perjantai 29. toukokuuta 2015

Peractum est! Kehitetään koulua rohkeasti ilmiölähtöiseen jadigitaaliseen tulevaisuuteen

"Peractum est - jos olet nuori ja sinun tekee mieli mitellä miekkaasi tuhmuutta ja pimeyttä vastaan, niin ole varoillasi, ettei joku vanhempi, jonka on myös samoin tehnyt mieli, sano sinulle: Peractum est. Se on täytetty.  ... Siitä oli kyse jo minun nuoruudessani. Tuo riita ratkaistiin jo 80-luvulla... Varo ettei miekka hölly sinun kourastasi, sillä sitä riitaa ei ratkaistu 80-luvulla, eikä sitä ole ratkaistu vieläkään. Mutta he sanovat sen vaan siksi, että he itse ovat väsyneet eivätkä tahtoisi muidenkaan taistelevan. Peractum est! Teidän aikanne on ohitse." Näin kirjoitti Eino Leino 1903. Leinon sanat ovat niitä ikuisia sanoja, jotka kuvaavat ihmiselämän luonnetta sekä luonnollista kiertoa. Näinhän se menee.

Itse asiassa nämä Leinon sanat juontuivat mieleen, kun luin Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoitusta "Koululaisten osaaminen uhkaa rapautua". Aiheellinen teksti sinänsä, joka on herättänyt paljon mielipiteitä myös sosiaalisessa mediassa. Kirjoituksessa esitetään huolta mm. ilmiöperusteisen oppimisen sekä opetuksen digitalisaation liiallisesta painotuksesta oppilaiden osaamisen kehittymisen kustannuksella. Nämä kaksi teemaa herättävät myös keskustelua ja kirjoituksessa esitetty koulutuksen tasa-arvon edistämisen näkökulma jää varjoon. On hyvä muistaa, että opetuksen digitalisaation sekä ilmiöpohjaisuuden kehittämisen taustalla on ollut täysin sama huoli, jota kirjoittajat lähtisivät ratkomaan perustaitojen painottamisen kautta. Näin ymmärsin viestin.



Kuumetta ei voi mitata vatupassilla

Kun olen seurannut julkista keskustelua opetuksen kehittämisestä, painottuu keskustelussa oppilaan eli yksilön yksilöllisyyden korostaminen. Katson, että juuri tämä johtaa perustaitojen korostamiseen opetuksessa. Tämän vuoksi opetuksen ja sisältöjen on muututtava kokonaisvaltaiseen ja ilmiölähtöiseen suuntaan. Professori Päivi Atjonen totesi aikoinaan: kuumetta ei voi mitata vatupassilla. Tämä arvioinnin ja mittaamisen kysymys yhdistettynä tavoitteisiin ja sisältöihin, johtaa helposti ongelmiin ja argumentit siitä, että 90-luvulla jo kokeiltiin heikoin tuloksin ilmiöperusteista oppimista ovat täyttä totta. Mutta peractum est! Tuota riitaa ei silloin kuitenkaan ratkaistu!

Opetuksen kehittämisen riskinä on, että hyvää tulevaisuuden koulun kehittämistä rapautetaan - ei hallitusohjelmassa esitettyjen säästöjen - vaan yksilöllisyyden painottamisen ja sisällön omaksumisen korostamisen vuoksi. Tämä on oleellista tunnistaa opetuksen kehittämisessä, koska yhtälö johtaa vääjäämättä Salmisen ja Salmisen artikkelissa esittämään perustaitoajatteluun. Perustaitoajattelu ei edistä opetusta vaan seurauksena on opetusmetodin yksipuolistuminen. Tällaisen toiminnan tulokset sekä vaikutukset oppilaiden koulumotivaatioon tiedämme hyvin. Pidän perustaitoja sekä paikoin niiden puuduttavaakin ulkoa opettelua tärkeänä mutta perustaitojen roolia ei saa ylikorostaa. Myös ilmiöperusteisessa opetuksessa opettajien on huolehdittava siitä, että toiminta ei ole pelkkää mukavaa puuhastelua vaan kaikki tavoitteet määrittyvät opetussuunnitelmaan asetettujen tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden mukaisesti. Perustaitoja voi oppia myös ilmiöiden kautta.



Lopuksi 

Yhteiskunnan muutos sen jokaisella sektorilla on voimakas ja tulee vain voimistumaan. Koulun on pystyttävä muuttumaan sen mukana. Uusi hallitusohjelma esittää tiukkoja säästötoimenpiteitä, jotka ovat osaltaan myös keskustelun avausta. Riskinä on, että emme uskalla pitää säästöistä johtuen päätä pinnalla, katsetta horisontissa ja luottaa viimevuosina valittuihin linjauksiin koulutuksen kehittämisessä. En usko, että haluamme sukeltaa. Perusopetuksen OPS 2014 linjaukset koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi sekä painotukset sähköisten oppimisympäristöjen kehittämiseen eivät ole hetken hairahtelua. Ne ovat nousseet yhteiskunnan muutoksen tarpeesta, mikä näkyy mm. oppilaiden koulumotivaation ja oppimistulosten heikkenemisenä.

Nyt jos koskaan tarvitaan uskallusta kehittää. On kuunneltava erilaisia mielipiteitä, mutta jos esimerkiksi ilmiöperusteista opetusta kritisoidaan sillä, että sitä on jo kokeiltu aikanaan ja havaittu sen toimivuus tuolloin heikoksi, on todettava: peractum est! Aika ei ole tuolloin ollut muutokselle oikea. Opetuksen kehittäminen kohti digitaalista toimintakulttuuria ja ilmiölähtöistä opetusta ei ole uhka lasten ja nuorten perustaitojen kehittymiselle vaan mahdollisuus parempaan kasvuun ja koulun tulevaisuuteen.


Tätä aihetta sivuten kirjoittamiani aiempia blogeja:

Opetuksen eheyttäminen OSA 1 - ops-työtä vai touhupedagogiikkaa?


Opetuksen eheyttäminen OSA 2 - toiminnan ja aihekokonaisuuksien suunnittelu

Opetuksen eheyttäminen OSA 3 - projektimetodi eräänä työtapana toteuttaa opetuksen 



torstai 28. toukokuuta 2015

Johtaja: kun et tiedä, mutise. Kun olet pulassa, delegoi...

Aasinsilta asiaan: Uusi hallitusohjelma on julkistettu. Lähiaikoina tarkentuu, miten sitä ryhdytään toteuttamaan konkreettisesti. Ohjelma sisältää muun muassa edellisvuosina paljon puheena olleita normien purkulinjauksia. Palveluja normittavien säädösten purkamisella on suora vaikutus toimintatapoihin. Muutos ja talouden säästötoimenpiteet aiheuttavat luonnollisesti huolta mutta muutos on aina mahdollisuus. Johdon, henkilöstön sekä luottamushenkilöiden hyvä yhteistyö on jatkossakin menestyksen edellytys. Muutoksessa johtajilta tullaan vaatimaan paljon. Otan tässä tekstissä tarkasteluun delegoinnin merkityksen hyvälle johtamiselle.



Sujuvan delegoinnin avulla sujuvaan työhön

Delegointitaito on johtamisen alue, jota on kehitettävä ja johon on kiinnitettävä tietoista huomiota. Delegoinnissa kyse on asioitten sujuvasta hoitamisesta, yhteistyöstä, vuoropuhelusta ja onnistumisesta. Helposti käy kuitenkin niin, että johtajalla ei ole aikaa tai kykyä miettiä riittävästi, mitä ja mistä milloinkin delegoi, ja tämä johtaa pahimmillaan töiden puuroutumiseen. Hyvä delegointitaito on osa hyvä johtajuutta mutta se voi olla myös merkki heikosta johtajuudesta. Arvioin lyhyesti delegoinnin merkitystä ja osuutta johtamisessa seuraavin lausumin.

Hyvä johtaja:
  • delegoi saadakseen aikaan tulosta ja hoidettua tehtävät sujuvasti ajallaan. 
  • delegoi saadakseen yksilötasolla työntekijälle aikaan onnistumisen ja pätevyyden kokoemusta. 
  • delegoi valjastaakseen organisaation parhaat voimat annetun tehtävän toteuttamiseen. 
  • delegoi osallistaakseen ja kehittääkseen organisaatiossa vallitsevaa osaamista. 
  • delegoi jakaakseen vastuuta. 
  • delegoi niin, että antaa selkeät ohjeet tehtävälle, selkeän aikataulun ja seuraa sekä kuuntelee tehtävän edistymistä ja antaa lopuksi myös palautteen tehtävästä suoriutumisesta. 

Delegointi ei ole toimivaa, jos johtaja toteuttaa delegointia vältelläkseen itselleen ikävän tuntuisia tehtäviä ja siirtää (mielestään delegoi) nämä tehtävät alaistensa hoidettavaksi. Tällä tavalla johtaja rakentaa organisaatioon vain tyytymättömyyden sekä välttelyn kulttuuria. On toki muistettava, että johtajan tehtävä ei ole hoitaa kaikkea organisaatiossa ja fiksut työntekijät hoksaavat myös ottaa oma-aloitteisesti, kyselemättä vastuuta ja asioita hoitaakseen.

Johtaja – kun olet pulassa: osallista, keskustele, luota, luotaa ja toimi. Delegoi viisaasti!


Linkkejä
MITÄ DELEGOINTI TARKOITTAA JA 6 VINKKIÄ KUINKA DELEGOIDA TEHOKKAASTI

Hyvä delegoija voittaa aina

Kuinka delegoida tehokkaasti?

Hyvä johtaminen – Osa 5: Priorisointi ja delegointi


maanantai 25. toukokuuta 2015

TVT -opetuksen pedagogisen tuen kehittämismalleja

Nyt tulee kerrankin lyhyt postaus mutta sitäkin painavampi. Sosiaalisen median pärskeissä törmäsin HAMK:n sipulimalliin ja oman organisaation KamIT:n vastikään julkaisemaan vastaavaan malliin opetusteknologian sekä siihen liittyvien tukipalvelujen kehittämisestä.


Mallit jäsentävät mainiosti TVT-opetuksen pedagogista kenttää TVT-taidoiltaan kaikentasoisille opettajille ja niistä löytää vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin:

  • mitkä välineet ja sovellukset ovat opetuksen ytimessä, 
  • mitkä ovat laitteita tai sovelluksia, joista on oltava kiinnostunut tai jotka tekevät tuloaan opetukseen ja 
  • mihin välineisiin on organisaatiossa päätetty kohdentaa pedagoginen tuki

kun mallit yhdistää esimerkiksi aiemmin esittelemääni TVT:n porrasmalliin, on pedagoginen kuva opetuksen nykytilaan ja kehittämiseen suhteellisen selkeä.

Lisäksi linkitän tähän OPH:n OPS-blogin, jonne kirjoitin kuvauksen Kajaanissa tehtävän OPS-työn tämän hetken tilanteesta käytänteiden näkökulmasta sekä TVT:n merkityksestä koulun toimintakulttuurin kehittämisessä.

Kainutlaatuista OPSia – yhteistyö, osallisuus, tuki ja TVT:n kehitystyö ovat toimintakulttuurin muutoksen kivijalat



Linkit:

Viivi Seppänen 2015. KamIT opetusteknologian palvelut

Jaana Kullaslahti 2015. Sipulimalli yhteisen kehittämistyön keskiössä 




keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Tasapäistääkö peruskoulu - miten käy lahjakkuudelle ja yksilöllisyydelle?

Sosiaalinen media on siitä mielenkiintoinen apparaatti, että tietoisuus päivänpolttavista kysymyksistä on noussut aivan uudelle tasolle. Ilman somea en olisi juurikaan kiinnostunut niistä hiuksenhienoista vivahteista, joita sisältyy vaikkapa kevään ylioppilaskirjoitusten tuloksiin, näkökulmiin koulujen (lue opettajien) pitkistä kesälomista tai ajatuksiin siitä, miksi kotikoulua voisi sittenkin pitää parempana kuin peruskoulua ja miksi peruskoulu nitistää yksilöitten lahjakkuuden sekä yksilöllisen oppimisen. Tieto lisää tuskaa ja pakottaa kirjoittamaan muutaman ajatuksen pinnalla olevista kysymyksistä.


Yksilöllisyys an sich

Ylioppilaskirjoituksissa menestyminen kirvoitti keskustelun (perus)koulun haitallisesta vaikutuksesta lasten ja nuorten yksilöllisyyden toteutumiselle sekä heissä piilevän tai ilmenevän lahjakkuuden kukistajana. Tiina Palovuori kirjoitti Uuden Suomen blogissa aiheesta "Onko peruskoulussa tilaa akateemiselle lahjakkuudelle?", ja Pekka Peura esitti avaimia nykykoulun kehittämiseen entistä yksilöllisempään suuntaan postauksessaan "Kommentti: 10 laudaturia, kotikoulu ja tasapäistävä opetuskulttuuri". Sosiaalisen median keskusteluissa on viitattu, että nykyisessä tasapäistävässä perusopetuksessa ei pystytä huomioimaan riittävästi lasten yksilöllisyyttä ja lahjoja. Asiaa on syytä pysähtyä arvioimaan. Vaikuttaa, että kun puhumme yksilöllisyydestä, tasa-arvosta tai lahjakkuudesta, emme tarkalleen tiedosta, mitä käsitteillä tarkoitetaan. Yksilöllisyyden painottaminen on ilmeisen tarpeellista koulutoiminnassa, koska koulujärjestelmämme perusta on yksilön yksilöllisessä suoriutumisessa eri oppiaineiden sisältöjen parissa. Tämä on myös syy ja seuraus sille, miksi edellä esitettyjä kysymyksiä koulun kehittämisen osalta joudutaan käsittelemään. Olen aina painottanut ja painotan jälleen tässä yhteydessä: niin kauan kuin tämä eetos - yksilön yksilöllinen suoriutuminen / oppimistulosten tavoittelu - ohjaa kouluamme, ei kouluun saada aikaiseksi perustavanlaatuista muutosta, jota kuitenkin jatkuvasti yritämme tavoitella. Esitän seuraavassa yhden määritelmän yksilöllisyydelle, joka perustuu John Dewyn (1988) näkemykseen aiheesta:

"...Kun pyrimme ymmärtämään ihmisen yksilöllisyyttä, on huomioitava käsitys siitä, että jokaisella yksilöllä on jotain, mikä on ainutlaatuista tai korvaamatonta. Kukaan toinen maailmassa ei pysty korvaamaan häntä täysin tai tekemään täysin samoja asioita, joita hän tekee. Luulen, että tämä on sitä, mihin pyrimme yrittäessämme ymmärtää tasa-arvoisuutta. Emme tarkoita, että ihmiset ovat fysiologisesti tai psykologisesti tasa-arvoisia, vaan että jokainen ihminen, joka on normaali, omaa jotain erityistä, jota kukaan toinen yksilö ei pysty korvaamaan. Yksilöllisyyden periaate on siten olemista ja tekemistä maailmassa, mitä kukaan toinen henkilö ei voi tehdä täysin samoin tai asettua korvikkeeksi tähän. Tämä antaa ihmiselle arvon. Mitä mekaanisempia ilmiöt ovat sitä enemmän ne alkavat muistuttaa toisiaan. Mutta jos korostamme sitä, mikä on elinvoimaista, korostamme elämän piirissä sitä, mikä on henkevää, moraalista ja älyllistä, yksilöllisyyden periaatteen merkitys kasvaa yhä enemmän ja enemmän. Tämän vuoksi yksilöllisyydellä on niin tärkeä osa kasvatuksessa ja koulutuksessa. Se on mitta sille, mitä ikinä asetetaan elämän henkisen, moraalisen ja älyllisen olemuksen arvoksi.”

Yksilöllisyys kytkeytyy näin tasa-arvoon, demokratiaan sekä sosiaaliseen toimintaan. Yksilöllisyyttä ei voi tarkastella siten sellaisenaan - an sich. Jokaisella yksilöllä on jotain ainutlaatuista ja korvaamatonta, mikä osoittaa hänelle hänen paikkansa yhteisössä. Yksilö ei kykene toimissaan enempään tai vähempään kuin siihen, mitä hänelle on annettu hänen olemuksellisuudessaan. Sosiaalinen toiminta ei ole siten tasapäistämistä vaan yksilön ainutlaatuisuuden ja olemuksellisuuden tunnistamista. Dewey jatkaa teoksessaan Democracy and Education (1916), että yksilöllisyys ja sosiaalisuus ovat toisistaan riippuvaisia. Moderni yhteiskunta on rakentunut kehittyäkseen ja säilyäkseen sosiaalisen toiminnan varaan. Sosiaalinen toiminta ei voi olla siten yksilöllisten mielihalujen toteuttamista toisten kustannuksella. Yksilöiden omat kiinnostuksen kohteet ovat voimavara yksilön toiminnalle ja siten yhteistoiminnallisuudelle sekä yhteisön muodostumiselle. Ihmiset ovat myös luonnostaan kiinnostuneita toisten tekemisistä ja pyrkivät ottamaan osaa jaettuun ja yhteistoiminnalliseen tekemiseen. Ilman tätä yhteisön muodostuminen ja olemassaolon jatkuminen olisi mahdotonta.

Yksilölliset huippusuoritukset ovat arvostettavia, eikä systeemin pidä tietenkään tätä estää, päinvastoin. On kuitenkin muistettava, että kehittyvä ja toimiva yhteisö rakentuu sosiaalisen toiminnan eli ryhmän toimivuuden varaan. Tämän vuoksi meidän on niin koulutoiminnassa kuin työyhteisöjen toiminnassa keskityttävä ryhmän toimivuuden tukemiseen. Yhteisöllisessä elämässä tavoiteltavassa menestyksessä on kyse ryhmän menestyksestä, ei yksilöitten. Keskivertoihmiset, keskivertoarvosanoineen ja yksilöllisin keskivertosaavutuksineen pääsevät hyvässä keskinäisessä vuorovaikutuksessa takuulla huippusuoritukseen ja kehittyvät, kun puolestaan huippuyksilöt, yksilöllisin huippusuorituksineen eivät saa aikaiseksi paljoakaan, jos jokainen keskittyy vain omaan menestykseensä ja tätä piirrettä vahvistetaan: "Se (yksilön ainutkertaisuuden ja omillaan tulemisen korostaminen) saa ihmisen usein niin tunteettomaksi hänen suhteissaan toisiin, että hänelle kehittyy illuusio siitä, että minä pystyn todella seisomaan ja toimimaan täysin yksin. Tämä on eräänlainen nimetön muoto henkiselle pahoinvoinnillemme, joka on vastuussa suuresta osasta, tosin korjattavissa olevasta, kärsimyksestä maailmassa.” (Dewey 1916, 52.)


Lahjakkuus on kulttuurisen ympäristön ja sosiaalisen toiminnan oheistuotos

Lahjakkuus on suhteellinen käsite, koska lahjakkuutta on hyvin monessa muodossa. En ole lahjakkuusasiantuntija mutta pidän varmana muutamaa tekijää lahjakkuuden taustalla:
  • Lahjakkuus on seuraus toiminnastamme tietyn tyyppisessä ympäristössä, tietyn tyyppisin materiaalisin ja sosiaalisin virikkein - ei myötäsyntyinen kyky, professori Kai Hakkaraista lainaten.
  • Lahjakkuus on kovan työn lopputulos.
  • Kyky kovaan ja pitkäjänteiseen työhön perustuu hyvään kasvatukseen ja psyykkiseen hyvinvointiimme.
  • Toisten ihmisten kannustuksella sekä sosiaalisella toiminnalla on suuri vaikutus siihen, että motivoidumme kovaan ja pitkäjänteiseen työhön (aiheesta tarkemmin Merkityksellisyyden kokeminen oppimismotivaation perustana - Milloin oppilas kokee koulutyön merkityksellisenä?).
Aikuisen oma hyvä itsetuntemus on lähtökohta lapsen hyvälle kasvulle. Hyvä kasvu on perusta hyvinvoinnille ja erityisesti psyykkiselle hyvinvoinnille, jonka perustalle kaikki osaamisemme ja lahjakkuutemme voi lopulta päästä kukoistamaan. Totesin aiemmin itsetuntemuksen merkitystä käsittelevässä blogissani "Tunne itsesi - itsetuntemuksen kehittäminen on avain tasapainoiseen kasvuun ja suvaitsevaisuuteen": Tämän päivän kasvatuksen haaste on, että yhteiskuntaamme on sisäistynyt ajatus kaikkien kaikkivoipaisuudesta. Uskomme lapsistamme tulevan lähes mitä vain, kunhan taustalla on riittävästi taloudellisia resursseja sekä valmentautumista suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Moniko lapsi ja nuori elää elämäänsä ristiriidassa luontaiseen olemuksellisuuteensa? Tunne itsesi. Lasta ei tule alistaa itsekeskeisten tai julkisten tavoitteiden toteuttajaksi vaan antaa lapsen kasvaa siksi, mitä hän on. Perustan tämän näkemyksen vanhemmuuteeni kahden kehitysvammaisen lapsen isänä ja tästä vanhemmuudesta ammennettuun kokemukseen siitä, mikä merkitys läsnä olevalla vuorovaikutuksella ja ennen kaikkea lapsen rakastamisella sellaisenaan kuin hän on tähän maailmaan sattunut syntymään, on lapsen tasapainoiselle psyykeen kehitykselle ja siten erilaisten taitojen kehittymiselle. Kun tämä pääsee toteutumaan lapsen kasvussa, on mahdollista tavoitella kunkin luontaisten taipumusten sekä olemuksellisuuden asettamissa rajoissa kullekin ominaisia huippusuorituksia - saada houkuteltua jokaisessa lapsessa oleva lahjakkuus esiin.


Lopuksi

Peruskoulu ei ole tasapäistävä vaan kyse on sosiaalisesta ja yhteisöllisestä toiminnasta, jossa on hyväksyttävä Deweyn esittämä sosiaalisen ja yksilöllisyyden sidos. Se, miten yksilöllisyys pääsee koulutyössä todella toteutumaan, edellyttää alussa esitetyn vallitsevan koulutyön eetoksen muutosta. Yksilön yksilöllisen suoriutumisen sijaan toiminnan on rakennuttava ryhmän yhteisille tavoitteille. Niin kauan kuin toiminta on yksilön yksilöllistä suoriutumista tavoittelevaa ja arvioivaa, tarkastelemme yksilöllisyyttä an sich ja kokemus koulun merkityksestä koetaan monen oppilaan osalta turhauttavana. Yhteiseen tavoitteeseen tähtäävässä koulutyössä toiminta alkaa olla aidosti sosiaalista. Huomioimalla opetuksen sisältöjen merkitys lapsen (kulttuurisen) identiteetin kehityksessä koulutyössä lähestytään nk. kasvattavaa opetusta, jota mm. aikanaan väitöskirjassani käsittelin. Näkisin, että uusi opetussuunnitelma ja erityisesti oppimiskokonaisuuksia käsittelevä osa mahdollistaa aidon sosiaalisen toiminnan sekä kasvattavan opetuksen huomioinnin koulutyössä. Tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää opsin laadinnassa.

Takana on työntäyteinen vuosi, johon mahtuu jokaisessa yhteisössä ihmiselämän kirjo kokemuksineen. Koululaiset, opiskelijat ja opettajat kirmaavat kesälaitumille ja pääsevät lopultakin täysin ansaitsemalleen kesälomalle. Jokaisen uuden ylioppilaan ja ammattiin valmistuvan nuoren saavutus on juhlan arvoinen. Nostakaa malja sille! Jokaisen esi- ja peruskoululaisen todistus on halauksen ja ruusun arvoinen. Juhlitaan nuoriamme ja halataan lapsiamme! Kannustetaan heitä opintiellä tekemään parhaimpansa. Se että on yrittänyt parhaansa ja tiedostaa tämän, on täydellisen riittävää. Muistetaan, että hyväksyminen ja kannustaminen ovat parasta, mitä vanhempina voimme lapsillemme heidän koulutiellään antaa.

Hyvää kevätjuhlan aikaa!


Kirjallisuutta ja linkkejä:

Dewey, J. 1988. Essays on Politics and Society 1923 – 1924. The Middle Works of John Dewey 1899 – 1924. Volume 15

Dewey, J. 1916. Democracy and Education. An Introduction to The Philosophy of Education. The Macmillan Company: New York

Saari, M. 2006. Kielikylpyopetuksen kulttuuripedagoginen perusta.

Sosiaalisesta toiminnasta ja muita aihetta sivuavia blogeja:

Koulun tvt-portailla eteneminen - mitä muutos ja kehittäminen tarkoittavat käytännössä?


Kommenttipuheenvuoro FT Seija Blombergin väitöskirjasta - Peruskoulun kipupisteet opettajien kokemana

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Perusopetusta ja varhaiskasvatusta ei pidetä enää bulkkituotteina - ne nähdään mahdollisuuksina

Kiinnostus perusopetusta sekä varhaiskasvatusta kohtaan on kasvanut viime vuosina merkittävällä tavalla. Urheiluseurat, kolmannen sektorin toimijat, kulttuuritoimijat, seurakunnat sekä elinkeinoelämän edustajat osoittavat yhä kasvavassa määrin kiinnostustaan tehdä yhteistyötä perusopetuksen koulujen ja myös varhaiskasvatuksen kanssa. Suunta on hyvä. Kun peilaan asiaa esimerkiksi reilun kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, olivat mahdollisuudet kokemukseni mukaan toisenlaiset. Halu avata oppilaille ovia koulun ulkopuolisen elämään kilpistyi helposti siihen, että toimintahalukasta kumppania ei välttämättä löytynyt, jos ei omannut vahvoja henkilökohtaisia suhteita tai luokassa ei sattunut olemaan aktiivisia vanhempia, joilla oli mahdollisuus tukea koulua tällä saralla. Kuvaan seuraavassa lyhyesti muutamien yhteistyöalueitten tilannetta tällä hetkellä sekä niiden tulevaisuuden näkymiä.

Kajaanissa koulujen sekä kulttuuritoimijoiden / -yhteisöjen yhteistyö on ollut aktiivista jo pitkään - kuten toki monessa muussakin kunnassa. Se, että kulttuuripalvelujen järjestäminen on kuntien perustehtävää ja kulttuurilaitokset ovat usein samalla toimialalla perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen kanssa, on edesauttanut luontevan yhteyden muodostumista. Ikäluokkien pienentyminen sekä yleinen kilpailu vapaa-ajan aktiviteeteista on asettanut viimeaikoina kuitenkin kulttuuritoimijat miettimään sisältöjensä sekä toimintamalliensa kehittämistä. Kajaanissa esimerkiksi lasten polkua ohjatun musiikkiharrastuksen pariin on suunniteltu kehitettävän mm. kerhotyyppisen toiminnan avulla, ja esimerkiksi musiikkiopiston pääsykokeista on luovuttu, jotta kynnys hakeutua ja päästä hyvän harrastuksen pariin olisi matalampi.


Jos urheiluseurat järjestivät aiemmin kerran vuodessa tunnin mittaisen lajiesittelyn kouluille, on jalkautuminen kouluihin / päiväkoteihin nyt aktiivista arkipäivää. Paitsi yhteinen huoli lasten liikkumattomuuden seurauksista luo perustaa yhteistyölle, joutuvat seurat tekemään aktiivista kehitystyötä saadakseen lapsia ja nuoria seuratoiminnan pariin. Kilpailu vapaa-ajan houkutuksista koskettaa kulttuurin tapaan myös urheilua. Urheiluseurat voivat toimia iltapäivä- tai kerhotoiminnan järjestäjiä. Kajaanissa esimerkiksi jalkapalloseura Kajaanin Haka on ollut aktiivinen välituntiliikuttaja kouluilla. Perusopetuksen koulut tekevät aktiivista yhteistyötä seurojen kanssa myös Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiatoiminnan kehittämisessä. Koulupäivän liikunnallistamiseen tähtäävät toimet näkyvät suotuisasti koulujen arjessa: lasten koulupäivän aikainen liikunta ei ole ainakaan vähentynyt viime vuosien aikana.


Yrittäjyyskasvatus on tärkeä osa perusopetusta sekä opetussuunnitelmaa ja sen merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Voitaneen puhua yritteliäisyyskasvatuksesta, jossa painottuvat tekeminen, rohkeus kokeilla omia rajojaan, innovointi, kokeileminen, erehtyminen ja onnistuminen sekä asioitten tekeminen yhdessä ja yksin alusta loppuun saakka. Kajaanissa on ollut ilo seurata yrittäjyyskasvatuksen suunnittelua, kun paikalliset yrittäjät ovat ottaneet aktiivista roolia toiminnan kehittämiseksi. Tetit ja yritysvierailut ovat hyviä käytänteitä mutta toiminnan kehittämiseksi tarvitaan enemmän. Uuden opetussuunnitelman ja koulutoiminnan kehittäminen yritteliäisyyskasvatuksen kautta on loistava mahdollisuus. Yhteistyö paikallisen elinkeinoelämän kanssa avaa koulun ovia ja mahdollistaa ilmiöperusteisen sekä projektityyppisen autenttisen oppimisen. Jotta yritteliäisyyskasvatuksessa päästään riittävän monipuoliselle tasolle, tarvitaan selkeää rakennetta. Näkisin, että toiminta olisi hyvä jäsentää kolmeen alueeseen vuosiluokat huomioiden:

  1. työelämään tutustuminen ja siihen liittyvät ohjeet oppilaalle sekä opettajalle, 
  2. yritysyhteistyö sekä siihen liittyvien käytänteiden esittely (kumppanuudet, konkreetit ohjeet vierailuun valmistautumisessa, vierailussa sekä vierailun jälkeiseen toimintaan), 
  3. yritteliäisyyskasvatuksen opetusmenetelmiä eri vuosiluokilla (projektimalleja, ongelmalähtöisen oppimisen malleja jne.)

Sähköinen opsin osa tai oma paikallinen verkkosivusto tällä jaottelulla varmistaisi, että jokainen vuosiluokka, jota teema koskettaa, pääsisi tasapuolisesti nauttimaan yritteliäisyyskasvatuksen mahdollisuuksista.

Lopuksi 

Perusopetusta ja varhaiskasvatusta ei enää pidetä välttämättömänä vaiheena lapsuudessa tai kunnallisena bulkkituotteena vaan nämä on alettu näkemään mahdollisuutena. Perusopetus ja varhaiskasvatus ovat todellakin mahdollisuus ja vaiheita elämässämme, joihin kannattaa panostaa niin valtakunnallisesti kuin kuntatasolla, sillä esi- ja perusopetuksessa jokainen ikäluokka kohdataan kymmenen vuoden ajan intensiivisesti lähes päivittäin. Tässä ajassa on mahdollisuus saada aikaan paljon hyvää lasten ja nuorten kasvulle. Myös koulun on ymmärrettävä, että ovien avaaminen yhteiskuntaan sekä aktiivinen yhteistyö eri toimijoiden kanssa on kannattavaa. Hyvän yhteistyön kautta koulu paitsi tukee lasten hyvää kasvua se myös vahvistaa keskeistä rooliaan yhteiskunnan prosessien määrittäjänä. Yhteistyön kautta koulu vahvistaa merkitystään lasten elämässä ja edistää siten myös koulutuksen arvostuksen kasvua yhteiskunnassa. Koulu, aukaise ovet vain rohkeasti!


Aihetta sivuten aiemmissa postauksissa:
Ops2016 ja yritysyhteistyö koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi - STEP! askel eteenpäin taas

#LIIKUNTA #RAPAKUNTO - Mikä estää meitä liikkumasta ja huolehtimasta fyysisestä kunnostamme?

Hyvinvointia kulttuurista - Vapaa pääsy museoihin edistää kuntalaisten hyvinvointia





sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Fyysinen ja henkinen maisema muuttuu, kun uutta monitoimitaloa aloitetaan rakentamaan Kajaaniin

On enää vajaa kuukausi siihen, kun Kajaanin Lehtikankaalla alkavat uuden monitoimitalon rakennustyöt! Olen kuvannut hankkeen sisältöä aiemmin blogissa "Kajaaniin valmistuu uusi koulu, päiväkoti ja kirjasto vuonna 2017". Kesäkuun alussa alkavaan rakennushankkeen urakoitsijoiksi ovat valittu JL Rakentajat, Paikallis-Sähkö Oy, LVI-Aitta Oy, Caverion Suomi Oy, Schneider Eletric.



Toimintakulttuurin kehittämistä on vaalittava

Sivistystoimen osalta monitoimitalon hanketta johtaa Hauholan koulun rehtori Arto Koskivirta. Arto tulee olemaan myös uuden monitoimitalon yhtenäiskoulun rehtori. Tällä hetkellä huomio suunnittelutyössä on monitoimitalon fyysisen ja henkisen sisällön kehittämisessä. Paitsi että luokkiin ja rakennuksen muihin tiloihin on saatava asianmukaiset kalusteet, on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, miten kahden erillisen koulun, kirjaston, nuorisotyön sekä päiväkodin henkilöstö ja toiminnat hitsataan sujuvaksi kokonaisuudeksi. Tämä vaatii sinnikästä työtä monella eri osa-alueella. Esimerkiksi uuden esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessin ajoitus on erittäin osuva ja ops-prosessin kautta toimintakulttuurin kehittäminen on osaltaan luontevaa. Toimintakulttuurin muodostumista ei saa aliarvioida ja jättää vain arkityön varaan. Tulevan monitoimitalon toimijat ovat aloittaneet yhteistyössä kaupungin keskushallinnon sekä AIKOPAn kanssa suunnittelemaan toimintakulttuurin kehittämishanketta, jonka tavoitteena on myös laajempi kuntalaisten uuden olohuoneen kehittämisen näkökulma. Tästä kuullaan enemmän ja tarkemmin ensi syksyn aikana.

Näkymä pääovelle Sotkamontien suunnalta. Kuvan etualalla:
vasemmalla entinen vahtimestarin asunto ja oikealla teknisen työn tilat. 
Nykyistä Hauholan koulua koulun "takapihalta" kuvattuna.
Vasemmalla korkeassa osassa auditorion ikkunoita ja alapuolella ruokalan päätyä.

Maisema muuttuu - pala häviävää ja kehittyvää kulttuurihistoriaa kannattaa taltioida sekä hyödyntää pedagogisesti

Uusi monitoimitalo muuttaa merkittävästi alueen nykyistä ilmettä. Uusi monitoimitalo rakennetaan nykyisen Hauholan koulun urheilukentälle ja entiset kaksi koulua puretaan nykyisiltä sijoiltaan. Myös nykyiset liikennejärjestelyt kokevat muutosta. Tämä ympäristön muodonmuutos on kaikkinensa mielenkiintoinen prosessi, josta koulut voivat ammentaa opetukseen mutta myös pala kulttuurihistorian taltiointia on syytä huomioida. Olkaapa koulujen väki sekä muut toimijat aktiivisia tässä! Näissä muutamassa valokuvassa on esitetty lähtötilannetta Hauholan koulun kulmilta.

Koulun urheilukenttä suoraan edessä, johon uusi monitoimitalo rakennetaan.
Näkymä Rinnekadun suunnalta. Vasemmalla häämöttää liikuntasali. Taka-alalla
näkyy koulun siipeä, joka puretaan rakennustöiden alkuvaiheessa uuden kiinteistön alta.

Näkymää koulun sivuosista. Taka-alalla häämöttää koulun nykyinen urheilukenttä.

Tähän rakennetaan monitoimitalon uusi urheilukenttä. Taka-alalla koulun nykyinen liikuntasali


Lehtikankaan monitoimitalon facebook-sivut - käy tykkäämässä!


maanantai 4. toukokuuta 2015

Towards the future schools where students love to learn and dare to create new - ICT stairs of the teacher

In this text I describe the thought of the teacher's pedagogical ICT skills levels (Fig ICT stairs of the teacher) that we currently move, and which determine our operational capacity of the school to meet the challenges of 2020s society. I hope to get some comments about the figure, which is formed by purely pragmatic basis. Figure was formed in my mind when I discuss with our IT-Manager Kari Hyvönen (@KariHyvonen) about the development of ICT and its current status in pedagogy. Kari presented a general question, to where we should aim the teaching of ICT and why. One answer was presented in the figure below.

The topic is also linked to the fact that we toured in this spring our basic education schools in Kajaani and discuss with the teachers about needs and challenges about teaching. We charted at the same time teachers' capability as well as their views about the transition to use e-learning environments. If we want to make effective change to learning but avoid at same time operationally and thereby economically weak solutions, we need pioneers who are willing to go towards the future path which is shown in Figure below.

Technology should be the medium in education, not a goal

Inquiring, creative and learning loving citizen

The question What kind is future school, have been defined in various forums with distinction over the past year in Finland. New Education Forum participants made a vision of the Finnish future school: a country where everyone will love learning. This is an excellent vision. In the figure below, this idea has been involved. When the old, 1900s school has educated loyal citizens to needs of industrial society, is futures school mission to educate mentally balanced, inquiring and innovative citizens to guarantee success of Finnish society. Information and communication technology plays a key role in this process, whether we like it or not.

Pattern is read from bottom left toward the top of the right, towards the green of the new civilization and the phenomenon-based learning level. Three levels (red, orange, green) describe the teacher's and this way also the school's readiness (courage) to move from 1900s century teacher-centered education towards 2020s more digitally and phenomenon-based learning environment. The change is significant because we move in this way from the limited and predefined information to the open data. This is a key requirement for the creative and innovative future school. This ontology must be reflected in the evaluation of learning: if we were to define the subjects as the objects of evaluation itself, we will fail in the development of the school in the implementation of the future social and personal growth needs. Instead, we have to evaluate students' ability to operate on topics studied phenomena and skills to solve them. Basic skills and importance of the subjects in traditionally understood in content is not ruled out but the mindset has to be another way (bigger picture buy clicking the figure).



Conclusion

In many respects we are on the first level or we are approaching the first level (red level). The change towards an open and intellectually phenomenon central school is challenging and teachers need support to their work to succeed. Support is so educational, communal and pedagogical given by head as technical support also. Some teachers own excellent technological capabilities and their operation is largely similar to the new school. These pioneers are needed and this is the tip which must be extended. 

However, the technology must not be perceived as an end in itself, but its importance can not be underestimated. Handicraft skills, motor skills, social skills and basic academic skills are also important in the future. Its important to remember that ie. the thumb-index finger grip is the basis for the balanced development of the child, and up rising and walking in addition the basis for development of language and thinking. The development of these capacities will continue through the childhood and should be also cherish well into the early years of the school. The above figure does not take into account the student's perspective on the basis of age. 

We should notice that technology is not a goal (what is the best tool for learning - iPad, smartphone or computer) instead technology is just a tool or medium. School should simulate in its action operations of knowledge-based work. If, for example, I look this day or the past months in my own work, the main tools are a smart phone (for interaction, information retrieval and writing), laptop (information retrieval, writing, interaction) and tablet (information, communication). Pen I have been used for a some signatures as well as the ear canal digging. Of course the smooth interaction with others has been basis for the enjoyable and enthusiastic work!

PS. This was my first post in English and I have to apologize for my grammatical mistakes - text is mostly "finglish". But buy this way I also try to improve my, a bit rusty English language skills! If this work, I translate some texts of mine also in English - always when I have time and motivation to do it.