Tutkiva työote on tällöin keskeinen menetelmä ammatillisuuden kehittämiselle. 

Kajaanissa kokeilimme toimintaa yhden vuoden ajan ja järjestimme KT, johtava erityisopettaja Eija Heikkisen kanssa kajaanilaisille opettajille (varhaiskasvatus ja perusopetus) tutkiva opettaja-kurssin, jolle osallistui 15 opettajaa esiopetuksesta yläkoulun aineopettajiin. Toiminnan tavoitteena oli:
  1. Herättää opettajissa ja kouluissa intoa opetuksen kehittämiseen sekä
  2. syventää ymmärrystä reflektoivan ja tutkivan työotteen mahdollisuuksista.
  3. Pitää kirjoittamisen ja tutkimuksen kynnys matalalla, jotta kellekään ei muodostu kirjoittamisesta tai aiheen löytämisestä estettä työskentelyn etenemiselle. Teorian ja käytännön ymmärtäminen sekä kirjoittaminen ovat kehittyviä prosesseja, eivätkä ne koskaan ole täysin valmiita. Tämä on ymmärrettävä, jotta voidaan herättää rohkeus oman ajattelun kehittämiselle ja kuvaamiselle.
  4. Osoittaa, että opettajissa on paljon ammatillista potentiaalia. Kouluihin ja kuntiin ei tarvita ulkopuolisia guruja kertomaan, miten opetusta kehitetään. Tämä voima on jokaisessa organisaatiossa, kun sille luodaan otollinen maaperä ja innostava henki.
Kurssi oli onnistunut. Opettajat laativat aluksi suunnitelman omasta tutkimusaiheesta ja tämän jälkeen kokoonnuimme pari kertaa kuukaudessa seminaareihin, joissa kukin esitteli vuorollaan omaa aihettaan ja aiheesta käytiin työtä eteenpäin luotaava pedagoginen keskustelu. Työ konkretisoitui artikkelikokoelmateokseen. Vaikka kirjoittamisen ja aiheiden käsittelyn kynnys pidettiin matalana, muodostui tehdyistä kehityshankkeiden kuvauksista erinomaisia. Myös taustalla tehty työ kouluissa oli edistyksellistä. Seuraavassa kuvaan toiminnan hyötyjä opettajuudelle sekä mahdollisuuksia kehittää opettajan ajattelua sekä suhdetta opetuksen kehittämiseen.


Tutkiva ote edistää opettajien halua kehittää opetustaan ja koulun toimintakulttuuria

Laadimme tutkiva opettaja kurssista myös tutkimusartikkelin, joka julkaistiin teoksessa "Työ arvonsa ansaitsee. Juhlakirja 113-vuotisen kajaanilaisen opettajankoulutuksen kunniaksi". Kerätyn palautteen perusteella tutkivalla otteella voidaan katsoa olevan seuraavia vaikutuksia opettajuuteen:
  1. Toiminnalla voidaan vaikuttaa myönteisesti opettajien haluun kehittää opetusta ja koulun toimintakulttuuria
  2. Toiminta tukee syvällistä oppimista.
  3. Toiminta koettiin motivoivana ja kohtuullisen vaivattomana täydennyskoulutuksen muotona.
  4. Toiminta avarsi opettajien näkemystä opetuksesta ja kasvatuksesta oppilaskeskeisempään suuntaan.
Seuraavat kommentit kuvaavat hyvin mukana olleiden opettajien kokemuksia toiminnan vaikuttavuudesta:
Tutkimuksen edetessä nousi koko ajan esiin uusia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Näihin kysymyksiin oli mukava löytää vastauksia ja selityksiä; näkökulma laajeni koko ajan ja syntyi uusia pohdintoja. Lopussa tuntui siltä, että tietää jo kohtuullisesti tutkimastaan aiheesta verrattuna alun vähäiseen tietomäärään.
Ymmärsin, että opettajuus on paljon muutakin kuin oppiaineiden hallitsemista. Olisi syytä paneutua siihen, kenen vuoksi koulua pidetään. Käsitykseni koulun
"kokonaiskuvasta" muuttui.
Oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus on eritäin merkittävää oppilaan kasvun ja kehityksen kannalta. Oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta tukevien opetusmenetelmien käyttöä pitää lisätä. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on ainakin välillä nähtävä jopa tiedollisia tavoitteita tärkeämpänä.
Koen, että tämä oli hyvä ja hyödyllinen prosessi. Itsestään oppi/huomasi/muisti taas monia asioita. Jos ajattelee tätä koulutuksena niin tällainen pitkäkestoinen prosessi pitää asioita prosessoinnin, "mielen päällä", pitkään. Tämä antaa mahdollisuuksia pohtia laajemmin toisin kuin lyhyt esim. yhden päivän koulutus, jolloin asia on mielessä hetken mutta unohtuu mahdollisesti yhtä pian. Työskentelyssä säilyi positiivinen vire ja se tarjosi onnistumisen kokemuksia mikä on tärkeää.
Seuraavat kaksi kuviota havainnollistavat opettajan ajattelun kehittymisen prosessia tutkivassa työotteessa. Kyse on sekä 1) tietojen, taitojen ja asenteiden muutoksesta että 2) itsetietoisuuden tason kehittymisestä, jossa näkemyksellinen teesi muuttuu antiteesiksi ja lopulta uudeksi tiedoksi, synteesiksi. Kuviota 1 luetaan ylhäältä alas, ja kuviota 2 alhaalta ylös. Ymmärrys tietojen, taitojen sekä asenteiden osa-alueilla alkaa kehittyä autonomiseksi kyvyksi, kun hyödynnetään tiedon reflektointia sekä taitojen monimuotoista harjoittamista (kuvio 1). 


Kulttuurisen kompetenssin kehittymisen taksonomia. Sovellettu Betty Leaskin 2008 esityksestä.

Itsetietoisuus on ihmisen kehittyvä ominaisuus. Tutkivan työotteen kohdalla voidaan todeta, että kun oppii kirjoittamaan, oppii ajattelemaan ja reflektoimaan. Kuviossa 2 havainnollistetaan itsetietoisuuden suhdetta kykyyn tarkastella ympäristön tapahtumia objektiivisesti ja parhaimmillaan jopa uutta luoden. Mielestäni ajatus teesin antiteesin ja synteesin rakentumisesta täsmentää prosessia. Kun opettajuuteen kytkeytyy keskeisesti tutkiva ja reflektoiva työote - henkilökohtaisena tai yhteisöllisenä ominaisuutena - "noustaan" ammatillisesti ilmiöitten objektiiviseen tarkasteluun. (Kuvio 2.)



Itsetietoisuuden kehittymisen tasot J. V. Snellmanin filosofiaa mukaillen.


Opettajien täydennyskoulutuksen kehittämisen malli

Suomi jää vertailussa reilusti alle kansallisten keskiarvojen opettajien täydennyskoulutukseen osallistumisesta (Kupari 2012). Resurssien puutetta pidetään usein keskeisenä tekijänä mutta ennen kaikkea kyse on toimivien täydennyskoulutusmallien puutteesta. Tutkivan otteen hyödyntämisellä päästään perinteisiä ulkoiseen asiantuntijuuteen rakentuvia lyhytkestoisia luentoja tai kursseja vaikuttavampiin tuloksiin. Kun kehittämisessä hyödynnetään organisaation olemassa olevaa asiantuntijuutta, jota jokaisella opettajalla on koulutuksensa sekä työnsä perustalta paljon, on täydennyskoulutus myös kustannuksiltaan edullista. On tehtävä olemassa oleva osaaminen näkyväksi ja jaettava hyvät käytänteet kaikkien saataville. Kyse on oppivan ja muutoskykyisen organisaation muodostamisesta. Tutkiva opettaja -toiminnan järjestämisessä on huomioitava seuraavia tekijöitä:
  1. Tuottamisen kynnyksen on oltava matala. Opponointia on oltava harkiten. Teoria ja teorioitten ymmärtäminen ei ole itsetarkoitus. Käytännön opetustyön / opetusprojektin kuvaaminen tai kirjareferaatin laadinta ovat toimivia ratkaisuja.
  2. Tuotosten on voitava olla monimuotoisa (artikkelit, videot, still-kuva, Power Point -esitykset), mikä mahdollistaa erilaisille ihmisille hänelle luontaisen tavan ilmaista näkemyksiään. Opettajan henkilökohtaiset intressit määrittävät tuotoksen laajuuden.
  3. Tärkeää on, että toimintaa dokumentoidaan kirjalliseen muotoon. Hienoa olisi, jos tuotokset julkaistaan sähköisesti ja jäsennettynä verkossa. Tietoa on kyettävä jakamaan.
  4. Tutkivaa toimintaa voidaan järjestää kolmella eri tasolla: 
    • Oppimisympäristöjen, opetusmateriaalien, opetus- ja työtapojen esittely vertaisryhmässä (praktinen)
    • Matalan kynnyksen tutkimustoiminta, jossa tavoite on praktista kuvausta tieteellisempää tavoitteleva
    • Jatko-opintotasoinen oman työn / opetuksen yleinen tutkiminen. Edellyttää tiivistä yhteistyötä yliopiston kanssa (yliopistokaupunkien tai yliopistokeskuskaupunkien mahdollisuus) 
  5. Tutkimusseminaarien on oltava säännöllisiä. Voidaan puhua myös esimerkiksi pedagogisista iltapäivistä.
  6. Toimintaa voidaan toteuttaa koulun tasolla tai koko kuntaa koskettavana toimintana.
  7. Rehtoreitten ammatilliseen kehittymiseen tulisi kuulua oma säännöllinen pedagoginen, tutkimusorientoitunut tiedon jakaminen.
  8. Johdon on ymmärrettävä toiminnan merkitys koulun ja opettajuuden kehittämiselle ja oltava aidosti sitoutunut toimintaan.
  9. Raportoinnin ja analyysin objektiivisuus sekä tutkimuseettisten kysymysten huomiointi ovat erittäin tärkeitä, vaikka toiminta olisikin tieteellisesti matalan kynnyksen toimintaa.
  10. Vetovastuu perustuu ensisijaisesti henkilökohtaiseen kiinnostukseen. Koulun tasolla rehtori tai innostunut opettaja voi toimia vetäjänä. Maisterin tutkinnossa on annettu riittävät perusteet toiminnan toteutamiselle, jos kunnasta ei löydy tutkijakoulutuksen saanutta opettajaa.
Näin tutkivalla työotteella voidaan opettajan yksilöllisen ajattelun kehittymisen lisäksi saavuttaa:
  1. Opetuksen laadun kehittäminen perustuu opetussuunnitelman jatkuvalla arvioinnille. Kehittämis- ja arviointityö ovat konkreettista toimintaa.
  2. Koulun toimintakulttuuria kehitetään tietoisesti ja konkreettisesti.
  3. Näkemyksen, asenteen ja osaamisen kehittyminen ovat yhteydessä parempaan työssäjakasamiseen.
  4. Aito osallisuus ja vaikuttaminen ovat keskeinen osa tutkivaa työotetta ja siten osa työssäjaksamisen kehittämistä.
  5. Kansallisen ja kansainvälisen maineen edistäminen - tutkivaa otetta systemaattisesti hyödyntävän organisaation on mahdollista asettua edelläkävijän rooliin.

Lopuksi

Ammatillinen kasvu on elinikäinen prosessi. Näin ainakin toivon sen olevan. Olisi suorastaan surullista, jos oma kasvu olisi jo saavutettu - olisi valmistunut. Valmiissa ei ole enää mitään hohtoa eikä kehityksen mahdollisuutta. Valmiiksi ei siis tule koskaan. Sen sijaan tuen määrä ja laatu vaihtelevat (vrt. kuvio 1) ammatillisen kasvun eri vaiheissa. 

Tutkiva opettaja -teos
Tutkivan otteen omaksuminen osaksi opettajuutta on aloitettava heti opettajankoulutuksen alkumetreillä. Opettajaksi opiskelevat on saatava ymmärtämään, että opettajuus ei ole mekaanista opetusoppia, niksejä, vaan alati syvenevää tietoisuutta hyvästä opetuksesta ja lapsen kasvusta. Tarvitaan vahvaa kasvatustieteen perusteiden opettamista sekä didaktista orientaatiota mutta samalla tulevia opettajia on rohkaistava oman ajattelun kehittämiseen sekä aitoon opetus- ja kasvatustapahtuman hämmästelyyn. 

Kaikki tietäminen ja uuden luominen saa alkunsa kyvystä hämmästellä, ihmetellä ja tehdä kysymyksiä. Tätä samaa otetta olisi vahvistettava ja vaalittava myös käytännön opettajan työssä. Tarvitaan vahvaa käytäntöä mutta hyvään opettajuuteen tarvitaan ihmettelyn sekä kysymysten teon taitoa, teoreettista pohdintaa, pedagogista keskustelua sekä oman ajattelun kirjallista kuvaamista - kynnys jokaiselle sopivan korkuisena tai matalana, miten vain asian haluaa ymmärtää.

Tällä hetkellä uuden opsin laadinta vaatii paljon energiaa, eikä siten ole järkevää kuormittaa kouluja monilla hankkeilla tai koulutuksilla. Uuteen opetussuunnitelmaan liittyy keskeisesti opetuksen säännöllinen arviointi. Tutkiva orientaatio on erinomainen keino tämän toteuttamiseen. Tulemme Kajaanissa kehittämään reflektoivaa / tutkivaa toimintaa osaksi opetuksen arkea ja täydennyskoultusta. Ops-prosessia varten koulutetut nk. kesuttajat eli kehityksen suuntaajat ovat hyvä perusta tutkivan otteen edistämiselle  sekä siten raikkaan ja innostavan pedagogisen keskustelun sytyttämiselle. Ties vaikka joskus toimintaa koordinoisi oma paikallinen koulutusmuodot ylittävä Tutkiva opettaja -keskus...


Kirjallisuutta ja linkkejä:

Kupari, P. 2012. Matematiikan osaaminen perusopetuksen neljännellä ja kahdeksannella luokalla. Kansainvälinen TIMSS-tutkimus Suomessa. Moniste. Ks. myös http://ktl.jyu.fi/ktl/timss-pirls

Saari, M. ja Heikkinen, E. 2013. Tutkielmia kajaanilaisesta opetuksesta ja kasvatuksesta vuonna 2012. Tutkiva opettaja -ryhmän julkaisu 1. Kajaanin kaupunki.

Saari, M. ja Heikkinen, E. 2013. Opettaja työnsä tutkijana – Kajaanissa vuonna 2012 toteutetun kokeilun arviointia. Teoksessa Atjonen, P. (toim.) Työ arvonsa ansaitsee. Juhlakirja 113-vuotisen kajaanilaisen opettajankoulutuksen kunniaksi

Heikkinen, E. 2007. Täydennyskoulutus kainuulaisten opettajien käsitysten valossa. Väitöskirja Oulun yliopisto