sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Uusi POPS päivittää sivistyksen 2020-luvulle: tulevaisuuden sivistys muodostuu moraalisista valmiuksista

Sivistyksen teema on kiehtonut minua aina kasvatustieteen perusopintojen alusta alkaen. Sivistys on yhteiskunnan kehityksen mitta. Se kumpuaa kasvatuksesta ja sillä on siten vahva yhteys koulutukseen. Sivistys on hyvinvointimme perusta. Sivistys muodostaa yhteiskunnalle päämäärän ja luo merkityksen yhteiskuntaa ylläpitäville voimille, kuten työlle ja ihmisten välisille suhteille. Sivistyksen kautta ja avulla ymmärrämme nykyisyyttä ja voimme arvioida tulevaisuutta sekä määrittää vaikkapa sen, mikä on koulutuksen kehittämisen suunta tai vaivan arvoista kehittämistyössä.

Kun seuraa julkista keskustelua, vaikuttaa, että sivistystä vähätellään. Näyttää siltä, että sivistystä on ainakin käsitteellisesti sysätty syrjään parin vuosikymmenen ajan (ks. On tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi - osaamista vai sivistystä?). Jos ei ymmärretä sivistyksen merkitystä, on vaikea ymmärtää myöskään koulutuksen merkitystä sekä sivistykseen vahvasti kytköksissä olevia kasvatuksen, kulttuurin ja tieteen merkityksiä. Eero Ojanen toteaakin, että sivistys-sanaan on liitetty turhaa painolastia ja monenlaisia tunnelatauksia. Mielletäänkö sivistys käsitteenä luokittelevaksi tai leimaavaksi, jonka vuoksi sitä ei haluta käyttää? Vai onko sivistys sisällöltään niin vaikeasti ymmärrettävä, että sitä ei osata käyttää. Esimerkiksi hallitusohjelmasta 2015 ja sen luvuista viisi ja kuusi (koulutus ja hyvinvointi) ei sivistys-sanaa löydy lainkaan, ei myöskään painokkaasti edellisestä ohjelmasta tai monesta muustakaan koulutuksen tulevaisuutta linjaavasta kansallisesta asiakirjasta.

Hallitusohjelman 2015 koulutusta sekä
hyvinvointia ja terveyttä käsittelevistä
luvuista muodostettu sanapilvi
Syksyllä oli mielenkiintoista seurata mediassa hetken voimissaan ollutta sivistyskeskustelua, jossa sivistys ja tiede sekä sivistys ja kulttuuri muodostivat käsiteparit. Nähtäväksi jää, jättikö uutisointi ja käyty keskustelu pysyvämpää jälkeä ihmisten ajatteluun. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että perusopetuksen uusissa OPSin perusteissa sivistyksen merkitys on huomioitu hyvin. OPS:n arvoperustaa käsittelevässä luvussa sivistystä käsitellään seikkaperäisesti ja OPS:n tavoitteista on johdettavissa jopa määrittelyt sille, mitä sivistys ja yleissivistys ovat 2000-luvulla.


Sivistyksellä on tarvetta yhä 2000-luvulla ja perusopetuksen OPS:n perusteet huomioivat tämän hyvin

Yksinkertaistan sivistyksen käsitettä, mikä voi ärsyttää asiaan tarkemmin perehtynyttä. Voidaan sanoa, että sivistys on sekä tiedollinen ja taidollinen että moraalinen kysymys. Eero Ojasta mukaillen sivistys voidaan määritellä seuraavasti: Se on ihmisyyttä ja yhteiskuntarakennetta ylläpitävä voima. Se on valistunutta tietoisuutta siitä, mikä pitää maailmamme koossa ja antaa meille mahdollisuuden elää ja kehittyä.

On hyvä ymmärtää ilmiöt ja tietää mm. se mistä tieto löytyy
mutta tarvitseeko esimerkiksi sydämen
toimintaan liittyvät asiat muistaa
Kysymys on ontologinen ja perustuu siihen, miten suhtaudumme tietoon, toimintaan, toisiin ihmisiin, ympäristöömme sekä itseemme. Juhani Suortin vuonna 1981 esittämän näkemyksen mukaan esimerkiksi opetuksen järjestämisen perustana tulee olla seuraavat kysymykset (vrt. POPS 2016, 15-16):
  • mikä on vallitseva käsitys ihmisestä
  • mikä on käsitys ihmisen ja ympäristön välisestä suhteesta
  • mikä on tiedon olemus
  • mitä tarkoitetaan yksilön vapaudella ja 
  • millaiset edellytykset meillä on vaikuttaa yksilöitten elämään koulutuksen avulla?

Muutos elämän eri alueilla leimaa keskeisesti tulevaisuuttamme. Jotta pystymme ennakoimaan mahdolliset karikot, on hyvä tiedostaa trendit, jotka ohjaavat yllä esitettyjen kysymysten määrittymistä (ks. esimerkiksi Sitra megatrendit). Keskeisiksi muutostrendeiksi voitaneen määrittää työn määrään, muotoon ja tekemiseen liittyvät muutokset, ikääntyvän väestön osuuden kasvu sekä ilmastonmuutos. Koulutuksen näkökulmasta on tiedettävä, millaiseen maailmaan ihmisiä koulutamme ja mitä se edellyttää opetukselta sisällöllisesti ja toiminnallisesti. Liukuhihnojen aika on ohitse. Robotisaatio sekä digitaalinen maailma hoitavat jo lähitulevaisuudessa valtaosan nyt tuntemistamme työtehtävistä. Emme voi enää kouluttaa 1900-luvun tarpeiden mukaisesti kuuliaisia ja ohjeita vastaanottavia, mallista asioita toistavia sekä tietoa pänttääviä työntekijöitä.

Mitä 2000-luvun (yleis)sivistys voisi olla? Sivistyksen moraalinen ulottuvuus ei muutu vaan vahvistuu entisestään. Ihmisen kyky toimia itsensä, toisten sekä ympäristönsä parhaaksi korostuu entisestään. Nämä tekijät ovat jo nyt sivistyksen tiedollista ulottuvuutta tärkeämpiä. Ne ovat toimintakykymme perustaa. Perusopetuksen opetussuunnitelman uusissa perusteissa sivistyksen merkitys on huomioitu hyvin. Sivistyksen määritelmä on täsmällinen ja perusteissa esitetyt laaja-alaisen osaamisen seitsemän osa-aluetta ovat erinomainen luokittelu 2000-luvun sivistyksen perusteiksi:
  1. Ajattelu ja oppiminen: ihmisellä on kyky ja halu uuden oppimiseen sekä itsensä kehittämiseen. Sivistynyt ihminen sietää epätietoisuutta ja pyrkii löytämään ratkaisun ongelmaansa yhteistoiminnassa toisten kanssa. Sivistynyt ihminen pystyy ajattelemaan ja arvottamaan ymmärtämänsä tiedon itse ilman, että antaa muiden suoraan vaikuttaa käsitystensä muodostumiseen.
  2. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu: Sivistynyt ihminen tuntee ja arvostaa kulttuuriaan ja pystyy tätä taustaa vasten ymmärtämään ja arvostamaan myös muita kulttuureja. Sivistynyt ihminen pystyy ilmaisemaan itseään selkeästi ja toisia arvostaen.
  3. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot: Sivistynyt ihminen haluaa huolehtia omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Sivistynyt ihminen kykenee huolehtimaan myös toisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Sivistynyt ihminen hallitsee ajankäyttöään sekä talouttaan ja kykenee siten vastuulliseen elämään.
  4. Monilukutaito: Sivistynyt ihminen pystyy hallitsemaan tietoa eri muodoissaan, tekemään niistä tulkintoja ja suhtautumaan niiden välittämään tietoon myös kriittisesti. Myös tulevaisuudessa ihminen harrastaa kirjallisuutta muodossa tai toisessa. 
  5. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen: Sivistynyt ihminen hallitsee nykyaikaiset tiedonkäsittelyn sekä viestinnän välineet ja osaa käyttää niitä oman osaamisensa kehittämiseen, tiedon tuottamiseen, jakamiseen sekä verkostoitumiseen. Sivistyneellä ihmisellä on myös halu kehittää TVT-taitojaan vallitsevan muutoksen mukaisesti.
  6. Työelämätaidot ja yrittäjyys: Sivistynyt ihminen omaa yritteliään asenteen työntekoa kohtaan. Sivistyneellä ihmisellä on valmius kehittää osaamistaan tarpeiden mukaisesti sekä kykyä tuotteistaa omaa osaamistaan ja luoda siten uusia mahdollisuuksia ympärilleen työn näkökulmasta.
  7. Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen: Sivistynyt ihminen tuntee demokraattisen järjestelmän toiminnan. Hän pystyy osallistumaan yhteisten asioitten hoitamiseen lähiympäristössä. Hän tuntee vastuunsa taloudellisesti ja ekologisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa ja myös toimii elämässään tätä edellyttävien periaatteiden mukaisesti. 
Onko sivistyksen tiedollinen ulottuvuus muuttunut 2000-luvulla enemmän valmiuksien ulottuvuudeksi? Valmiudet ja niiden kehittyminen ovat puolestaan vahvasti kytköksissä moraaliseen ja kasvatukselliseen ulottuvuuteen. Sivistys on siten vahvasti yhteydessä hyvinvointiin ja hyvinvoiva ihminen omaa halun itsensä kehittämiseen ja ympäristönsä vaalimiseen. Yllä kuvatut osa-alueet sisältävät tietoja ja taitoja mutta ennen kaikkea kyse on valmiuksista. Uudet opsin perusteet ovat loistava kokonaisuus ja koulun muutos tulee olemaan merkittävä: pelkkien oppiaineen sisältötietojen ja -taitojen opettamisen lisäksi lapsia kasvatetaan 2000-luvun valmiuksien omaksumisen näkökulmasta. Tämä on merkittävä uudistus, joka tulee vaikuttamaan myönteisesti suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen ja sivistyksen kasvuun.


Linkkejä:

Kantti: Eero Ojanen: Mitä on sivistys?

Suortti Juhani. 1981. Opetussuunnitelmaongelma I. Teoreettista analyysia opetussuunnitelman ehdoista. Opetussuunnitelmaongelma ja kasvatustiede. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimukslaitoksen julkaisuja 309

Antti Moilasen innostava ja sivistyksen käsitteellistä taustaa valottava keskustelun avaus Facebookissa 22.1.16 "Mitä on sivistys"

Hallitus kurittaa yliopistoa – sivistyksen tyyssijaa kohdellaan kuin tuotantolaitosta

Hävittääkö hallitus sivistyksen? Finlandia-voittaja antoi kasvot kamppailulle kulttuurin puolesta

Tiede ja sivistys eivät saa jäädä sivuun keskustelusta

Millainen on sivistynyt ihminen?



Ops2016 ja yritysyhteistyö koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi - STEP! askel eteenpäin taas

On tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi - osaamista vai sivistystä?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti