Kokoonnuimme kainuulaisten sivisty- ja opetustoimen johtajien kanssa Koululla on väliä -hankkeen ensimmäisen vaiheen
haastatteluun viime perjantaina (30.1.2015). Tutkijoitten kanssa käyty keskustelu opetuksen kehittämisestä
sekä opettajankoulutuksen osuudesta tässä innosti kirjoittamaan muutaman
kappaleen tutkivasta työotteesta. Esitettävät ajatukset perustuvat Kajaanissa
2012 toteutettuun tutkiva opettaja -toiminnasta saatuihin kokemuksiin.
Tutkiva työote on perinteisiä täydennyskoulutuksia vaikuttavampi keino opetuksen ja opettajuuden kehittämiselle
Tutkiva
opettaja -toiminta on tunnettu mutta ymmärtääkseni vähän käytössä oleva työtapa. En tosin ole perehtynyt kovin seikkaperäisesti toiminnan teoreettiseen taustaan
mutta innostuin aiheesta seuratessani eräässä yhteydessä
Kainuun keskussairaalan lääkäreiden toimintaa, kun he kokoontuivat
säännöllisesti aamukokoukseen ja yksi lääkäri esitteli toisille
ajankohtaisen tutkimuksen omalta erityisalaltaan. Opettajuus on täsmälleen samanlainen asiantuntija-ala. Opettajilla on vahva tutkimusorientoitunut koulutus, joka on nähtävä ammatillisen
kehittymisen perustana. Tutkiva työote on tällöin keskeinen menetelmä ammatillisuuden kehittämiselle.
Kajaanissa kokeilimme toimintaa yhden vuoden ajan ja järjestimme
KT, johtava erityisopettaja Eija Heikkisen kanssa kajaanilaisille opettajille
(varhaiskasvatus ja perusopetus) tutkiva opettaja-kurssin, jolle
osallistui 15 opettajaa esiopetuksesta yläkoulun aineopettajiin. Toiminnan
tavoitteena oli:
- Herättää opettajissa ja
kouluissa intoa opetuksen kehittämiseen sekä
- syventää ymmärrystä
reflektoivan ja tutkivan työotteen mahdollisuuksista.
- Pitää kirjoittamisen ja
tutkimuksen kynnys matalalla, jotta kellekään ei muodostu kirjoittamisesta
tai aiheen löytämisestä estettä työskentelyn etenemiselle. Teorian ja
käytännön ymmärtäminen sekä kirjoittaminen ovat kehittyviä prosesseja,
eivätkä ne koskaan ole täysin valmiita. Tämä on ymmärrettävä, jotta
voidaan herättää rohkeus oman ajattelun kehittämiselle ja kuvaamiselle.
- Osoittaa, että opettajissa on
paljon ammatillista potentiaalia. Kouluihin ja kuntiin ei tarvita
ulkopuolisia guruja kertomaan, miten opetusta kehitetään. Tämä voima on
jokaisessa organisaatiossa, kun sille luodaan otollinen maaperä ja
innostava henki.
Kurssi oli
onnistunut. Opettajat laativat aluksi suunnitelman omasta tutkimusaiheesta ja
tämän jälkeen kokoonnuimme pari kertaa kuukaudessa seminaareihin, joissa kukin
esitteli vuorollaan omaa aihettaan ja aiheesta käytiin työtä eteenpäin luotaava
pedagoginen keskustelu. Työ konkretisoitui artikkelikokoelmateokseen. Vaikka
kirjoittamisen ja aiheiden käsittelyn kynnys pidettiin matalana, muodostui
tehdyistä kehityshankkeiden kuvauksista erinomaisia. Myös taustalla tehty työ
kouluissa oli edistyksellistä. Seuraavassa kuvaan toiminnan hyötyjä
opettajuudelle sekä mahdollisuuksia kehittää opettajan ajattelua sekä suhdetta
opetuksen kehittämiseen.
Tutkiva ote edistää opettajien halua kehittää opetustaan ja koulun toimintakulttuuria
Laadimme tutkiva opettaja kurssista myös tutkimusartikkelin, joka
julkaistiin teoksessa "Työ arvonsa ansaitsee. Juhlakirja
113-vuotisen kajaanilaisen opettajankoulutuksen kunniaksi".
Kerätyn palautteen perusteella tutkivalla otteella voidaan katsoa olevan
seuraavia vaikutuksia opettajuuteen:
- Toiminnalla voidaan vaikuttaa
myönteisesti opettajien haluun kehittää opetusta ja koulun
toimintakulttuuria
- Toiminta tukee syvällistä
oppimista.
- Toiminta koettiin motivoivana
ja kohtuullisen vaivattomana täydennyskoulutuksen muotona.
- Toiminta avarsi opettajien
näkemystä opetuksesta ja kasvatuksesta oppilaskeskeisempään suuntaan.
Seuraavat kommentit
kuvaavat hyvin mukana olleiden opettajien kokemuksia toiminnan vaikuttavuudesta:
Tutkimuksen edetessä nousi koko ajan esiin uusia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Näihin kysymyksiin oli mukava löytää vastauksia ja selityksiä; näkökulma laajeni koko ajan ja syntyi uusia pohdintoja. Lopussa tuntui siltä, että tietää jo kohtuullisesti tutkimastaan aiheesta verrattuna alun vähäiseen tietomäärään.
Ymmärsin, että opettajuus on paljon muutakin kuin oppiaineiden hallitsemista. Olisi syytä paneutua siihen, kenen vuoksi koulua pidetään. Käsitykseni koulun
"kokonaiskuvasta" muuttui.
Oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus on eritäin merkittävää oppilaan kasvun ja kehityksen kannalta. Oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta tukevien opetusmenetelmien käyttöä pitää lisätä. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on ainakin välillä nähtävä jopa tiedollisia tavoitteita tärkeämpänä.
Koen, että tämä oli hyvä ja hyödyllinen prosessi. Itsestään oppi/huomasi/muisti taas monia asioita. Jos ajattelee tätä koulutuksena niin tällainen pitkäkestoinen prosessi pitää asioita prosessoinnin, "mielen päällä", pitkään. Tämä antaa mahdollisuuksia pohtia laajemmin toisin kuin lyhyt esim. yhden päivän koulutus, jolloin asia on mielessä hetken mutta unohtuu mahdollisesti yhtä pian. Työskentelyssä säilyi positiivinen vire ja se tarjosi onnistumisen kokemuksia mikä on tärkeää.
Seuraavat kaksi kuviota
havainnollistavat opettajan ajattelun kehittymisen prosessia tutkivassa
työotteessa. Kyse on sekä 1) tietojen, taitojen ja asenteiden muutoksesta että
2) itsetietoisuuden tason kehittymisestä, jossa näkemyksellinen teesi muuttuu
antiteesiksi ja lopulta uudeksi tiedoksi, synteesiksi. Kuviota 1 luetaan
ylhäältä alas, ja kuviota 2 alhaalta ylös. Ymmärrys tietojen, taitojen sekä
asenteiden osa-alueilla alkaa kehittyä autonomiseksi kyvyksi, kun hyödynnetään
tiedon reflektointia sekä taitojen monimuotoista harjoittamista (kuvio 1).
Itsetietoisuus
on ihmisen kehittyvä ominaisuus. Tutkivan työotteen kohdalla voidaan todeta,
että kun oppii kirjoittamaan, oppii ajattelemaan ja reflektoimaan. Kuviossa 2
havainnollistetaan itsetietoisuuden suhdetta kykyyn tarkastella ympäristön
tapahtumia objektiivisesti ja parhaimmillaan jopa uutta luoden. Mielestäni
ajatus teesin antiteesin ja synteesin rakentumisesta täsmentää prosessia. Kun
opettajuuteen kytkeytyy keskeisesti tutkiva ja reflektoiva työote -
henkilökohtaisena tai yhteisöllisenä ominaisuutena - "noustaan" ammatillisesti
ilmiöitten objektiiviseen tarkasteluun. (Kuvio 2.)
Opettajien
täydennyskoulutuksen kehittämisen malli
Suomi jää vertailussa reilusti alle kansallisten keskiarvojen opettajien
täydennyskoulutukseen osallistumisesta (Kupari 2012). Resurssien puutetta
pidetään usein keskeisenä tekijänä mutta ennen kaikkea kyse on toimivien
täydennyskoulutusmallien puutteesta. Tutkivan otteen hyödyntämisellä päästään
perinteisiä ulkoiseen asiantuntijuuteen rakentuvia lyhytkestoisia luentoja tai
kursseja vaikuttavampiin tuloksiin. Kun kehittämisessä hyödynnetään
organisaation olemassa olevaa asiantuntijuutta, jota jokaisella opettajalla on
koulutuksensa sekä työnsä perustalta paljon, on täydennyskoulutus myös
kustannuksiltaan edullista. On tehtävä olemassa oleva osaaminen näkyväksi ja jaettava hyvät käytänteet kaikkien saataville. Kyse on oppivan ja muutoskykyisen organisaation
muodostamisesta. Tutkiva opettaja -toiminnan järjestämisessä on huomioitava seuraavia tekijöitä:
- Tuottamisen kynnyksen on oltava
matala. Opponointia on oltava harkiten. Teoria ja teorioitten ymmärtäminen ei ole itsetarkoitus.
Käytännön opetustyön / opetusprojektin kuvaaminen tai kirjareferaatin
laadinta ovat toimivia ratkaisuja.
- Tuotosten on voitava olla
monimuotoisa (artikkelit, videot, still-kuva, Power
Point -esitykset), mikä mahdollistaa erilaisille ihmisille hänelle
luontaisen tavan ilmaista näkemyksiään. Opettajan henkilökohtaiset intressit määrittävät tuotoksen laajuuden.
- Tärkeää on, että toimintaa
dokumentoidaan kirjalliseen muotoon. Hienoa olisi, jos tuotokset julkaistaan sähköisesti ja jäsennettynä verkossa. Tietoa on kyettävä jakamaan.
- Tutkivaa toimintaa voidaan järjestää kolmella eri tasolla:
- Oppimisympäristöjen, opetusmateriaalien, opetus- ja työtapojen esittely vertaisryhmässä (praktinen)
- Matalan kynnyksen tutkimustoiminta, jossa tavoite on praktista kuvausta tieteellisempää tavoitteleva
- Jatko-opintotasoinen oman työn / opetuksen yleinen tutkiminen. Edellyttää tiivistä yhteistyötä yliopiston kanssa (yliopistokaupunkien tai yliopistokeskuskaupunkien mahdollisuus)
- Tutkimusseminaarien on oltava
säännöllisiä. Voidaan puhua myös esimerkiksi pedagogisista iltapäivistä.
- Toimintaa voidaan toteuttaa
koulun tasolla tai koko kuntaa koskettavana toimintana.
- Rehtoreitten ammatilliseen
kehittymiseen tulisi kuulua oma säännöllinen pedagoginen,
tutkimusorientoitunut tiedon jakaminen.
- Johdon on ymmärrettävä
toiminnan merkitys koulun ja opettajuuden kehittämiselle ja oltava aidosti
sitoutunut toimintaan.
- Raportoinnin ja analyysin
objektiivisuus sekä tutkimuseettisten kysymysten huomiointi ovat erittäin
tärkeitä, vaikka toiminta olisikin tieteellisesti matalan kynnyksen
toimintaa.
- Vetovastuu perustuu ensisijaisesti henkilökohtaiseen kiinnostukseen. Koulun tasolla rehtori tai innostunut opettaja voi toimia vetäjänä. Maisterin tutkinnossa on annettu riittävät perusteet toiminnan toteutamiselle, jos kunnasta ei löydy tutkijakoulutuksen saanutta opettajaa.
Näin tutkivalla työotteella voidaan opettajan yksilöllisen ajattelun
kehittymisen lisäksi saavuttaa:
- Opetuksen laadun kehittäminen
perustuu opetussuunnitelman jatkuvalla arvioinnille. Kehittämis- ja
arviointityö ovat konkreettista toimintaa.
- Koulun toimintakulttuuria
kehitetään tietoisesti ja konkreettisesti.
- Näkemyksen, asenteen ja
osaamisen kehittyminen ovat yhteydessä parempaan työssäjakasamiseen.
- Aito osallisuus ja
vaikuttaminen ovat keskeinen osa tutkivaa työotetta ja siten osa
työssäjaksamisen kehittämistä.
- Kansallisen ja kansainvälisen
maineen edistäminen - tutkivaa otetta systemaattisesti hyödyntävän
organisaation on mahdollista asettua edelläkävijän rooliin.
Lopuksi
Ammatillinen kasvu on elinikäinen prosessi. Näin ainakin toivon sen olevan. Olisi suorastaan surullista, jos oma kasvu olisi jo saavutettu - olisi valmistunut. Valmiissa ei ole enää mitään hohtoa eikä kehityksen mahdollisuutta. Valmiiksi ei siis tule koskaan. Sen sijaan tuen määrä ja laatu vaihtelevat (vrt. kuvio 1) ammatillisen kasvun eri vaiheissa.
![]() |
Tutkiva opettaja -teos |
Tutkivan otteen omaksuminen osaksi opettajuutta on aloitettava heti
opettajankoulutuksen alkumetreillä. Opettajaksi opiskelevat on saatava ymmärtämään, että
opettajuus ei ole mekaanista opetusoppia, niksejä, vaan alati syvenevää tietoisuutta hyvästä
opetuksesta ja lapsen kasvusta. Tarvitaan vahvaa kasvatustieteen perusteiden
opettamista sekä didaktista orientaatiota mutta samalla tulevia opettajia on
rohkaistava oman ajattelun kehittämiseen sekä aitoon opetus- ja kasvatustapahtuman
hämmästelyyn.
Tällä hetkellä uuden opsin laadinta vaatii paljon energiaa, eikä siten ole järkevää kuormittaa kouluja monilla hankkeilla tai koulutuksilla. Uuteen opetussuunnitelmaan liittyy keskeisesti opetuksen säännöllinen arviointi. Tutkiva orientaatio on erinomainen keino tämän toteuttamiseen. Tulemme Kajaanissa kehittämään reflektoivaa / tutkivaa toimintaa osaksi opetuksen arkea ja täydennyskoultusta. Ops-prosessia varten koulutetut nk. kesuttajat eli kehityksen suuntaajat ovat hyvä perusta tutkivan otteen edistämiselle sekä siten raikkaan ja innostavan pedagogisen keskustelun sytyttämiselle. Ties vaikka joskus toimintaa koordinoisi oma paikallinen koulutusmuodot ylittävä Tutkiva opettaja -keskus...
Kirjallisuutta ja linkkejä:
Kupari, P. 2012. Matematiikan osaaminen perusopetuksen neljännellä ja kahdeksannella luokalla. Kansainvälinen TIMSS-tutkimus Suomessa. Moniste. Ks. myös http://ktl.jyu.fi/ktl/timss-pirls
Saari, M. ja Heikkinen, E. 2013. Tutkielmia kajaanilaisesta opetuksesta ja kasvatuksesta vuonna 2012. Tutkiva opettaja -ryhmän julkaisu 1. Kajaanin kaupunki.
Heikkinen, E. 2007. Täydennyskoulutus kainuulaisten opettajien käsitysten valossa. Väitöskirja Oulun yliopisto
Hyvä Mikko & co! Tuo on aivan loistava juttu. Allekirjoitan käytännössä kaiken mitä nostatte esille. Tuo on liian hyvä homma unohdettavaksi. Tämä kannattaisi nostaa uudelleen päivän valoon ja alkaa tehdä tästä kainuulaista tai valtakunnan tasoista kokeilua. Löytyisikö kesuttajista ym. henkilöitä, jotka lähtisivät koordinoimaan ja vetämään seuraavaa hanketta?
VastaaPoistaRajaisin tässä vaiheessa homman koskemaan "Oppimisympäristöjen, opetusmateriaalien, opetus- ja työtapojen esittely vertaisryhmässä (praktinen)" -tasoa. Kun sen saisin näkyväksi, siitä voisi kukin jatkaa kuten haluaisi. Kynnyksen tulee olla todella matalalla, jotta mahdollisimman moni lähtisi mukaan.
Näin teemme. Voisiko uutta teknologiaa hyödyntää vuorovaikutuksen rikastamiseksi ja esim laajempien alueiden mukaanottamiseksi, niin saataisiin riittävästi voimaa toiminnan toteuttamiseksi?
Poista