Tutkiva opettajuus: avain jäntevään koulun kehittämiseen ja opettajien ammatilliseen kasvuun

Kokoonnuimme kainuulaisten sivisty- ja opetustoimen johtajien kanssa Koululla on väliä -hankkeen ensimmäisen vaiheen haastatteluun viime perjantaina (30.1.2015). Tutkijoitten kanssa käyty keskustelu opetuksen kehittämisestä sekä opettajankoulutuksen osuudesta tässä innosti kirjoittamaan muutaman kappaleen tutkivasta työotteesta. Esitettävät ajatukset perustuvat Kajaanissa 2012 toteutettuun tutkiva opettaja -toiminnasta saatuihin kokemuksiin.

Tutkiva työote on perinteisiä täydennyskoulutuksia vaikuttavampi keino opetuksen ja opettajuuden kehittämiselle

Tutkiva opettaja -toiminta on tunnettu mutta ymmärtääkseni vähän käytössä oleva työtapa. En tosin ole perehtynyt kovin seikkaperäisesti toiminnan teoreettiseen taustaan mutta innostuin aiheesta seuratessani eräässä yhteydessä Kainuun keskussairaalan lääkäreiden toimintaa, kun he kokoontuivat säännöllisesti aamukokoukseen ja yksi lääkäri esitteli toisille ajankohtaisen tutkimuksen omalta erityisalaltaan. Opettajuus on täsmälleen samanlainen asiantuntija-ala. Opettajilla on vahva tutkimusorientoitunut koulutus, joka on nähtävä ammatillisen kehittymisen perustana. Tutkiva työote on tällöin keskeinen menetelmä ammatillisuuden kehittämiselle. 

Kajaanissa kokeilimme toimintaa yhden vuoden ajan ja järjestimme KT, johtava erityisopettaja Eija Heikkisen kanssa kajaanilaisille opettajille (varhaiskasvatus ja perusopetus) tutkiva opettaja-kurssin, jolle osallistui 15 opettajaa esiopetuksesta yläkoulun aineopettajiin. Toiminnan tavoitteena oli:

1. Herättää opettajissa ja kouluissa intoa opetuksen kehittämiseen sekä
2. syventää ymmärrystä reflektoivan ja tutkivan työotteen mahdollisuuksista.
3. Pitää kirjoittamisen ja tutkimuksen kynnys matalalla, jotta kellekään ei muodostu kirjoittamisesta tai aiheen löytämisestä estettä työskentelyn etenemiselle. Teorian ja käytännön ymmärtäminen sekä kirjoittaminen ovat kehittyviä prosesseja, eivätkä ne koskaan ole täysin valmiita. Tämä on ymmärrettävä, jotta voidaan herättää rohkeus oman ajattelun kehittämiselle ja kuvaamiselle.
4. Osoittaa, että opettajissa on paljon ammatillista potentiaalia. Kouluihin ja kuntiin ei tarvita ulkopuolisia guruja kertomaan, miten opetusta kehitetään. Tämä voima on jokaisessa organisaatiossa, kun sille luodaan otollinen maaperä ja innostava henki.

Kurssi oli onnistunut. Opettajat laativat aluksi suunnitelman omasta tutkimusaiheesta ja tämän jälkeen kokoonnuimme pari kertaa kuukaudessa seminaareihin, joissa kukin esitteli vuorollaan omaa aihettaan ja aiheesta käytiin työtä eteenpäin luotaava pedagoginen keskustelu. Työ konkretisoitui artikkelikokoelmateokseen. Vaikka kirjoittamisen ja aiheiden käsittelyn kynnys pidettiin matalana, muodostui tehdyistä kehityshankkeiden kuvauksista erinomaisia. Myös taustalla tehty työ kouluissa oli edistyksellistä. Seuraavassa kuvaan toiminnan hyötyjä opettajuudelle sekä mahdollisuuksia kehittää opettajan ajattelua sekä suhdetta opetuksen kehittämiseen.

Tutkiva ote edistää opettajien halua kehittää opetustaan ja koulun toimintakulttuuria

Laadimme tutkiva opettaja kurssista myös tutkimusartikkelin, joka julkaistiin teoksessa "Työ arvonsa ansaitsee. Juhlakirja 113-vuotisen kajaanilaisen opettajankoulutuksen kunniaksi". Kerätyn palautteen perusteella tutkivalla otteella voidaan katsoa olevan seuraavia vaikutuksia opettajuuteen:

1. Toiminnalla voidaan vaikuttaa myönteisesti opettajien haluun kehittää opetusta ja koulun toimintakulttuuria
2. Toiminta tukee syvällistä oppimista.
3. Toiminta koettiin motivoivana ja kohtuullisen vaivattomana täydennyskoulutuksen muotona.
4. Toiminta avarsi opettajien näkemystä opetuksesta ja kasvatuksesta oppilaskeskeisempään suuntaan.

Seuraavat kommentit kuvaavat hyvin mukana olleiden opettajien kokemuksia toiminnan vaikuttavuudesta:

Tutkimuksen edetessä nousi koko ajan esiin uusia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Näihin kysymyksiin oli mukava löytää vastauksia ja selityksiä; näkökulma laajeni koko ajan ja syntyi uusia pohdintoja. Lopussa tuntui siltä, että tietää jo kohtuullisesti tutkimastaan aiheesta verrattuna alun vähäiseen tietomäärään.

Ymmärsin, että opettajuus on paljon muutakin kuin oppiaineiden hallitsemista. Olisi syytä paneutua siihen, kenen vuoksi koulua pidetään. Käsitykseni koulun
"kokonaiskuvasta" muuttui.

Oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus on eritäin merkittävää oppilaan kasvun ja kehityksen kannalta. Oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta tukevien opetusmenetelmien käyttöä pitää lisätä. Vuorovaikutustaitojen kehittäminen on ainakin välillä nähtävä jopa tiedollisia tavoitteita tärkeämpänä.

Koen, että tämä oli hyvä ja hyödyllinen prosessi. Itsestään oppi/huomasi/muisti taas monia asioita. Jos ajattelee tätä koulutuksena niin tällainen pitkäkestoinen prosessi pitää asioita prosessoinnin, "mielen päällä", pitkään. Tämä antaa mahdollisuuksia pohtia laajemmin toisin kuin lyhyt esim. yhden päivän koulutus, jolloin asia on mielessä hetken mutta unohtuu mahdollisesti yhtä pian. Työskentelyssä säilyi positiivinen vire ja se tarjosi onnistumisen kokemuksia mikä on tärkeää.

Seuraavat kaksi kuviota havainnollistavat opettajan ajattelun kehittymisen prosessia tutkivassa työotteessa. Kyse on sekä 1) tietojen, taitojen ja asenteiden muutoksesta että 2) itsetietoisuuden tason kehittymisestä, jossa näkemyksellinen teesi muuttuu antiteesiksi ja lopulta uudeksi tiedoksi, synteesiksi. Kuviota 1 luetaan ylhäältä alas, ja kuviota 2 alhaalta ylös. Ymmärrys tietojen, taitojen sekä asenteiden osa-alueilla alkaa kehittyä autonomiseksi kyvyksi, kun hyödynnetään tiedon reflektointia sekä taitojen monimuotoista harjoittamista (kuvio 1). 

Kulttuurisen kompetenssin kehittymisen taksonomia. Sovellettu Betty Leaskin 2008 esityksestä.

Itsetietoisuus on ihmisen kehittyvä ominaisuus. Tutkivan työotteen kohdalla voidaan todeta, että kun oppii kirjoittamaan, oppii ajattelemaan ja reflektoimaan. Kuviossa 2 havainnollistetaan itsetietoisuuden suhdetta kykyyn tarkastella ympäristön tapahtumia objektiivisesti ja parhaimmillaan jopa uutta luoden. Mielestäni ajatus teesin antiteesin ja synteesin rakentumisesta täsmentää prosessia. Kun opettajuuteen kytkeytyy keskeisesti tutkiva ja reflektoiva työote - henkilökohtaisena tai yhteisöllisenä ominaisuutena - "noustaan" ammatillisesti ilmiöitten objektiiviseen tarkasteluun. (Kuvio 2.)

Itsetietoisuuden kehittymisen tasot J. V. Snellmanin filosofiaa mukaillen.

Opettajien täydennyskoulutuksen kehittämisen malli

Suomi jää vertailussa reilusti alle kansallisten keskiarvojen opettajien täydennyskoulutukseen osallistumisesta (Kupari 2012). Resurssien puutetta pidetään usein keskeisenä tekijänä mutta ennen kaikkea kyse on toimivien täydennyskoulutusmallien puutteesta. Tutkivan otteen hyödyntämisellä päästään perinteisiä ulkoiseen asiantuntijuuteen rakentuvia lyhytkestoisia luentoja tai kursseja vaikuttavampiin tuloksiin. Kun kehittämisessä hyödynnetään organisaation olemassa olevaa asiantuntijuutta, jota jokaisella opettajalla on koulutuksensa sekä työnsä perustalta paljon, on täydennyskoulutus myös kustannuksiltaan edullista. On tehtävä olemassa oleva osaaminen näkyväksi ja jaettava hyvät käytänteet kaikkien saataville. Kyse on oppivan ja muutoskykyisen organisaation muodostamisesta. Tutkiva opettaja -toiminnan järjestämisessä on huomioitava seuraavia tekijöitä:

1. Tuottamisen kynnyksen on oltava matala. Opponointia on oltava harkiten. Teoria ja teorioitten ymmärtäminen ei ole itsetarkoitus. Käytännön opetustyön / opetusprojektin kuvaaminen tai kirjareferaatin laadinta ovat toimivia ratkaisuja.
2. Tuotosten on voitava olla monimuotoisa (artikkelit, videot, still-kuva, Power Point -esitykset), mikä mahdollistaa erilaisille ihmisille hänelle luontaisen tavan ilmaista näkemyksiään. Opettajan henkilökohtaiset intressit määrittävät tuotoksen laajuuden.
3. Tärkeää on, että toimintaa dokumentoidaan kirjalliseen muotoon. Hienoa olisi, jos tuotokset julkaistaan sähköisesti ja jäsennettynä verkossa. Tietoa on kyettävä jakamaan.
4. Tutkivaa toimintaa voidaan järjestää kolmella eri tasolla: 
• Oppimisympäristöjen, opetusmateriaalien, opetus- ja työtapojen esittely vertaisryhmässä (praktinen)
• Matalan kynnyksen tutkimustoiminta, jossa tavoite on praktista kuvausta tieteellisempää tavoitteleva
• Jatko-opintotasoinen oman työn / opetuksen yleinen tutkiminen. Edellyttää tiivistä yhteistyötä yliopiston kanssa (yliopistokaupunkien tai yliopistokeskuskaupunkien mahdollisuus) 
5. Tutkimusseminaarien on oltava säännöllisiä. Voidaan puhua myös esimerkiksi pedagogisista iltapäivistä.
6. Toimintaa voidaan toteuttaa koulun tasolla tai koko kuntaa koskettavana toimintana.
7. Rehtoreitten ammatilliseen kehittymiseen tulisi kuulua oma säännöllinen pedagoginen, tutkimusorientoitunut tiedon jakaminen.
8. Johdon on ymmärrettävä toiminnan merkitys koulun ja opettajuuden kehittämiselle ja oltava aidosti sitoutunut toimintaan.
9. Raportoinnin ja analyysin objektiivisuus sekä tutkimuseettisten kysymysten huomiointi ovat erittäin tärkeitä, vaikka toiminta olisikin tieteellisesti matalan kynnyksen toimintaa.
10. Vetovastuu perustuu ensisijaisesti henkilökohtaiseen kiinnostukseen. Koulun tasolla rehtori tai innostunut opettaja voi toimia vetäjänä. Maisterin tutkinnossa on annettu riittävät perusteet toiminnan toteutamiselle, jos kunnasta ei löydy tutkijakoulutuksen saanutta opettajaa.

Näin tutkivalla työotteella voidaan opettajan yksilöllisen ajattelun kehittymisen lisäksi saavuttaa:

1. Opetuksen laadun kehittäminen perustuu opetussuunnitelman jatkuvalla arvioinnille. Kehittämis- ja arviointityö ovat konkreettista toimintaa.
2. Koulun toimintakulttuuria kehitetään tietoisesti ja konkreettisesti.
3. Näkemyksen, asenteen ja osaamisen kehittyminen ovat yhteydessä parempaan työssäjakasamiseen.
4. Aito osallisuus ja vaikuttaminen ovat keskeinen osa tutkivaa työotetta ja siten osa työssäjaksamisen kehittämistä.
5. Kansallisen ja kansainvälisen maineen edistäminen - tutkivaa otetta systemaattisesti hyödyntävän organisaation on mahdollista asettua edelläkävijän rooliin.

Lopuksi

Ammatillinen kasvu on elinikäinen prosessi. Näin ainakin toivon sen olevan. Olisi suorastaan surullista, jos oma kasvu olisi jo saavutettu - olisi valmistunut. Valmiissa ei ole enää mitään hohtoa eikä kehityksen mahdollisuutta. Valmiiksi ei siis tule koskaan. Sen sijaan tuen määrä ja laatu vaihtelevat (vrt. kuvio 1) ammatillisen kasvun eri vaiheissa. 

Tutkiva opettaja -teos

Tutkivan otteen omaksuminen osaksi opettajuutta on aloitettava heti opettajankoulutuksen alkumetreillä. Opettajaksi opiskelevat on saatava ymmärtämään, että opettajuus ei ole mekaanista opetusoppia, niksejä, vaan alati syvenevää tietoisuutta hyvästä opetuksesta ja lapsen kasvusta. Tarvitaan vahvaa kasvatustieteen perusteiden opettamista sekä didaktista orientaatiota mutta samalla tulevia opettajia on rohkaistava oman ajattelun kehittämiseen sekä aitoon opetus- ja kasvatustapahtuman hämmästelyyn. 

Kaikki tietäminen ja uuden luominen saa alkunsa kyvystä hämmästellä, ihmetellä ja tehdä kysymyksiä. Tätä samaa otetta olisi vahvistettava ja vaalittava myös käytännön opettajan työssä. Tarvitaan vahvaa käytäntöä mutta hyvään opettajuuteen tarvitaan ihmettelyn sekä kysymysten teon taitoa, teoreettista pohdintaa, pedagogista keskustelua sekä oman ajattelun kirjallista kuvaamista - kynnys jokaiselle sopivan korkuisena tai matalana, miten vain asian haluaa ymmärtää.

Tällä hetkellä uuden opsin laadinta vaatii paljon energiaa, eikä siten ole järkevää kuormittaa kouluja monilla hankkeilla tai koulutuksilla. Uuteen opetussuunnitelmaan liittyy keskeisesti opetuksen säännöllinen arviointi. Tutkiva orientaatio on erinomainen keino tämän toteuttamiseen. Tulemme Kajaanissa kehittämään reflektoivaa / tutkivaa toimintaa osaksi opetuksen arkea ja täydennyskoultusta. Ops-prosessia varten koulutetut nk. kesuttajat eli kehityksen suuntaajat ovat hyvä perusta tutkivan otteen edistämiselle  sekä siten raikkaan ja innostavan pedagogisen keskustelun sytyttämiselle. Ties vaikka joskus toimintaa koordinoisi oma paikallinen koulutusmuodot ylittävä Tutkiva opettaja -keskus...

Kirjallisuutta ja linkkejä:

Kupari, P. 2012. Matematiikan osaaminen perusopetuksen neljännellä ja kahdeksannella luokalla. Kansainvälinen TIMSS-tutkimus Suomessa. Moniste. Ks. myös http://ktl.jyu.fi/ktl/timss-pirls

Saari, M. ja Heikkinen, E. 2013. Tutkielmia kajaanilaisesta opetuksesta ja kasvatuksesta vuonna 2012. Tutkiva opettaja -ryhmän julkaisu 1. Kajaanin kaupunki.

Saari, M. ja Heikkinen, E. 2013. Opettaja työnsä tutkijana – Kajaanissa vuonna 2012 toteutetun kokeilun arviointia. Teoksessa Atjonen, P. (toim.) Työ arvonsa ansaitsee. Juhlakirja 113-vuotisen kajaanilaisen opettajankoulutuksen kunniaksi

Heikkinen, E. 2007. Täydennyskoulutus kainuulaisten opettajien käsitysten valossa. Väitöskirja Oulun yliopisto