maanantai 24. elokuuta 2015

Kontrollin filosofiaa: Tiukka talous haastaa johtajuutta - käykö tie menestyksen kontrollin kautta?

Suomen talous kyntää ja henkisen laman arvioidaan valtaavan ihmisten mielen. Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen, tästä seuraavat, ja lisäksi jo ennalta määritetyt vääjäämättömän tarpeelliset sopeuttamistoimet jakavat mielipiteitä. Osa haluaa elvyttää, osa kannattaa kovia, etenekin julkiseen sektoriin kohdistuvia leikkauksia ja uusimpana ovat kommentit menneen mutta vallassa olevan sukupolven kyvyöttömyydestä nähdä käsillä ja edessä olevia keinoja maan nostamiseksi lamasta (ks. esim. Sitran yliasiamies: "Nyt tarvitaan perustuloa"). Vastakkainasettelussa saavutukset jäävät kapeiksi ja voittajia on vain harvassa. Viiden prosentin nk. tuottavuusloikka on (olisi ollut) yksinkertainen ottaa: jokaisella sektorilla tingitään saavutetuista (palkka)eduista, tyytyen hitusen vähempään ja tehdään työ kehittävällä otteella eli 110 %:sti yhteen hiileen puhaltaen. Ei tarvitsisi puhua ajatuksellisesti ja toiminnallisesti mekaanisesta työaikojen pidentämisestä tai nyt edessä olevista lisäleikkauksista.
"kovuus muuttuu ihmisten mielissä linjakkuudeksi ja itsekeskeinen omavaltaisuus määrätietoisuudeksi."
Sanotaan, että kun köyhyys astuu sisään ovesta, karkaa rakkaus ulos ikkunasta. Talous halutaan saada kuntoon ja kovat äänenpainot saavat sijaa keskustelussa, koska ne herättävät luottamusta erityisesti epävarmoissa ihmisissä. Johtajuutta haetaan ja koetellaan. Linjakkuus ja määrätietoisuus ovat arvossaan. Kuitenkin todellisuudessa käy helposti niin, että linjakkuus on epävarmuutta peittävää kovuutta ja määrätietoisuus itsekeskeistä omavaltaisuutta. Johtajan määrätietoiset toimintatavat, jotka pyrkivät sinänsä hyvään, johtavat luottamuksen ja uskalluksen murenemiseen. Linjakaan ja määrätietoisen johtajan piirteenä pidetään, että hän uskaltaa puuttua, vaikkapa työntekijöitten työpäivään ja työtapoihin. Uskottava johtaja asettaa rajat työn tekemiselle ja työyhteisössä oletetulle tehottomuudelle. Uskottava johtaja tietää (luulee tietävänsä) tarkasti, miten työtä tehdään tehokkaasti. Jukka Heinosta lainaten voidaan kuitenkin sanoa, että johtaja, joka toimii epäröimättä, on vaaraksi yritykselle. Käy helposti niin, että huomio kiinnittyy kokonaisuuden kannalta epäoleelliseen. Työhuoneeni seinällä on Reijo Wileniuksen ajatus muistuttamassa tästä kehityskulusta: "Elämys toisen ihmisen itsetarkoituksellisuudesta, ihmisarvosta on kasvattajan ja johtajan toiminnan emotionaalinen perusta. Tätä elämystä ei tuoteta virkamääräyksellä." Katson, että johtamisen yksi riskitekijä on vieraantuminen organisaation arjesta. Työstä muodostuu tällöin ehkä ulospäin linjakkaan määrätietoista mutta todellisuudessa hengetöntä ja tuloksetonta byrokraattista ja teknokraattista punnerrusta, jossa prosessit pysyvät kurissa mutta mikään ei uudistu ja organisaation kehitys pysähtyy. Ihmiset vetäytyvät kuoreensa ja seurauksena on kyräilyä, kyttäilyä, tehottomuutta sekä motivaation ja luovuuden tukahtumista.
"Yksi johtamisen keskeinen riskitekijä on vieraantuminen organisaation arjesta."
Kun huomio kiinnittyy epäoleelliseen, aletaan työyhteisössä mitoittamaan työn tehokkuutta. Kaikki, mikä viittaa "joutilaisuuteen", halutaan mitoittaa, arvottaa ja karsia minimiin. Johtajan työkalupakista käytössä ovat tällöin pääasiallisesti kontrolli, rajoitteet ja kiellot. Tämä arvomaailma ulottuu kaikkeen näivettäen lopulta motivaation, rohkeuden ja luovuuden. John Deweyn sanat kuvaavat hyvin ohjaavan ja kontrolloivan otteen välistä merkityseroa:
 "...olemme usein valmiita ottamaan toisen ihmisen kontrolloimisen ensisijaiseksi voimaksi vaikuttamiseen. Unohdamme kuitenkin sen, että voimme toki ohjata hevosen veteen mutta emme voi pakottaa sitä juomaan. Voimme saada toisen hiljaiseksi tukkimalla tämän suun esimerkiksi nolaamalla mutta emme voi saada häntä siten katumaan tai ymmärtämään. ... Kun otamme kontrollin kasvatuksen (ja myös johtamisen M.S.) välineeksi, hävitämme aina mahdollisuuden henkilön omien sisäisten kykyjen käyttöönottamiselle toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi". 
Johtaja voi olla johtaja vaikka hän keskittyy kontrollin sijasta ohjaamiseen. Kyse on ihmisten oman ajattelun kehittämisestä ja sen mahdollistamisesta. Kyse on ymmärtämisestä. Kyse on luottamuksen ilmapiirin rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Kyse on motivaation herättämisestä ja sitä kautta luovuudesta ja tuloksen tekemisestä.
"Kun huomio kiinnittyy epäoleelliseen, aletaan työyhteisössä mitoittamaan työn tehokkuutta"

Lopuksi

Luottamus ja hyvinvoivat työntekijät ovat minkä tahansa organisaation menestyksen perusta. Kieltojen, luottamuksen sekä rajoitteiden välisestä merkityksestä hyvinä esimerkkeinä käyvät savuton ja someton  työyhteisö -teemat. Työyhteisön julistaminen savuttomaksi työpaikaksi ei välttämättä ole se toimivin ratkaisu muutoin erittäin kannatettavan tavoitteen saavuttamiseksi. Savuton kunta -sivusto on hyvä esimerkki lähestymistavasta: tavoitteet (yhdeksän kappaletta) ovat kaikki kriteereitä ja vasta viimeinen kriteeri on lähellä sitä ajatusta, että työyhteisön käytänteet ja esimerkki tukisivat pysyvien terveitten elämäntapojen kehittymistä. Someton kunta -idea on noussut keskusteluun ja asettuu samaan kategoriaan kuvitellun tehokkuushakuisuuden ja johdettavien asioitten oleellisuuteen nähden. Organisaation menestystä edistää, jos ihmisillä on kykyä nähdä ympärillä tapahtuva muutos ja rohkeutta uudistua vallitsevien tarpeiden suuntaisesti. En usko somettomuuden edistävän tätä tavoitetta. Organisaation ei pidä jäädä odottelemaan sitä, että uudet sukupolvet kehittävät aikanaan uusia työtapoja ja hyödyntävät vaikkapa sosiaalista mediaa työssään. Organisaatiot kilpailevat jo nyt hyvistä työntekijöistä. Ihmiset myös arvioivat työnantajia. Ajatukseen uusien sukupolvien mukanaan tuomasta muutoksesta ei voi tuudittautua vaan jo nyt vallitsevia työtapoja on kehitettävä ja tehtävä työstä ajantarpeita edellyttävää ja ihmisiä innostavaa. Se on muutosta, joka vaatii johtamista, luottamusta sekä tekemisen mahdollistavan toimintakulttuurin.
"Organisaatioiden menestys on aina perustunut luottamukseen sekä rohkeuteen nähdä ympärillä tapahtuva muutos ja kykyyn uudistua vallitsevien tarpeiden suuntaisesti."
Kun organisaatio on tiukilla, johtamisella on väliä ja hyvällä johtamisella voidaan saada aikaan paljon. Johtamisen näkökulmasta kysymys on ensisijaisesti psykologinen ja vasta toissijaisesti mekaaninen ja prosessuaalinen. Juice Leskisen sanoin "kun henki on vahva, niin vähäkin työ riittää maailman luomiseen." Pääministeri Juha Sipilä kommentoi HS:n haastattelussa:
"miten palautetaan Suomi kuntoon ja miltä arvopohjalta se tehdään. ... psykologialla on merkitystä taloudelle ja se tulee luottamuksen kautta... ollaan apatian tilassa ja apatian tilasta on päästävä luovuuden tilaan ja yhdessä tekemisen taitoon
Organisaation johdolla kaikilla sektoreilla tulee olla nyt jos koskaan psykologista silmää ja kykyä ymmärtää, mistä ihmisen motivaatio syntyy ja miten tätä edistetään. Se ei synny dream teameja rakentamalla (tällaisiinkin ajatuksiin väliin törmää) vaan juuri sillä porukalla, jonka kanssa töitä kukin on saanut mahdollisuuden tehdä. Kun työyhteisön toiminta perustuu luottamukseen ja kukin osoittaa olevansa sen arvoinen, on ihmisissä vallitseva potentiaali mahdollista saada yhteiseen käyttöön. Työntekijät osoittavat voimaantumista, levittävät myönteistä ja tekevää ilmapiiriä ympärilleen ja kehittyvät. Yksituumainen, innovatiivinen ja menestyvä yhteiskunta on realistinen tavoite.


Linkkejä:

Asiantuntijat: Suomi vajosi talouden huipulta apatian suohonIkääntyneiden suomi-passiivi

torstai 13. elokuuta 2015

Digiloikkaa Kajaanissa - digimentorit ja -pilotit kehitystyön tukena

Kokoonnuimme tänään peruopetuksen tulosalueen johtaja Päivi Rissasen johdolla ja kajaanilaisten tvt-mentoreiden sekä -pilottien kanssa tarkentamaan tulevan lukuvuoden kehitystyön suuntaviivat. On jo selvää, että lukuvuodesta tulee tältäkin osin antoisa!

Kajaani sai keväällä sekä OKM:n että Opetushallituksen myöntämää avustusta oppimisympäristöjen ja koulujen toimintakulttuurin kehittämiseen. Avustusrahoilla on palkattu lukuvuoden 2015-2016 ajaksi kuusi tvt-mentoria esi- ja perusopetukseen sekä hankittu välineitä pilottiluokkien oppilaskäyttöön. Mitä mentorit ja pilotit ovat? Lyhyesti: mentorit toimivat opettajien tvt-kouluttajina ja pilotit digitaalisen oppimisympäristön käytännön kehittäjinä.

Kajaanilaiset tvt-mentorit ja -pilotit yhteisessä suunnittelukokouksessa
Mentoreiden tehtävänä on 1) tukea opettajia saavuttamaan tvt-opetuksen käyttösuunnitelman A-taso (mm. sosiaalisen median käyttö, ohjelmoinnin alkeet, mobiililaitteiden käyttö, tekijänoikeudet, O365 käyttö) ja 2) toimia opettajien tukena ilmiölähtöisten opetuskäytänteiden toteuttamisessa digitaalisessa oppimisympäristössä. Tärkeää on, että tässä onnistutaan luomaan henki ja ymmärrys siitä, että tvt:n hyödyntäminen opetuksessa on jokaiselle opettajalle mahdollista, eikä se edellytä erityisiä kykyjä tai mahdottomia ponnistuksia toteutuakseen. Jokaiselle opettajalle on luotava edellytykset nousta tvt-portaikolle, mikä edellyttää riittävän selkeää tukimateriaalia, joka on myös helposti löydettävissä ja käytettävissä (ks. esimerkiksi Koulun tvt-portaille - konkreettista tvt-opetuksen tukea opettajille). Mentoreiden toimintaa voi seurata mm. Twitterissä ja Facebookissa - klikkaa ja seuraa!

Lyseon rehtori Marko Kuvaja esittelee koulunsa suunnitelmia
Perusopetuksen eri kouluista on valikoitu kehittämistyöhön myös pilottiopettajapareja, joiden tehtävänä on kehittää 1) digitaalista oppimisympäristöä kohti ilmiölähtöisempää opetusta ja 2) näyttää siten suuntaa toisille opettajille, mitä digitalisaatio tarkoittaa ja edellyttää käytännössä. Toiminnan tarkoituksena on madaltaa henkisiä kynnyksiä tvt:n kokonaisvaltaisen hyödyntämisen tieltä ja tuottaa samalla tukimateriaalia, kooten mm. verkossa olevaa toimivaa sähköistä oppimismateriaalia laajempaan käyttöön. Pilotoinnissa on mukana myös harjaantumisopetuksen opettajia. Kirjoitin aiemmin keväällä blogin tukea tarvitsevien lasten kommunikaation, kielen ja ajattelun taitojen kehittämisen tarpeista (ks. Sähköisten oppimisympäristöjen kehittäminen - näkökulma vammaisten lasten ja nuorten opetuksessa). Saamme varmasti aikaan hyvää materiaalia myös erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kasvun tueksi.




Lopuksi

Hankkeen etenemistä tullaan kuvaamaan aktiivisesti. Aion kirjoittaa aiheesta itsekin aina aika ajoin ja siten sparrata mentoreiden ja pilottien työtä.

Yhteiskunnan ja työelämän muutos ovat kuin vesi ja tuuli, jotka muovaat vääjäämättä arkeamme uuteen asentoon. Digitalisaatio on siksi tätä päivää ja tulevaisuutta - halusipa sitä tai ei. Digitalisaatiota ei tule mieltää opetuksen ylimääräiseksi palikaksi, jota tehdään tai hyödynnetään, jos opettaja niin haluaa ja josta maksetaan erillinen korvaus, jos sitä opetuksessaan hyödyntää tai kehittää. On muistettava, että kyse on ensisijaisesti oppimisen tasa-arvoisten edellytysten luomisesta ja niiden turvaamisesta. Jokaisella oppilaalla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia niitä valmiuksia, joita elämä heiltä nyt ja tulevaisuudessa edellyttää, riippumatta siitä, missä päin maata asustaa ja kouluaan käy.

Rakkaus opetusta ja ennen kaikkea oppimista kohtaan on kaiken a ja o. Omat vahvuudet hahmottuvat tästä kumpuavan rohkeuden ja ilon kautta. Näiden tekijöiden rinnalle nostaisin vielä tärkeäksi tavoitteeksi kyvyn luoda uutta - uutta luova koulu ja ihminen. Luovuus ja kyky luoda uutta ovat yhteiskunnan kehittymisen sekä menestyksen edellytyksiä. Digitalisaatio on mahdollisuus em. asioiden toteutumiselle, muistaen kuitenkin sen välineellisen luonteen opetuksessa. Kaiken takana on viimekädessä ja lähtökohtaisesti ihminen.


Pari aihetta käsittelevää aiempaa blogitekstiä:

Koulun tvt-portailla eteneminen - mitä muutos ja kehittäminen tarkoittavat käytännössä?

Kohti uutta luovaa ja oppimista rakastavaa tulevaisuuden koulua - opettajan TVT:n kehityksen portaat



maanantai 10. elokuuta 2015

Halkopinopedagogiikkaa - hyvässä opetuksessa työt tehdään alusta loppuun saakka

Pää kehrää, kun kädet tekevät töitä... Sahan ja puukasan äärellä tulee helposti käytyä monologia mielessään ja yksi tällainen päänsisäinen keskustelu täytyi jalostaa blogitekstiksi.


Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2016) sisältävät tärkeän ajatuksen opetuksen prosessuaalisuudesta ja asioitten tekemisestä alusta loppuun saakka (ks. opsin perusteet s. 23-24). Hyvän kasvun kannalta on oleellista, että lapsi saa koulussa kokemuksia kykeneväisyydestään tehdä asiat valmiiksi. Opettajalta tämä edellyttää malttia, opiskeltavien aihealueiden kokonaiskuvan hahmottamista ja kykyä eriyttää oppiainesta oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Kiireisessä ja abstraktiin oppikirjan kappaleisiin sidotussa opetuksessa käy helposti niin, että asiat jäävät (ainakin kokemuksen tasolla) osalla lähes aina puolitiehen. Seurauksena on keskenjääneen työn aiheuttamaa turhautumista ja väsymystä.


Halkopinopedagogiikkaa

Työskennellessäni aikanaan Kajaanin opettajankoulutusyksikössä pääsin tekemään yhteistyötä lehtori Timo Pinolan kanssa. Yhteiset monituntiset työmatkat Kajaanista Vaasaan Pohjoismaisten kielten laitokseen täyttyivät innostavista yhteiskunnallisia aiheita luotaavista keskusteluista. Harmi, ettei niitä tullut nauhoitettua tai kirjattua jälkeenpäin talteen, koska keskusteluista olisi saanut aikaiseksi hyvän kasvatustieteellisen matkakertomuksen. Yksi keskustelun teema käsitteli juuri tätä asioitten alusta loppuun tekemistä. Totesimme, että kaikkein parhain metafora tästä prosessuaalisuuden kokemisesta on halkojen tekeminen (halkopinopedagogiikka): jokaisen oppilaan pitäisi päästä kokemaan prosessi, jossa hän pääsee 1) kaatamaan puun, 2) karsimaan ja katkomaan sen pölkyiksi, 3) pilkkomaan pölkyt haloiksi, 4) pinomaan halot ja 5) kokemaan konkreettista mielihyvää loppuunsaatetusta ja näkyvästä työstä. Leena Pöntynen kirjoitti muuten vastaikään hyvän kirjoituksen koulutyön näkyväksi tekemisestä (Pieni toive VESO-päiviin).

Halkopinopedagogiikkan idea sisältää myös konkreettisen käsillä tekemisen ja sen merkityksen lapsen ajattelun kehittymiselle. Jos lapsen ajattelun ja kielen kehittymisen kannalta on tärkeää antaa riittävästi aikaa oppilaiden puheelle opettajan puheen sijasta (opettaja saisi olla oppitunnista äänessä korkeintaan 20 prosenttia), pätee sama ajatus myös teorian ja käytännön väliselle suhteelle: teoriaa viidennes ja loppu käytäntöä, oppilaan puhetta ja tekemistä. Pää kehrää ideoita, kun kädet tekevät töitä.




Käsitteiden oppimisesta ja opettamisesta voit lukea esimerkiksi seuraavista teksteistä:

Hyvä opetus: kieli, käsitteet, merkitys ja ymmärtäminen - OSA 1 kieli ja käsitteet

Hyvä opetus: kieli, käsitteet, merkitys ja ymmärtäminen - OSA 3 käsitteiden opetus




torstai 6. elokuuta 2015

Hyvää lukuvuotta ja menestystä koulutielle!

Ansaittu kesäloma on lopuillaan ja uusi lukuvuosi alkaa. Kajaanissa koulunsa aloittaa tänä syksynä noin 4000 esi- ja peruskoululaista. Ensimmäinen kouluvuosi odottaa noin 440 sirkeäsilmäistä lasta. Nämä lapset päättävät peruskoulunsa vuonna 2024 ja työelämään he ponnistavat nykymittareilla arvioiden vuosien 2027 - 2031 välillä. Aika sujuu tunnetusti vikkelään ja nuo vuodet ovat nenällämme nopeammin kuin arvaammekaan. On tärkeä kysyä, millaiseen maailmaan me heitä koulutamme ja erityisesti on mietittävä, mitä nämä lapset tarvitsevat hyvään kasvuunsa opintiellä.



Psykologian professori Katariina Salmela-Aro esitteli vastaikään hälyttäviä ja puhuttelevia tutkimustuloksia koululaisten boreout-ilmiöstä. Suomalaiset peruskoululaiset tylsistyvät ja kyynistyvät oppimiseen! (ks. HS: Boreout-ilmiö näkyy jo kouluissa: Neljäsosa tutkituista suomalaiskoululaisista tylsistyy, puolet kokee kyynisyyttä) Mielekkään ja iloisen koulunkäynnin eteen on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta voimme vielä 2031 ihastella ylpeinä suomalaista koulua ja sen yhteiskuntaan tuottamaa hyvinvointia ja vaurautta. Horisontti on kyllä näkyvissä ja uuden OPSin avulla tätä tavoitetta viedään takulla eteenpäin: OPS 2014 mahdollistaa opetuksessa kaiken sen, josta tällä hetkellä vaahdotaan digitalisaation, kokonaisuuksien ja perustyön nimissä. Talous on koulutuksen kehittämisen kannalta toki huolenaihe ja pahimmillaan siitä voi tulla myös joko todellinen tai osin henkinen este kehitykselle. Jotta näin ei pääsisi käymään, tarvitaan 1) määrätietoisuutta saattaa maaliin valitut talouden sopeuttamisen linjaukset, 2) rakentavaa joustavuutta yksituumaisuuden aikaansaamiseksi, 3) jokaisen kohtuullisesti tai hyvin toimeentulevan kykyä tinkiä nykyisestä elintasostaan sekä saavutetuista eduistaan ja 4) tahtoa varmistaa, että kuitenkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset saavat hyvän elämän. Hyvä koulutus on hyvän elämän perusta.


Koulunkäynti ja oppiminen sujuvat kun...

Koululaisten mielessä eivät risteille kuntien tai maailman talouden huolet - toivottavasti. Ajatukset ovat toivoten mielikuvituksellisia, iloisia ja täynnä luottoa omiin kykyihin. Koulun tulee suorastaan varjella, että koululaisten mieli säilyy ja kehittyy tämän suuntaiseksi. Mitä pidempään, sen parempi. Omalla koulumiehen urallani olen ehkäpä jo kyllästymiseen saakka esitellyt seuraavan ohjeen koululaisten vanhemmille sekä opettajille, jotta koulunkäynti sujuisi kaikilla mahdollisimman hyvin:
  1. Osoitetaan sanoin ja teoin, että lapsi on hyväksytty juuri sellaisenaan jollaiseksi hän on sattunut joskus tähän maailmaan syntymään.
  2. Ollaan myönteisellä tavalla ja aktiivisesti kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä ja arjesta yleensä. 
  3. Voidaan olla varmoja, että opettaja huolehtii hyvästä opetuksesta, ja vanhempi huolehtii siitä, että lapsi tekee läksynsä ja tulee kouluun ajoissa.
  4. Muistetaan, että arvosanat eivät kerro koko totuutta osaamisesta ja koulumenestyksestä – tärkeintä on, että tiedämme tehneemme ja yrittäneemme parhaamme.
  5. Huolehditaan lapselle turvallinen, selkeä ja ennustettava päivärytmi koulussa ja kotona.
  6. Muistetaan, että opettajat tekevät työtään lapsen parasta ajatellen ja tiedetään, että vanhemmat tukevat lasta erilaisissa elämäntilanteissa.
  7. Koti ja koulu puhaltavat yhteiseen kasvun hiileen – eivät yhteiseen kynttilään.
  8. Vastuullisuuden ja vapauden määrä kasvavat asteittain lapsen kasvaessa ja samalla muistetaan, että vaikka nuori näyttäytyy ulkoisesti omillaan toimeentulevalta, mieli on pitkään lapsen mieli ja nuoren ei tule elää aikuisten maailmassa. 
  9. Koulun arjessa raivataan ja myös annetaan reilusti aikaa iloiselle yhdessä tekemiselle ja siten kehitetään kouluun luottamuksen ja suvaitsevaisuuden henkeä.
  10. Tiedetään, että keskeneräisyydessä ja vajavaisessa piilee voimaa ja mahdollisuus, jota valmiissa ja täydellisessä ei enää ole. Tätä arvostamme.


Lopuksi

Kajaanilaista esi- ja perusopetuksen koulutyötä leimaa tulevana lukuvuonna tvt-opetuksen ja oppimisympäristöjen kehittäminen. Kajaani sai sekä OKM:stä että Opetushallituksesta avustusta digitalisaation kehittämiseen. TVT-mentorit aloittavat opettajien koulutuksen ja tukemisen opetuksen kehittämiseksi, ja muutamien koulujen piloottiopettajat aloittavat sähköisen ja ilmiölähtöisen oppimisympäristön kehittämisen. Tätä työtä tullaan vuoden aikana intensiivisesti seuraamaan ja myös raportoimaan ulospäin.

OPS-työ kaartaa lukuvuoden aikana loppusuoralle kohti uutta koulua. Päätimme kesäkuussa kainuulaisten sivistystoimenjohtajien kanssa, että lukuvuodesta 2016 alkaen aloitamme kainuulaisissa kouluissa uuden perinteen uuden opetussuunnitelman hengessä: elokuusta 2016 alkaen jokaisessa kainuulaisessa koulussa vietetään koulun alkamisjuhlaa. Liput salkoon, iloista yhdessä tekemistä, hyvää syömistä ja koulun aloittamisen juhlistamista yhdessä oppilaiden ja perheiden kanssa. Muutetaan tällä tavalla vallitsevaa henkeä ja suhtautumista koulua sekä työtä kohtaan nykyistä myönteisemmäksi. Haastankin tätä tekstiä lukevia opettajia ja rehtoreita ottamaan koppia tällaisen perinteen kehittämiseksi osaksi oman koulun toimintakulttuuria!