maanantai 19. elokuuta 2019

Nuorten koulurauhaviesti: Pidetään huolta ja otetaan vastuuta. Ja me aikuiset, annetaan tämän viestin näkyä arjessamme vanhemmuudesta päätöksentekoon ja aina median tuottamaan koulu-uutisointiin saakka!

MLL:n järjestämä vuotuinen koulurauha julistetaan lukuvuodelle 2019-2020 Kajaanista. Tilaisuus järjestetään 20.8.19 Lehtikankaan koululla. Julistus on järjestyksessään 29. Tervetuloa mukaan julistamaan koulurauhaa. Tilaisuutta voi seurata livestreamina koulurauhasivustolla olevan linkin kautta.



Vastuuta ja huolenpitoa

Oppilaat ovat valinneet koulurauhan teemaksi tänä vuonna "vastuun" ja sloganiksi "pidetään huolta". Koulurauhan verkkosivuilla todetaan teemasta, että "se kuvastaa hyvin vastuun eri puolia: vastuuta omasta itsestä, koulukavereista, kouluyhteisöstä sekä myös koko yhteiskunnasta. Pidetään huolta luonnosta, toisista sekä itsestä. Koulussa kaikkien yhteinen vastuu on, että siellä on hyvä ja turvallinen olo opiskella, ja että jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään."

Teema ja sen kuvaus osoittavat suomalaisten nuorten fiksuutta. Yllä siteeratussa lauseessa kiteytyy oikeastaan kaikki oleellinen, mitä ihminen ja hänen ympäristönsä tarvitsevat hyvään kasvuun ja kehitykseen. Koulurauhan julistustekstissä painotetaan jokaisen vastuuta omasta positiivisesta asenteesta toisia ihmisiä ja ympäristöään kohtaan. Jokainen vaikuttaa vallitsevan ilmapiirin muodostumiseen omalla asenteellaan sekä omalla käytöksellään toisia kohtaan. Nuoret muistuttavat tekstissä sanojen ja tekojen välistä yhteyttä: "mieti tarkkaan, ennen kuin teet tai sanot mitään. Sanat ja teot vaikuttavat toisiinsa." Julistuksessa painotetaan myös jokaisen vastuuta sosiaalisessa mediassa toimimisesta: "älä sano somessa mitään, mitä et voi sanoa kasvotusten." Hyvä muistutus myös meille aikuisille!

Koulurauhan syvintä merkitystä on se, että jokainen saa päivittäin kokea olevansa osallinen omaan viiteryhmäänsä ja tulla siinä hyväksytyksi syrjimisen ja kiusatuksi tulemiseen sijaan. Meidän on tehtävä päivittäin töitä ja otettava vastuuta jokaisella sektorilla myönteisen koulupäiväkokemuksen muodostumisen eteen. Toteutuakseen tämä vaatii koulun yhteisöllistä ja yhteistyötä edistävää toimintakulttuuria sekä aikuisten vahvaa arvostusta lasta ja lapsuutta, opetusta ja opettajuutta sekä kasvua, kasvatusta ja vanhemmuutta kohtaan. Se, mitä me aikuiset olemme, välittyy helposti myös lapsiin ja siihen, mitä he ovat. Siksi toivon koulurauhaa vaalivaa asennetta koulujen ja kotien lisäksi myös muulta yhteiskunnalta. On tärkeää, että koulun arvostus näkyy kunnallisessa ja valtakunnallisessa päätöksenteossa niin puheissa mutta ennen kaikkea teoissa. Käytännössä tämä on sitä, että kasvatukselle ja opetukselle taataan riittävät resurssit. Vastaavasti koulut ovat valmiita edistämään myönteisellä asenteella opetusta ja opettajuutta. Myös medialla, neljännellä valtiomahdilla on vastuunsa tässä ketjussa. Yksittäisten negatiivisten koulukokemusten ja niistä johdettujen yleistysten esittäminen ei kerro totuutta koulusta. Kouluissa tapahtuu paljon hyvää ja kokemukset oppimisesta ja opettajuudesta ovat pääosin myönteisiä, kun tarkastellaan kuvaa vaikkapa erilaisten kansallisten arviointitulosten valossa (alla pari Karvin uusinta julkaisua malliksi). Tämän kouluissa olevan hyvän sekä aivan normaalin sujuvan kouluarjen olisi tarpeellista saada parempi näkyvyys myös valtamedioissa. Näiden tavallisten meikäläisten blogien, kuten tämän ja muiden sosiaalisten yksityismedioiden voima ei siihen riitä.


Lopuksi

Pidetään yhdessä huolta suomalaisesta koulusta, lasten hyvästä kasvusta ja sitä kautta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta huolehtimalla koulurauhasta myös lukuvuonna 2019 - 2020. Pidetään huolta ja otetaan myös vastuuta siitä, että suomalainen koulu pystyy toimimaan täysillä lasten hyvän kasvun edistäjänä yhteistyössä perheiden sekä keskeisten sidosryhmien kanssa, ja annetaan opetuksen ammattilaisille ja kouluille mahdollisuus kehittää työtään hyvää oppimista ja kasvua edistävään suuntaan. Pidetään huolta ja otetaan vastuuta siitä, että opettajuus kaikilla koulutussektorin tasoilla, varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle, näyttäytyy nuorille kiinnostavana ja potentiaalina ammattina myös tulevaisuudessa. Muistetaan siis vielä tulevaisuudessakin nuorten tänään lähettämä koulurauhaviesti: Pidetään huolta ja otetaan vastuuta. Ja me aikuiset, annetaan tämän viestin näkyä arjessamme vanhemmuudesta päätöksentekoon ja aina median tuottamaan koulukuvaan saakka!


Linkkejä 

MLL - koulurauha -sivusto

Opetushallitus, uutiset 20.11.2018 "Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan itseohjautuvuudesta, digitalisaatiosta ja ilmiöoppimisesta?"

OPS-TYÖN ASKELEITAEsi- ja perusopetuksenopetussuunnitelmien perusteiden2014 toimeenpanon arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 1:201

”ETTÄ TIETÄÄ MISSÄON MENOSSA”Oppimisen ja osaamisen arviointiperusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 7:2019

Opettajien näkemyksiä historian opetussuunnitelmaperusteista. Jukka Rantala ja Najat Ouakrim-Soivio. Kasvatustieteiden osasto, Helsingin yliopisto. Ainedidaktiikka 2(2) (2018), 2–20.







perjantai 9. elokuuta 2019

Kaikille yhteinen koulu - edellytyksiä onnistuneeseen inkluusioon

Kritiikki inkluusion toimimattomuudesta on kiehunut julkisessa keskustelussa ainakin kuluneen vuoden ajan. Viimeisimpänä keskustelun avauksina ovat olleet Iltalehden "miesopettajan rankka avautuminen" sekä YLE:n uutisointi, jossa "asiantuntijat puolustavat inkluusiota". VIP-verkoston asiaa rakentavasti avaava tiedote "Kaikille yhteinen koulu voi onnistua!" julkaistiin 8.8.19. Tiedote ei näyttänyt saavan juurikaan huomiota sosiaalisessa mediassa mutta tämän selkeän kirjelmän pohjalta tutkailen inklusiivisen koulun toiminnan onnistumisen edellytyksiä. Lähestyn inklusiivisuutta melko kapeasta ja subjektiivisen arkisesta näkökulmasta eli siitä, että on pieniluokka sekä yleisopetuksen ryhmä, joiden välillä vastavuoroisesti ja suunnitellusti inkluusiota toteutetaan.

VIP-verkoston tiedotteessa todetaan: "jokaisen lapsen ja nuoren oikeus on saada mahdollisuus käydä koulua ikätovereittensa joukossa omassa lähikoulussaan.". Toisaalta "...luokkamuotoinen erityisopetus on tärkeä osa kaikille yhteisen koulun erityisen tuen oppilaille tarjoamia palveluita". Lisäksi tiedotteessa painotetaan, että "oppilaalla on oikeus saada erityistä tukea ja kuntoutua, jotta hänen on mahdollista toimia ja olla osallisena oppimisessaan, vahvistuneena omana itsenään"Nämä kolme asiaa ovat mielestäni inkluusion merkityksen ymmärtämisen ja sitä kautta toteutumisen kannalta keskeiset. Näistä juontuu myös ajatus vertaisuuteen, vertaisten merkitykseen ja vertaisoppimisen merkitykseen.  

Näen nimenomaan vertaisuuden käsitteen avaamisen tärkeänä inkluusioon liittyen. Jos tätä ei ymmärretä toiminnan taustalla, inkluusion idea ei toimi vaikka kunnassa olisi kuinka resurssia opetuksen toteuttamiseksi. Toinen puoli eli resurssin puuttuminen (riittävä määrä opettajia, muuta henkilöstöä, koulutusta ja tiloja) johtaa tietenkin siihen, että inkluusiota on käytännössä mahdoton toteuttaa koulussa. Se, että inkluusion merkitys ymmärretään, voi myös edistää parhaassa tapauksessa riittävän resurssin saamista opetukseen.


Lapsen mahdollisuus oppimiseen vertaistensa kanssa

Inkluusion suunnittelussa ja toteuttamisessa vuorovaikutuksen tulee olla opetusryhmien välillä kaksisuuntaista sekä johdettua ja suunniteltua, kuten VIP-tiedotteessa todetaan. Opetusryhmillä viittaan yleisopetuksen ryhmiin sekä erityisen tuen pienryhmiin. Pienryhmiä tarvitaan ja niissä olevaa ammattitaitoista henkilöstöä. Mutta pienryhmä ei voi olla mikään lapsen sijoituspaikka ja sitä kautta pysyvä olotila. Erityisen tuen lähtökohtana tulee olla pyrkimys lapsen kasvun tukemiseen niin, että jossain vaiheessa erityisen tuen päätös voidaan jopa purkaa. Toki osalla lapsista luontainen olemuksellisuus ja tuen tarpeet ovat niin suureet, että pienryhmän tarve on lapsella läpi perusopetuksen ja myös sen jälkeisessä koulutuksessa. Mutta silti paljon tukea tarvitsevankin lapsen kasvu ja kehitys hyötyvät suunnitellusti toteutetusta inkluusiosta.

Inkluusiota tulee katsoa kokonaisuutena ja sen on oltava mahdollista jokaiselle oppilaalle koulussa. Jokaisella tulee olla mahdollisuus oppimisen tukeen, vertaistensa seuraan ja siten myös vertaisten tarjoamaan tukeen oppimisessa. Vertaisuus on siten ainakin kaksiulotteinen käsite. Vaikka erityistä tukea tarvitseva oppilas tarvitsee usein lähtökohtaisesti opetusta pienemmässä ryhmässä, niin jokaisella lapsella on vahvuuksia, joita hänen tulisi saada toteuttaa sekä vahvistaa yleisopetuksessa, vertaistensa ikätovereiden kanssa. Se, että lapsi pääsee toteuttamaan ja kokemaan oppimista yleisopetuksen ryhmässä omien vahvuuksiensa ja rajoitteidensa puitteissa, vahvistaa lapsen luottamusta itseensä oppijana. Kun lapselle tarjotaan mahdollisuus oppia ja saada oppimisen sekä tekemisen mallia vertaisiltaan, edistää inkluusio tällöin lapsen luottamusta omiin kykyihin sekä vahvistaa itsetuntoa ja -tuntemusta.

Vastavuoroisesti yleisopetuksen oppilailla on yksilöllisiä, yksittäisiä tuen tarpeita. Suunnitelmallisesti ja vastavuoroisesti inkluusiota toteuttaen yleisopetuksen oppilaan tai tehostetun tuen piirissä olevan oppilaan on tarpeellista päästä oppimaan pienempään ryhmään erityisopettajan ohjaukseen. Suunnitelmallisesti ja vastavuoroisesti toimien inklusiiviset järjestelyt eivät kuormita yleisopetuksen ryhmäkokoja. Viimeistään tässä kohtaa tarvitaan johtamista. Johtaja määrittää ja huolehtii vastavuoroisuuden toteutumisesta ja sitä kautta koulun erityisen tuen resurssin tehokkaasta ja tarkoituksenmukaisesta hyödyntämisestä kaikkina koulupäivinä.

Erityistä tukea tarvitsevalle oppilaalle oma pieni ryhmä on opetuksen järjestämisen lähtökohta. Erityisen tuen ryhmä on lapsen oppimisen ja kasvun tuen tarpeen näkökulmasta hänen vertaisryhmänsä. Erityistä tukea ja pienryhmästä selkeästi hyödyn saava lapsi tarvitsee kotipesäkseen vertaisryhmän, jossa taitava erityisopettaja osaa sekä pystyy järjestämään opetuksen yksilöllisesti, lapsen kasvua ja kehitystä edistäväksi, joissain tapauksissa jopa kuntouttavaksi toiminnaksi. Tämä on vertaiskäsitteen toinen puoli ja myös lapsen kasvun tarve sekä etu.


Lopuksi - muistilista inkluusiivisen koulun perustaksi

VIP-tiedotteessa todetaan (oikein), että inklusiivisen koulun on mahdollista toteutua, kun resurssit ovat riittävät, inklusiiviset käytänteet ovat suunnitellut ja johdetut. Lisäisin listaan vielä sen, että inkluusio toteutuu ryhmien välillä vastavuoroisesti ja vertaisoppimisen mahdollisuuksia toteuttaen, lapsen tarpeen mukaisesti. Suunnitelmallisuus ja johtaminen ovat kuitenkin toiminnan kivijalkaa. Vaikka resurssit olisivat kunnossa ja kouluissa olisi pieniryhmiä sekä riittävästi henkilöstöä mutta suunnitelmallisuus tai johtaminen ontuvat, toimiva inkluusio ei välttämättä toteudu. Toimintakulttuuri voi rakentua joko sellaiseksi, että pienryhmät ja yleisopetuksen ryhmät toimivat toisistaan erillään ja opettajat eivät tee juurikaan keskinäistä yhteistyötä tai vain erityistä tukea tarvitsevia lapsia integroidaan yleisopetukseen. Inkluusiosta tulee summittaista, erityisopetukseen annettua resurssia haaskaavaa sekä oppilaita ja henkilöstä kuormittavaa toimintaa, jossa lapsen etu häviää resurssikeskustelun jalkoihin.

Jotta inklusiivisen koulun idea saataisiin toimivaksi ja kehittyväksi käytänteeksi, voisi seuraava kysymyslista toimia päättäjistä oppilaisiin - miten koet inkluusion ja sen taustalla olevien asioiden toteutuvan kohdallasi:

Resursseista päättävät ja päätöksentekoa valmistelevat henkilöt:
  • Tiedätkö, mikä on erityisen ja tehostetun tuen tarve alueenne kouluissa? 
  • Tiedätkö, miten erityisen tuen järjestelyt ovat hoidettu alueenne kouluissa?
  • Tiedätkö, kuinka paljon käytätte vuosittain rahaa erityisen tuen järjestelyihin alueenne kouluissa?
  • Tiedätkö, mitä opetuksen inkluusiolla tarkoitetaan ja mitä toimiva inkluusio edellyttää?
  • Tiedätkö, miten täydennyskoulutuksen varattu resurssi käytetään alueenne kouluissa?
  • Miten arvostuksesi koulua ja koulutusta kohtaan näkyy käytännön tekoina?

Koulun erityisopetuksesta vastaava rehtori / koulun rehtori:
  • Tiedätkö, miten aktiivisesti ja millaista yhteistoimintaa erityisen tuen ryhmät ja yleisopetuksen ryhmät toteuttavat keskenään?
  • Arvioitteko ja suunnitteletteko rehtorin johdolla säännöllisesti koulunne inklusiivisia käytänteitä ja niiden toimivuutta?
  • Kuka määrittää koulussanne, miten inkluusiota toteutetaan koulussanne?
  • Oletko tietoinen, millaisia täydennyskoulutustarpeita opettajilla ja muulla henkilöstöllä on inklusiiviseen toimintaan liittyen?
  • Oletko tyytyväinen koulunne tiimitoimintaan ja opettajien yhteistoimintaan?

Opettaja:
  • Teetkö aktiivisesti yhteistyötä tiimisi / vuosiluokkaasi kuuluvan erityisopettajan kanssa / ja vastaavasti erityisopettaja yleisopetuksen opettajan kanssa?
  • Suunnitteletteko yhdessä opetusta ja oppilaiden tarkoituksenmukaisia opetusjärjestelyjä?
  • Toteutatteko koulussanne samanaikaisopetusta?
  • Onko koulunne tiimitoiminta aktiivista ja vaikuttavaa?
  • Ovatko inklusiiviset käytänteet, joita toteutatte, vastavuoroisia siten, että oppilaan siirtymä pienryhmästä yleisopetukseen ja toisinpäin on sujuvaa?
  • Voitteko yhdessä tuumin todeta, että opetukseen annettu resurssi on tehokkaasti käytössä eli yleisopetuksen ryhmät eivät kasva ja kuormitu inkluusion seurauksena ja erityisen tuen ryhmissä olisi tilaa tuen tarpeessa oleville oppilaille?
  • Arvioitko, että luokkasi oppilaat kokevat olevansa tasavertaisia kouluyhteisön jäseniä?

Vanhempi:
  • Onko sinulle kerrottu, miten koulun erityinen tuki sekä mahdolliset inklusiiviset käytänteet ja mahdollisuudet ovat järjestetty?
  • Kokeeko lapsesi olevan tasavertainen jäsen osana koulua?

Oppilas:
  • Koetko olevasi osa kouluanne ja muita ikäsiäsi oppilaita?
  • Koetko saavasi riittävästi apua oppimiseesi?
  • Tuntuuko oppiminen ja koulunkäynti mielekkäältä?




torstai 8. elokuuta 2019

Yhteistyön innoittamaa lukuvuotta!

Uusi lukuvuosi alkaa tänään monessa koulussa ympäri Suomen. Tehdään kouluvuodesta jokaiselle mahdollisimman hyvä ja turvallinen. Perustana tälle on koulu sisäisen yhteistyön sujuminen sekä kodin ja koulun välinen sujuva yhteistyö. Tästä sujuvuudesta päätämme jokainen itse, joka ikinen päivä, asennoituessamme työhön ja yhteistyöhön. Puhalletaan eri tahoilla yhteiseen hiileen, ei kynttilään. Seuraavassa muutama "pointti" sille, mitä sujuva koulutyö edellyttää niin oppilaalta, opettajalta, avustajilta, rehtoreilta sekä vanhemmilta:

Muistetaan, että jokainen opettaja ajattelee lapsen parasta. Koulun arjessa vuorovaikutus on monimuotoista ja aina ei vältytä ongelmilta. Jos opettaja esittää huolta lapsen oppimisesta tai käyttäytymisestä kotiin päin, kannattaa meidän vanhempien muistaa, että kiusallaan yksikään opettaja ei huoltaan ilmaise. Opettaja näkee päivittäin laajan lapsiryhmän elämää ja osaa siten arvioida, milloin lapsi tarvitsee kasvuunsa tukea. Vastaavasti opettajan on muistettava kuunnella vanhempia, lastensa parhaita asiantuntijoita. Kodin ja koulun hyvällä yhteistyöllä tuemme lasten kasvua.

Osoitetaan kiinnostusta lapsen koulunkäyntiä kohtaan. Muistetaan kysyä kotona lapselta, miten koulussa meni, mitä tuli kotitehtäväksi, tarvitsetko neuvoa. Puhutaan lapselle myönteiseen sävyyn koulusta ja osoitetaan näin arvostusta koulua ja oppimista kohtaan. Vanhempien osoittama arvostus koulua kohtaan kantaa lasta pitkälle ja vie vaikeidenkin asioiden yli.

Muistetaan, että oppiminen vaatii aina ponnistelua. Huolehditaan opettajina siitä, että lapsi ja myös vanhemmat tietävät lukuvuoden aikana, missä oppimisen osalta mennään. Säännöllisen oppimisen arvioinnin avulla lapsi oppii huomaamaan yritteliäisyyden ja lopputuloksen välisen merkityksen. Opetuksesta muodostuu kasvattavaa, lapsen kasvua tukevaa opetusta. Muistetaan myös vanhempina, että tärkeintä on yritteliäisyys, eivät huippuarvosanat. Välttävä arvosana on kiitettävä, kun sen takana on ponnistelua ja työtä. Kiitettävä arvosana on heikko, jos se tulee ponnistelematta.

Lapsen kasvua tukevassa koulussa vaalitaan aktiivisesti iloista yhdessä tekemistä. Yhteiset projektit ja tapahtumat luovat kouluun yhteisöllisyyttä. Projekteissa opitaan, onnistutaan ja epäonnistutaan aina yhdessä. Ne kasvattavat lapsia huomaamaan yhteistyön ja erilaisuuden voimaa. Erilaisuutta kokien lapsi oppii vahvuuksistaan sekä kehittymisen tarpeistaan. Koulu alkaa kasvattamaan lapsen
itsetuntemusta.

Innostavaa lukuvuotta!

Loma loppuu ja työ alkaa - kissanpäivät ovat ohitse

Olen julkaissut tämän tekstin osin samana aiempina vuosina mm. Kotiseurakuntani -lehdessä.