keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Lapsiperheiden sujuvan arjen tukeminen ja tuki varhaislapsuuteen on parasta tukea hyvälle kasvulle ja psyykkiselle hyvinvoinnille - koulussa ollaan jo myöhässä

Yle uutisoi aamun (28.11.19) pääuutisissa: Lapsille haetaan psykiatrista hoitoa enemmän kuin koskaan – Pula terapeuteista alkaa heti pääkaupunkiseudun ulkopuolella - Yli 90 000 suomalaista lasta kärsii mielenterveysongelmista – palvelujen ja tuen tarve on huutava ja perheiden huoli lapsista on kasvanut. Joitain aikoja aiemmin Aamulehti (28.10.19) uutisoi samasta aiheesta: Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat yhtäkkiä räjähdysmäisesti lisääntyneet Pirkanmaalla – Taysin lastenpsykiatriassa jopa alle kouluikäisiä itsetuhoisia lapsia - Koulujen säästöt näkyvät ja some-maailman vertailu saa voimaan huonosti. Lääkäritkin ihmettelevät, mistä lasten ja nuorten pahoinvoinnin äkillinen kasvu voi johtua, mutta uskovat, että vielä on keinoja käyttämättä.

Heti alkuun täytyy muistuttaa, että valtaosa lapsista ja perheistä voi erittäin hyvin mutta psyykkisen oireilun määrä on jatkuvassa kasvussa. Uutisoitu suunta on erittäin surullinen. Syitä ja syyllisiä tälle kehityskululle voisi listata kodista, vanhemmuudesta, päiväkodeista, kouluista, yhteiskunnallisesta päätöksenteosta tai yhteiskunnan muutoksesta johtuen loputtomasti, mutta auttaako se asiaa. En usko. Ajattelen, että esimerkiksi jokainen vanhempi tunnistaa vajaavaisuutensa syyllistämättäkin. Kouluja ja päiväkoteja halutaan kehittää lasten kasvua tukeviksi, joskin mielipiteet oikeasta suunnasta vaihtelevat kovasti. Pitäisikö syyllisten ja kehittämistä koskevan periaatteellisen eripuran sijaan etsiä ratkaisuja? Konkreettisia ratkaisuja, jotka menevät suoraan lasten ja erityisesti perheiden arkeen. Ratkaisuja, jotka tukevat vanhemman ja lapsen myönteistä vuorovaikutussuhdetta. Ratkaisuja, jotka tukevat vanhemmuutta kiireisessä arjessa sekä moniarvoisessa ja monimutkaisessa yhteiskunnassamme, jossa ei oikein tarkkaan tiedetä, mikä on lapsen kasvulle hyväksi ja mikä pahaksi. Konkreettisia ratkaisuja, joiden avulla tuetaan erityisesti 0 - 3 vuotiaiden lasten hyvää kasvua mutta myös keinoja, joilla tuetaan ylipäätään hyvää lapsuutta ja hyvää kasvua. Etsiä ratkaisuja, jotka tukevat hyvää kasvatusta ja hyvinvointia edistävän yhteisöllisen hengen muodostumista.


Lapsiperheiden konkreettista arjen tukea, vanhemmuuden kasvua edistävää yhteishenkeä ja lapsen riippuvaisuuden korostamista

Mitä nämä ratkaisut voisivat olla? Toimiva neuvolajärjestelmä ja siellä tunneherkkyyttä omaavat terveydenhoitajat ovat hyvä lähtökohta. Neuvolassa kohdataan koko ikäluokka, siellä tunnistetaan kokonaisuus ja havaitaan mahdolliset tuen tarpeet. Mutta mitä tuen tarpeen havaitsemisen jälkeen? Siinä tarvitaan konkretiaa. Moniammatillinen työryhmä perheen ja lapsen ympärillä on varmaan ihan ok mutta se ei tarjoa vielä mitään konkreettista tukea perheelle, perheen ja lapsen arkeen. Olen miettinyt, pitäisikö kunnissa olla nk. etsiviä perheohjaajia. Ohjaajia, jotka tekisivät aktiivista työtä 0 - 3 vuotiaiden lasten ja perheiden parissa. Työtä tehtäisiin matalalla kynnyksellä siten, että ohjaajat pystyisivät luomaan turvallisen ja luottamusta huokuvan suhteen tukea tarvitsevaan perheeseen. Vanhemmille ei muodostuisi huolta leimautumisesta tai tunnetta, että mahdollisesti jossain vaiheessa oma lapsi otetaan huostaan, jos huomataan oman vanhemmuuden puutteellisuus. On lähdettävä perheen auttamisen näkökulmasta. Etsivät perheohjaajat ohjaisivat perhettä tarpeen mukaan oikeisiin palveluihin mutta nostaisivat myös tarpeen vaatiessa hihat ylös ja auttaisivat perhettä saavuttamaan järjestystä arkeen. Etsivät voisivat ohjata perhettä oikeaan ja terveelliseen elämänrytmiin. He voisivat mahdollistaa lapselle ja mahdollisesti väsyneille vanhemmille aikaa mielekkäälle yhdessäololle, ja sillä välin ohjaaja laittaisi tarpeen vaatiessa kodin järjestykseen - arjen puhtauden, siisteyden ja hyvinvointia edistävän elämänrytmin alulle, tätä jatkossa tukien. Tällaiset etsivät tekisivät tiivistä työtä sivistyksen ja soten toimijoiden kanssa. Keskeistä on, että työ jalkautuu konkreettisesti perheen arkeen ja kotiin palavereiden ja neuvonpitojen sijasta. Arvioisin suurimman tarpeen tämän tyyppiselle työlle koskettavan noin 3 - 5 prosenttia ikäluokastaan. Kajaanin kokoisessa kaupungissa kyse olisi noin 10 - 20 perheestä per ikäluokka.

Voisiko yhteisö säätää kotiintuloajat nuorille vanhempien vanhemmuuden tueksi? (Poliisin suosittamat lasten kotiintuloajat puhuttavat – ”Helppohan puskista on neuvoja huudella”; Kotiintuloajat Oulun seudullaPoliisi kehottaa asettamaan lapsille ja nuorille kotiintuloajat koulujen alkaessa: "Lapsen paikka ei ole öisellä kadulla") On lapsen edun mukaista, että hänen ei anneta harhailla reppu selässä porukoissa iltamyöhään. Vielä 20 vuotta sitten tällainen oli mahdollista, eikä välttämättä kovin haitallista nuorille mutta aika on muuttunut. Oletko muuten ajatellut koskaan, minkä viestin kavereille ja minkä roolin lapselle vaikkapa tuo viattoman tuntuinen reppu antaa? Oletko miettinyt lasten ja nuorten pukeutumisen merkitystä, minkä viestin tietyt muodissa olevat vaatteet antavat ja minkä roolin tietty pukeutuminen antaa nuorelle? Kannattaa seurata lapsen käytöstä ja huomata. Kyse ei ole ihan pikkujutusta, varsinkin jos kodissa asiat eivät ole kovin hyvin ja ns. hyvää kasvua suojaavia tekijöitä uupuu lapsen elämästä (ks. Suojaavat tekijät kehityksen turvaajina). Rooli luo tietyn hengen ja pikkuhiljaa roolin mukaisen tavan toimia, käyttäytyä ja ajatella, joka ei välttämättä tue enää lapsen hyvää kasvua ja psyykkistä hyvinvointia. En tarkoita, että lapsille pitäisi määrätä koulupuku mutta kotiintuloaikojen ja vaikkapa energiajuomien myyntikiellon avulla tällaisiin pieniin signaaleihin voidaan vaikuttaa yhteisön kollektiivista vanhemmuutta tukemalla. Lapset ovat monin tavoin riippuvaisia aikuisista ja tämä riippuvaisuus täytyy konkreettisesti osoittaa lapsille. Tässä tarvitaan myös kollektiivisia tekoja. Oletteko tulleet miettineeksi lapsen aikuisesta riippuvaisuuden merkitystä? Yhteiskuntamme korostaa jo hyvin varhain lapsen kykyä tulla toimeen omillaan, päättää omista asioistaan. Tällä korostuksella on kuitenkin ikävä heijastus lapsen mieleen. Kun korostamme lapselle riippumattomuutta toisista ihmisistä ja omillaan tulemisen kyvykkyyttä, luo tämä lapselle valitettavasti vääränlaisen kuvan omista kyvyistään ja johtaa lopulta lapsia vain välinpitämättömyyteen ja kylmyyteen toisia ihmisiä kohtaan. Riippuvaisuus on osoitettua huolenpitoa, joka kasvattaa vastavuoroisuuteen ja empatiaan. Se kasvattaa lasta tunne-elämän tasapainoisuuteen ja sopivaan herkkyyteen tuntea toisten tarpeita.

Konkretiaa hyvälle arjelle ovat tietenkin yhteiskunnalliset ratkaisut, jotka mahdollistavat lapsen hoitamisen kotona huoletta, jos vanhemmalla on siihen halua ja mahdollisuuksia. Ajatus maksuttomasta varhaiskasvatuksesta on erittäin hyvä, kunhan tämä mahdollistetaan riittävällä kuntien palvelujen rahoittamisella. Peruspalvelujen valtionosuuksia on valitettavasti ja ohimennen todeten leikattu tuntuvasti läpi 2010-luvun. Lasten yhdenvertainen pääsy varhaiskasvatuksen piiriin on tärkeä näkökulma palvelun maksuttomuudessa mutta ajattelisin, että erityinen hyöty näkyisi nuorten perheiden taloudessa ja sitä kautta nuorten perheiden tunne-elämän tasapainoisuutta edistävällä tasolla. Talous on lapsiperheillä usein liiankin tiukka asuntolainojen, työuran alkuvaiheen matalan palkkatason, työttömyyden tai työsuhteen jatkuvuuden epävarmuudesta johtuen. Tiukka talous aiheuttaa mieltä ja psyykettä kuormittavaa epävarmuutta vanhemmille ja vanhemmutta kuormittavia ristiriitoja myös parisuhteeseen. Vanhempien huolet heijastuvat suoraan lasten mieliin ja jaksamiseen. Jos suojaavat tekijät ja perheen ulkopuolinen tuki on heikoilla, ovat mutkikkaat psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat mahdollisia lapsen kasvussa ja ne voivat näkyä myöhemmin erilaisina oireiluina esimerkiksi koulussa.


Lopuksi - sanoilla, joita päätämme käyttää, on suuri merkitys kasvua edistävän koulutuksen ja hyvinvoivan yhteiskunnan kehittämisessä

Tuen merkitys ja vaikuttavuus ovat suurimmat 0 - 3 vuotiaiden lasten ja perheiden arjessa. Kun kasvun alku on hyvä, lapsi kestää myöhemmin paremmin monimuotoista ja väliin yllätyksellistäkin arkea. Totta kai varhainen puuttuminen ja tuki ovat myöhemminkin tarpeen, mutta jos tämä 0 - 3 vuotiaan vaihe ei ole riittävästi tuettu, ovat myöhemmät tukitoimenpiteet päiväkodissa ja koulussa lähinnä hyviä yrityksiä mutta toteutuvat liian myöhään, jolloin tuen vaikuttavuus voi jäädä heikoksi.

Aamun uutisoinnissa psyykkisen pahoinvoinnin yhdeksi "syyksi" nostettiin koulujen korostunut vaatimus lasten ja nuorten itseohjautuvuuteen sekä päiväkotien hektinen arki vaihtuvine työntekijöineen. Myös Kari Uusikylä nosti blogissaan "Karmeita uutisia suomalaisista lapsista" mm. tämän "koulunuudistajien lempilapsen" itseohjautuvuuden yhdeksi syyksi kasvaneelle pahoinvoinnille. Totta varmaankin toinen puoli asiassa, jos tämä itseohjautuvuus olisi lapsen omilleen jättämistä opetuksessa tai oppimisessa. Sen mitä aiheesta kuitenkin tiedän, en näe itseohjautuvuuden kouluissa olevan tällaista omilleen heittämistä vaan taustalla on aina opettajan tuki ja turva. Opetus ei myöskään ole, eikä saa olla jatkuvaa itseohjautumista vaan kehitystason huomioivaa erilaisten taitojen ja valmiuksien opettelua esimerkiksi itseohjautuvuuden osalta.

Mutta sanoja meidän tulisi miettiä, kun kehitämme koulutusta. Puhutaanko opetuksesta, oppimisesta, osaamisesta, sivistyksestä vai kasvusta? Sanat ovat sikäli mielenkiintoisia, että ne ohjaavat ajattelua ja lopulta tekoja. Teoista tulee sanojen näköisiä. On tarpeellista kysyä, mihin esimerkiksi oppimisen korostaminen johtaa koulussa? Mihin johtaa se, jos korostamme koulun tehtävänä hyvää kasvua ja kasvatusta? Mihin johtaa, kun korostamme koulutuspolitiikassa osaamista sivistyksen sijasta? Erityisesti päätöksenteossa ja valtakunnan tason strategisessa suunnittelussa sanoilla on merkitystä ja niiden käyttöä meidän pitää miettiä, kun kehitämme koulutusta ja kasvatusta tulevaisuuteen yhteiskunnan ja perheiden menestymistä ajatellen. Näillä sanoilla, niitä seuraavilla ajatuksilla ja teoilla on kauaskantoiset vaikutukset mm. ihmisten hyvinvointiin ja hyvään kasvuun muuttuvassa maailmassa.


Linkkejä

Vaikuttavuutta ennaltaehkäisevään työhön - mielekkäitä toimintatapoja lapsiperheiden tukemiseen


Osallisuutta kokevasta nuoresta kasvaa aktiivinen ja hyvinvoiva aikuinen

Terve sielu terveessä ruumiissa - lapset ja aikuiset liikkeelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti