keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Peruskoulun uusi OPS - tunnistetaan yhteiskunnan muutos ja vastataan siihen lapsen kasvun parhaaksi


Ruotsalaistutkija Gabriel Heller Sahlgren varoittaa HS:n artikkelissa, että maamme uudessa opetussuunnitelmassa toistetaan samat virheet, kuin Ruotsissa tehtiin 1990-luvulla. Artikkelissa viitataan Suomen aiempiin hienoihin PISA-tuloksiin ja koulutuksen ihmeeseen, ja rivien välistä on jopa luettavissa, että uuden OPSn myötä tätä menestystarinaa oltaisiin romuttamassa. Seuraavassa muuttama siteeraus tekstistä:
"Hänen näkemyksensä Suomen salaisuuksista on perinteinen: työrauha, toisto, keskittyminen asiasisältöihin..." 
"Ajatellaan, että edistyksellisyys on se juttu. Kuten se että lasten annetaan leikkiä paljon...”

”Aiemmin sanottiin selvästi, että opettaja päättää opetusmenetelmät”.


”Koko fokus on ollut siinä, että pitää päästä pois perinteisistä opetustavoista.”


"Toinen suuri linja on hänen mielestään faktatiedon painoarvon hämärtäminen"


"Ajatellaan, että faktojen osaaminen ei itsessään ole enää niin tärkeää. Painotetaan valmiuksia, yleisempiä taitoja..."

On todettava, että puurot ja vellit ovat tutkijalla sekaisin, kun katsoo yllä esitettyjä lainauksia. En tiedä... sitä miettii, että olemmeko sokeita elämälle, ilmiöille ja tapahtumille ympärillämme? Tai sitten olen itse ajatteluni ja näkemysteni vanki... mikä on paljon mahdollista sekin. Seuraavassa kuitenkin muutama ajatus noiden poimintojen suuntaamina. Näkökulmani on paikoin mustavalkoinen esimerkiksi oppimismotivaatioon liittyen. On todettava esimerkiksi kouluterveyskyselyn tuloksiin viitaten, että valtaosa oppilaista pitää koulunkäyntiä mielekkäänä.


Yhteiskunnan muutos tuntuu arvoissa sekä arvostuksissa ja sitä kautta muutos vaikutta lasten kasvuympäristöön. Koulun on osattava muuttua ajassa vastaamaan lasten kasvun tarpeita. 

On täytynyt elää silmät ummessa, jos ei ole huomannut yhteiskunnan muutoksen vaikutusta arvoihimme ja arvostuksiimme sekä esimerkiksi polarisaation kasvuun ihmisten välillä. Yhteiskunnat ovat toki muuttuneet iät ja ajat. Viittaan muutoksella jo reilut kaksikymmentä vuotta käynnissä olleeseen tiedon, ihmisten liikkuvuuden, vuorovaikutuksen, työn sekä teknologian muutokseen.  Muutoksella on ollut vaikutuksensa lasten ja heidän perheiden elämään, arvoihin ja arvostuksiin. Koulussa ja oppimisessa muutos heijastuu erityisesti lasten koulumotivaation sekä kiinnostuksen kohteisiin ja sitä kautta myös erilaisten taitojen ja valmiuksien kehittymiseen. Eri aikoina ja eri kulttuureissa lasten ja aikuisten välinen suhde on erilainen. Se mikä toimii toisaalla tai toisessa ajassa, ei toimi muuttuneessa ajassa tai olosuhteissa. Koulun on tunnistettava muutos ja kehitettävä toimintaansa tukemaan lasten kasvua ja hyvää oppimista.


Motivaatiota ei herätetä käskemällä

Otan mielellään vastaan kommentteja siitä, mikä on tämän hetken koulumotivaation tilanne oppilailla. Harmittaa, kun en enää löydä erästä 1990-luvun tutkimusta, jossa kuvattiin silloinen tilanne, joka eteni suurin piirtein seuraavasti: ensimmäiselle luokalle tultaessa jokaisen lapsen motivaatio oli huipussaan mutta koulumotivaatio laski tästä eteenpäin jatkuvasti, ollen lähellä nollaa viidennelle ja kuudennelle luokalle tultaessa. Nollamotivaatio saattoi ilmetä osalla oppilaita yläkouluun siirryttäessä vankkana koulukielteisyytenä ja koulusta pinnaamisena, kuten moni muistamme. Nykyään olen joskus kuullut opettajien ja rehtoreiden sanovan, että tänä päivänä osa, onneksi vielä pieni osa, ekaluokkalaisista aloittaa koulun heikolla motivaatiolla koulua ja uuden oppimista kohtaan. 2000-luvun ensimmäisellä kymmenyksellä alkoi näkyä merkkejä tästä koulukielteisyyden lipumisesta yhä nuorempiin lapsiin, mikä ilmeni sellaisena että esimerkiksi 3. luokkalainen oppilas ei halunnut tulla kouluun ja vanhemmat eivät pystyneet tälle lapsen tahdolle mitään. Nykyään näitä totaalikieltäytyjiä on jo hitusen enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Miten lie tulevaisuudessa? Faktatiedon ja kuuliaisuuden painottamisella tällaista kehityskulkua ei korjata. Oppiminen on tulen sytyttämistä, ei astian täyttämistä, sanotaan. Sanotaan myös, että voimme kyllä ohjata hevosen veden äärelle mutta emme saa sitä käskemällä koskaan juomaan vettä järvestä. Tästä on kysymys.


Uusi OPS mahdollistaa yksilöllisen sekä oppilasta aktivoivan ja oppimismotivaatiota edistävän opetuksen toteuttamisen 

HS:n artikkelissa ei todeta suoraan mutta rivien välistä on luettavissa ajatus siitä, että uusi opetussuunnitelma on aiheuttanut heikkoja oppimistuloksia. Tahdit viime vuosina vallinneelle suunnalle on lyöty jo vuosia ennen uutta OPSia. Voisi todeta, että uusi OPS on valmistunut h-hetkellä yhteiskunnan muutosta ajatellen. Toivottavasti ei liian myöhään. Yhteiskunnan muutos tiedon tuottamisessa, käsittelyssä sekä jakamisessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, ihmisten liikkuvuudessa, teknologiassa, työelämässä, elämän epävarmuudessa ja nopeudessa, ihmisten ajattelussa, arvoissa sekä arvostuksissa on ollut suuri ja tulee jatkumaan voimakkaana. Tätä muutosta vasten on selvää, että koulu ei voi toimia sellaisena, kuin se oli 90- tai 80-luvulla. Sahlgren on ”oikeassa”, että fokus ei voi olla siinä, että pidämme kiinni perinteisistä opetustavoista. Pedagogiikka ei voi olla vain faktatiedon painottamista ja summatiivista tiedon muistamisen arviointia. Tiedämme tällaisen opetuksen yhteyden oppilaan oppimismotivaation kehitykselle. Uusi OPS on laadittu nimenomaan vallitsevaa yhteiskunnan muutosta ajatellen.


Opettajaa ja opettamista tarvitaan hyvässä oppimisessa

Uusi OPS ei kiellä faktatiedon opettamista tai hävitä opetusta ja opettajan merkitystä koulussa. Oppimisen psykologiset lainalaisuudet ovat ymmärtääkseni samat kuin ennenkin. Lapsen ajattelun kehittyminen seuraa edelleen samaa rataa kuin ennenkin. Tässä kielen ja ajattelun kehittymisessä, jota oppiminen yhdeltä kantiltaan on, tarvitaan opettajaa edelleen. Opettajan tehtävä on opettaa, ohjata, suunnata ja kontrolloida, tuntea oppilaansa. Ei oppilasta voi heittää oman onnensa nojaan oppimaan tulevaisuudessakaan. Oppiminen on tulen sytyttämistä, jossa onnistumisen kokemukset ruokkivat tulta. Tuli sekä onnistumiset kannustavat ponnistelemaan. Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeen teoria on toimiva teoria kuvaamaan tätä:

”The distance between the actual developmental level as determined by independent problem solving and the level of potential development as determined through problem solving under adult guidance or in collaboration with more capable peers (Vygotsky 1978, 86).”

Oppiminen tapahtuu lähikehityksen vyöhykkeellä, alueella jossa tarvitaan aikuisen tai vertaisten antama tukea ja mallia. Aktuaalinen taso kertoo sen, mitä oppilas jo osaa. On tunnistettava oppilaan potentiaalinen taso, jota kohti tällä lähikehityksen vyöhykkeellä ponnistellaan, tuetusti tietoja ja taitoja kehittäen, ennen kaikkea hyvää oppimismotivaatiota ja myönteistä suhtautumista kouluun ja koulutukseen sytyttäen.


Lopuksi

Yhteiskunnallisissa prosesseissa voidaan havaita nk. laajoja syklejä, eli hiljalleen tietty toimintatapa uudistuu tavaksi, jollaisena toiminta on joskus vuosia sitten ilmennyt. Opetuksessa voisi ajatella, että tällaiset kehityskulut ovat luonnolliset esimerkiksi koulun tiedon ja toiminnan käsityksissä. Olen kirjoittanut blogissa paljon opetuksen eheyttämisestä, monialaisista oppimiskokonaisuuksista, aihekokonaisuuksista, ilmiöistä… miksi tätä nyt haluaakaan kutsua. Teksteissä olen esittänyt huolta myös nk. touhupedagogiikan riskistä, millä tarkoitan sitä, että kouluissa järjestetään oppiaineisiin nähden löyhin tavoittein erilaisia teemapäiviä tai -viikkoja, joista välittyy lopulta kokemus, että kovin vähän opittiin ja ääntä sekä oppilaiden levottomuutta oli senkin edestä. Tämä on toki vain huoli mutta hyvä sanoa ääneen, koska tämä on yksi riski joka täytyy huomioida. Jos koulun toiminta muodostuisi tällaiseksi touhuiluksi, olisi OPSn mahdollinen seuraava suunta ”back to basics”. Onnekseni olen saanut seurata "ilmiömäisiä" teemaviikkoja tai -päiviä tänäkin vuonna, joissa opetuksen eheyttäminen on ollut tavoitteellista, hyvin suunniteltua ja opetussuunnitelmaan sidottua toimintaa, jossa lapset ovat päässeet oppimaan sisältöjä mielekkäällä tavalla sekä harjoittelemaa tiedon etsimistä, käsittelyä ja tuottamisen taitoja oppimiseen innostavassa yhteistyössä toisten kanssa. OPS on monipuolistanut opetusta ja koulun arkea oppimismotivaatiota edistävään suuntaan, opettamista ja opettajan vahvaa roolia unohtamatta!


Ruotsalaistutkija varoittaa: Suomi toistaa uudessa opetus­suunnitelmassa Ruotsin virheet – ”Pelkään, että sitä tullaan katumaan, koska me kadumme nyt”


4 kommenttia:

  1. Kiitos Mikko erinomaisesta pohdinnasta. On hyvä, että valtakunnan suurimman lehden sivuilla keskustellaan koulutuksesta, mutta toivoisi keskustelulle kuitenkin jonkinlaista asiapohjaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Rakentavaa otetta tarvitaan, myös medialta. Palaute aiheesta on ollut hyvää ja vahvistaa näkemystä siitä, että opettajilla on tahtoa ja taitoa hyvän opetuksen ja opsin toteuttamiselle.

    VastaaPoista
  3. Hei. Yhdyn kritiikkiisi. jota esitetään Sahlgrenin kritiikkin Pasi Sahlbergin kirjaa: Finnish Lesson- kohtaan. Ymmärtääkseni tämä juttu on replikaatio hänen muutaman vuoden takaisesta artikkelistaan. Ja myös siihen, että HS on ottanut niin jäätävän roolin suomalaisiin koulunuudistajiin kuten vaikkapa Pasi Majasaaren Hämis-kouluun. Ehkä HSkin on luopumassa objetiiivisen tiedon journalismista myydäkseen juttuja, jotka on kirjoitettu niin, että peukutusmäärät kasvavat.

    VastaaPoista
  4. Jeps. Koulujen arki on monimuotoinen ja opetustyö on erittäin vaativaa työtä. Koulujen suunnasta ja työstä saa hyvän kuvan kuvan, kun käy kouluilla tutustumassa toimintaan, mikä on sinulle Martti toki tuttua juttua. Opettajat ovat olleet minun silmiini ja korviini innostuneita työstään ja oppilaat erittäin fiksuja. Kouluissa tehdään hienoa työtä hyvän opetuksen ja oppimisen eteen. Palaute opsista on ollut nyös pääasiallisesti myönteistä. on harmillista, kun julkisessa sanassa samasta hienosta työstä ja suunnasta pyritään luomaan negatiivinen kuva. Epäkohdat pitää toki tunnistaa ja pyrkiä korjaamaan, jos sellaiseen törmätään.

    VastaaPoista