perjantai 22. tammikuuta 2016

Koulustako kännykkävapaa vyöhyke?

Opetushallitus on valmistelemassa kouluille ohjeistusta, jonka mukaan jatkossa koulu voisi tarvittaessa kieltää oppilailta kännykän käytön oppitunneilla. Aiheesta on käyty julkista keskustelua jo useamman vuoden ajan. Myös oikeuskansleri on esittänyt 2014, että koulujen kirjavat järjestyssäännöt on selkeytettävä lainmukaisiksi. Tämä on ilmeisen tarpeellista vaikka valtaosa lapsista ja nuorista hallitsisi puhelimen asiallisen käytön: aina löytyy tietty ryhmä, joka ei tätä hallitse ja toisten yksilöllisyys sekä oikeusturva vaarantuvat. Ohjeilla saavutettaneen selkeyttä ja osaltaan edistetään jopa hyvinvointia koulussa.

Ylen (20.1.16) aiheesta laatima uutisointi herätti kuitenkin muutamia kysymyksiä, joita tässä tekstissä lyhyesti tarkastelen:

  • millaisen toimintakulttuurin kiellot, rajoitteet ja valvonta ympärilleen muodostavat, 
  • mikä on kasvatuksen rooli ja millaiseen ajattelutapaan kasvatamme lapsia kieltojen ja kontrollin maailmassa, 
  • missä hengessä mahdollinen ohjeistus ymmärretään kouluissa ja oppilaitoksissa ja
  • olisiko koulujen ennemmin syytä kasvattaa lapsia ja nuoria vastuulliseen sekä järkevään teknologian käyttöön sen sijaan, että parhaimmillaan oppimista edistävien välineiden käyttö niissä kielletään?


Kontrolli, suuntaaminen sekä ohjaaminen koulun kasvatuksellisina välineinä

Kiusaaminen, häirintä ja muu epäasiallinen käyttäytyminen on kitkettävä minimiin kouluista. Kännykkä ja sosiaalisen median eri kanavat vaikuttavat olevan valitettavan helppo väline kiusaamiselle. Kasvatus on määrätietoista ja aikaa vaativaa työtä, jossa päävastuu on kodilla mutta vastuunsa myös koululla. Kiusaamista ei siten ehkäistä yhtään enempää sillä, että koulu kieltää kännyköiden käytön. Ilmiö siirtyy toisaalle ja jopa entistä kauemmas vastuullisten aikuisten ulottuvista.

Kontrolli, suuntaaminen sekä ohjaaminen ovat tässäkin tapauksessa kasvattajien pääasialliset välineet. Ohjaaminen viittaa auttamisen ideaan yhteistyössä, jolloin lapsen luontaisia kykyjä ohjataan haluttuun suuntaan. Kontrolli tarkoittaa reflektoitumatonta toimintaa, jossa lasta ohjataan täysin aikuisen ohjeiden varassa. Suuntaaminen rakentuu kontrollista ja ohjaamisesta. Se on toisaalta auttamista ja toisaalta mielen sekä toiminnan säätämistä ja hallintaa. Yksinkertaisuudessaan kyse on siitä, millaiseen toimintakulttuurin lapsia kasvatamme. Tuemmeko oman ajattelun kehittymisen sekä vastuunottamisen kulttuuria, vai luommeko ulkoa ohjattua ja lopulta toisten kontrollointiin virittävää valvontakulttuuria? Yksioikoiset kiellot ja rajoitteet ovat oiva keino jälkimmäisen hengen toteuttamiseen. Suuntaavassa toiminnassa lähtökohta on, että vapauden voi ansaita olemalla ja toimimalla vastuullisesti. On hyvä ymmärtää, että voimme kontrollin kautta pakottaa ihmiset tekemään lähes mitä vain mutta emme voi saada heitä ymmärtämään. John Deweyn sanoin:
"Kun otamme kontrollin kasvatuksen välineeksi, hävitämme aina mahdollisuuden henkilön omien sisäisten kykyjen käyttöönottamiselle toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi"
Jos kännykän käyttö aiheuttaa koulussa harmia käyttäjälle itselle tai muille ihmisille, on selvää, että sen käyttöä on syytä kontrolloida. Mutta lähtökohtana tulee olla kännykän järkevän käytön mahdollistaminen sekä ymmärryksen kehittyminen tässä myös koulupäivän aikana.



Yhteiskunnan menestyminen edellyttää digitalisaation mahdollistamien hyötyjen jäntevää käyttöönottamista kaikilla elämän alueilla - myös kouluissa

Suomalaisten opettajien suhtautumistapa tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä kohtaan on myönteinen. Selvitysten perusteella opettajat ilmoittavat hyödyntävänsä TVT:n mahdollisuuksia opetuksessaan kohtuullisen hyvin. Maaperä kehitykselle on kunnossa. Jotta pääsemme koulun toimintakulttuurin kehittämisessä digitalisaation osalta sille tasolle, että se mahdollistaa päätelaitteiden monipuolisen ja järkevän käytön, on opettajilla oltava hallussaan ne mahdollisuuksien perusteet, joita esimerkiksi mobiililaitteet opetukselle tarjoavat. Tällöin toiminnan suuntaaminen kontrollin sijasta mahdollistuu myös kasvatustyössä. Myönteisen kehityksen jatkuminen edellyttää systemaattista opettajien täydennyskoulutusta sekä tukea.

Vaikka perusteet TVT:n opetuskäytön osalta ovat hyvät, on meillä myös kehitettävää. Esimerkiksi Helppolaisen ja Akselan (2015) kemian opettajien TVT-taitoja kartoittavan tutkimuksen mukaan osaaminen koettiin hyväksi perusohjelmistojen osalta (Word, Excel, kuvankäsittely) mutta soveltavien ohjelmistojen käytön tuntemus oli heikkoa. Näin on ollut myös monen muun selvityksen tulos ja arkikokemus on pitkälle samansuuntainen. Eipä tarvitse katsoa kuin peiliin itseään. Ohjelmointitaidot, erilaisten sovellusten tuntemus sekä hyödyntäminen tai sosiaalisen median mahdollisuuksien soveltaminen opetuksessa ovat hyviä esimerkkejä osaamisen kehittämisen tarpeista. Yhteistoiminnan edistäminen, yhteinen tiedon tuottaminen ja arviointi, tutkivan oppimisen tai muiden oppilaita aktivoivien oppimistilainteiden ja -ympäristöjen luominen digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntäen on maassamme kehitysvaiheessa.


Lopuksi

On hyvä miettiä kouluissa, millaisia mahdollisuuksia sosiaalinen media ja vaikkapa mobiiliopetus pystyvät tarjoamaan oppilaiden ja koulujen verkostoitumisen ja näköalojen laajentamiseksi? Olisi mielenkiintoista kuulla kommentteina, miten kouluissa hyödynnetään oppilaiden kanssa esimerkiksi Facebookin ryhmämahdollisuuksia tiedonjakamisen ja vuorovaikutuksen rikastajana. Onko kouluja tai luokkia, jotka ovat perustaneet esimerkiksi luokan Twitter-tilin, jonne kanavoituu sähköistä ajankohtaista ja oppimista tukevaa materiaalia, jota oppilaat voivat hyödyntää projektitöidensä laadinnassa, tiedon kriittisessä arvioinnissa jne.?

Mobiiliopetuksen kehittäminen on yksi tärkeä osa digitalisaation kehitystä. Mahdollista oppilaiden kännyköiden käytön rajoittamista on syytä soveltaa kouluissa harkiten, jotta emme luo ympärille henkeä, joka mahdollistaa opetuksen muuttumattomuuden perusteet tai valvontakulttuurin muodostumisen. Jos innostus ja muut tunteet tarttuvat ihmisiin, tarttuvat myös epäluottamus tai vastaavasti luottamus yhtälailla. Lapsille ja nuorille tulee osoittaa, että kännykän käytössä he ovat luottamuksemme arvoisia.


Linkkejä

Aiheesta puolesta ja vastaan:

YLE: KSML: Kännykät kiinni oppitunneilla
Kännykkääkö ei saa kieltää koulussa? "Tarvitaanko laki järjen käytön sallimisesta?"

Osa kouluista uhkaa tipahtaa digivauhdista

Oikeuskansleri: Koulut saavat rajoittaa oppilaiden kännykänkäyttöä


Opettajien osaamista ja kasvatusta:

Kontrollin filosofiaa: Tiukka talous haastaa johtajuutta - käykö tie menestyksen kontrollin kautta?

Joulukuun avaus: Opettajan myönteinen asenne näkyy tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytössä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti