keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Työhyvinvointia etsimässä 2 - mikä meitä uuvuttaa työssä?

Tämä on työhyvinvointia käsittelevän blogisarjan toinen teksti, jossa pyrin muodostamaan kuvaa siitä, mikä meitä uuvuttaa työssä. Ensimmäinen teksti käsitteli työtä muuttuvassa maailmassa.

Jo edesmennyt professori, onnellisuustutkija Juha Perttula esitti aikoinaan, että työssä jaksamisen perusta on työn selkeydessä, ei työn helppoudessa. Ajatukseen on helppo yhtyä. Ponnistelu ja vaivannäkö sekä muuttuvat ja monipuoliset tilanteet töissä aiheuttavat positiivista painetta ja positiivista stressiä. Helpot ja rutiiniluonteiset tehtävät turruttavat ja väsyttävät. Perttulan mukaan selkeys perustuu erityisesti ihmisten välisessä toiminnassa jokaisen oman ihmiskäsityksen tunnistamiseen. Tämän blogisarjan kolmannessa osassa kuvaan hieman tarkemmin tätä ihmiskäsityksen problematiikkaa.


Kiirettä, epäselvyyttä, eripuraa, huonoja elintapoja sekä pelkoja

Työhyvinvointia on helppo lähestyä negatiivisen eli työpahoinvoinnin näkökulmasta. Olen listannut seuraavaan "omasta päästä" tekijöitä, joiden arvelen aiheuttavan kuormituksen tunnetta sekä väsymystä töissä:
  • tavoitteiden ja odotusten välinen ristiriita suhteessa todellisuuteen
  • kiire, asioiden ja ihmisten paljous
  • minuuttiaikataulu
  • perustelemattomat ja nopeat muutokset
  • epäjohdonmukaisuus, epäselvyys
  • mahdottomuus vaikuttaa omaan työhön ja sen kulkuun
  • epäluottamus ja eripura
  • heikko tiedonkulku, viestintä 
  • turhat, turhantuntuiset tai kasautuvat työt
  • heikko ihmisten välinen vuorovaikutus, ristiriidat
  • huono johtaminen
  • kiusaaminen
  • huono fyysinen kunto 
  • huumorintajuttomuus ja joustamattomuus 
  • epäsäännöllinen ja epäterve elämä 
  • jatkuva virheiden ja puutteiden hakeminen 
  • ennakkoasenteet 
  • pelko ja huolet 
  • turha periaatteellisuus 
  • kyvyttömyys tai haluttomuus nähdä muita tai muualle 
  • tragedia omassa tai läheisen elämässä
Moni edellä esitetty asia kulminoituu johtamiseen mutta myös kunkin itsensä johtamiseen. Opettajien arjessa painottui kiireen kokemus ja kiireen aiheuttama työn uuvuttavuus. Sama pätee omalla tavallaan myös kaikkiin muihin ammatteihin. Miten kiirettä ja kiireen tuntua voi katkaista, voiko siihen vaikuttaa itse? Sähköiset kalenterit ovat viheliäinen keksintö. Melkein kuka vain voi sinne painaa palaverikutsun ja vastaanottajan harteille jää hyväksyminen tai kieltäytyminen. Joskus on vaikeaa sanoa, ei. Jos ein sanominen on usein vaikeaa, on kiire pian taattua ja minuuttiaikataulut ohjaavat arkea.

Koulutyössä kiirettä aiheuttavat erilaiset työjärjestystä rikkovat tapahtumat ja projektit. Moni opettaja kokee, että kunpa olisi sellainen viikko, jolloin saisi täysin keskittyä vain oppiaineen opettamiseen ja rauhoittua sen äärelle. Uskallan väittää, että tämän lisäksi kiireen tuntua aiheuttaa myös oppiaineiden sisältöjen ja opsin tavoitteiden välinen "eripura". Oppikirjat, oppiaineen sisällöt ovat sellaisenaan raskaat ja täynnä asiaa, joka kaikki ei ole relevanttia OPSn tavoitteiden näkökulmasta. Ne opettajat, jotka ovat todenneet, että ovat unohtaneet oppikirjat ja keskittyneet ensin OPSn tavoitteisiin ja sieltä johdettuun opetukseen ja oppikirjoja ym. materiaalia käytetään välineenä tavoitteiden toteuttamiselle, on antanut opetukseen väljyyttä ja aikaa runsaasti. Sinänsä päivänselvä asia, mutta onko kuitenkaan kaikkialla?

Kiireen katkaisemiseksi (kouluissa) voisi toimia esimerkiksi seuraava muistilista:
  • Tunne oma käyttöteoriasi. Määritä se itsellesi selkeäksi ja luo sitä kautta varmuutta työllesi. Luota omaan osaamiseesi ja tee työstä vähintään itselle näkyvää ja itsesi näköistä. Kokemusten, tapahtumien ja ajatusten kirjaaminen muistiin sekä oppimateriaalin tekeminen itse ovat oman työn näkyväksi tekemistä.
  • Muista, että oppikirjatieto on vain väline saavuttaa OPSn tavoitteet. 
  • Vaali yhteistyötä ja tiedon jakamisen kehittämistä sekä rakentavaa pedagogista / ammatillista keskustelua kollegoiden kanssa.
  • Edellytä oppilailta ja itseltäsi alusta loppuun huolella tekemisen kulttuuria. Järjestä tällöin riittävästi aikaa tekemiselle – minuuttiaikataulu ei mahdollista sinun itsesi, eikä oppilaidesi autonomiaa. On oltava aikaa ajatella ja itse voimme vaikuttaa ajankäyttöön, jos sitä haluamme. Toimistotyössä aikaa on "budjetoitava" itselle eli merkattava päiviä tai tunteja, jolloin sinulla on palaveri itsesi kanssa.
  • Ota opetukseen mukaan taidetta ja kädentaitoja rytmittämään arkea läpäisevästi. Kokemaan tai tekemään. Tämä rauhoittaa oppilaita.
  • Luo struktuuria opetukseen ja pidä kiinni tästä selkeydestä – opetus alkaa selkeästi, päättyy selkeästi, kokeet, kotitehtävät jne. ovat rytmitetty osaksi arkipäivää ja viikkoa, toistuvat säännöllisesti ja ovat siten kaikkien ennakoitavissa.

Työhyvinvointia käsittelevän blogisarjan tekstilinkit:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti