Ops2016 -työ rullaa eteenpäin kuin juna - STEP! otetaan askel tulevaisuuteen

Valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet ovat onnistunut kokonaisuus. Ne sisältävät koulun toimintakulttuurin kehittämisen kannalta oleelliset elementit ja muodostavat hyvän pohjan kuntakohtaiselle työlle, joka näyttää käynnistyneen kunnissa hyvin ja ainakin Kajaanissa ops-työ sujuu erinomaisesti. Esimerkkinä hyvästä ops-työstä voi mainita myös Helsingin kaupungin, joka julkaisi erinomaiset tulevaisuuden koulun kehittämislinjaukset (Tulevaisuuden koulussa tutkitaan ja opiskellaan ilmiöitä). Ylöjärven kunnan hyvää ops-työn etenemistä on voinut seurata Leena Pöntysen blogista "Opsia etsimässä".

Kuntakohtaisen työn alettua on kuitenkin esitetty huolta, riittävätkö kunnissa ja kouluissa voimat muutoksen loppuunsaattamiseen. Aiheellinen huoli kytkeytyy kuntien heikkoon talouteen ja sen mahdollisiin vaikutuksiin. Uskallan kuitenkin väittää, että kunnan heikko talous ei muodostu esteeksi hyvälle ops-työlle. Kajaanissa olemme menestyneet viimevuosina taloudessa kohtuullisesti, mikä on edellyttänyt tiukkaa talouskuria. Tämä on voinut tuntua myös koulujen arjessa. Joko olen onnistunut tukkimaan silmäni ja korvani mutta en ole huomannut, että talouden kontrollilla olisi ollut vaikutusta ops-työhön ja uskallan olla tällä hetkellä erittäin tyytyväinen Kajaanin tilanteeseen opsin laadinnassa. Kuvaankin tässä tekstissä huomioitani ops-työn onnistumisesta mutta samaan näppäimen iskuun painotan, että olen onnistunut ulkoistamaan itseni syrjään paikallisesta ops-työstä ja seuraan prosessia lähinnä "vihtorin" roolista. Jotakuta sivistystoimialan johtajaa tällainen tilanne saattaisi jopa häiritä mutta katson, että tilanteen tulee olla juuri näin: opsia tekevät ja sen laadintaan osallistuvat juuri oikeat ja osaavat alan ammattilaiset. Kun olen nyt alkuvuoden aikana kuunnellut eri yhteyksissä ops-työtä ohjaavia henkilöitä sekä opettajia, en epäile hetkeäkään, etteikö työssä onnistuttaisi. Olen varma, että uudesta opsista tulee yhdenlainen menestystarina.

STEP - askel tulevaisuuteen

Kainuussa ops-työtä tehdään oppiaineiden osalta yhdeksän kunnan yhteistyönä ja nk. yleistä osaa kuntakohtaisena työnä. Alkuun mietin, onko tällaisessa jaottelussa järkeä, mutta kun kuuntelee työnsä erinomaisesti osaavia kollegoita, eikä itse tuppaa joka paikkaan säätämään, voi oppia uutta. Nyt toteutettavalla työtavalla oppiainesisältöjen käsittelyyn jokainen kunta saa riittävästi sisältökohtaista osaamista ja tukea mutta erityinen etu toimintatavassa on se, että kunta- ja koulukohtaisesti keskitytään ops-prosessin kannalta oleellisen: koulujen toimintakulttuurin kehittämiseen.

Alkuvuodesta oppilaille, opettajille, huoltajille sekä sidosryhmille laadittiin arvokysely, jolla selvitettiin näkemyksiä siitä, mitä tekijöitä arvostetaan hyvän opetuksen sekä kasvun perustana. Ops-ohjausryhmämme (Päivi Rissanen (pj.), Unto Kemppainen, Arto Koskivirta, Marko Kuvaja, Eija Heikkinen, Kati Tyni, Pentti Mankinen) laatiman yhteenvedon tuloksena muodostui arvokokonaisuus STEP - askel tulevaisuuteen, joka muodostuu seuraavista osa-alueista:

• Sosiaaliset taidot: toisen kunnioitus, arvostus ja kuunteleminen, yhteistyö, vuorovaikutus sekä osallisuus
• Työelämä osaaminen: perustaitojen hallinta, tvt-osaaminen, oppimaan oppimisen taidot, oppimisympäristön merkitys, yrittäjyys
• Elämän hallintataidot: vastuullisuus ja motivaatio, itsetuntemus, tunnetaidot, arjen hallinta, terveyden vaaliminen, monilukutaito
• Paikallisuus: Luonto (Oulujärvi, Talvivaara), paikallishistoria, merkkihenkilöt, yhteistyö koulujen sisällä ja kesken, yritysyhteistyö

Arvokyselyn tiivistetty tulos sanapilvitekniikalla kuvaten (by Pentti Mankinen, Kajaani, Keskuskoulu 2015)

Kajaanissa työstetään parhaillaan STEP-viitekehystä vasten koulun toimintakulttuuria sekä monialaisten oppimiskokonaisuuksien sisältöperustaa huoltajia sekä koulun eri sidosryhmiä laajasti osallistaen. Jokaisella koululla järjestetään mm. vanhempainilta, jossa tutkimuksessa nousseita arvoja konkretisoidaan opetuksen käytännön toimiksi.

Ops-prosessin onnistumisen iloa koin, kun vierailimme tänään perusopetuksen tulosalueen johtaja Päivi Rissasen kanssa Kajaanin Kätönlahden koululla ja koulun rehtori Unto Kemppainen esitteli meille edellisellä viikolla järjestetyn ops-vanhempainillan antia: Opettajat olivat perehtyneet huolella edellä kuvatun arvotutkimuksen tuloksiin sekä mm. opsissa kuvattuihin laaja-alaisten osaamisen alueisiin ja vetäneet näiden pohjalta ryhmätyöt vanhemmille. Työryhmissä käyty keskustelu oli ollut erittäin antoisaa ja ryhmät olivat tarkentaneet seikkaperäisesti, mitä STEP-kokonaisuus heidän mielestään tarkoittaa käytännössä. Jokaiselta koululta saadaan vastaavan prosessin tulos ohjausryhmän jatkotyöstämistä varten. Rehtori näki työtavan hyvänä ja painotti, että näin jokainen opettaja oli saanut mahdollisuuden perehtyä huolella opsin perusteisiin ja siten oman opetustyön kannalta oleelliseen. Vertasimme tilannetta edelliseen ops-uudistukseen, jolloin työtä tehtiin pitkälti oppiainesisällöt edellä. Tällöin arvojen, oppimiskäsityksen sekä koulun toimintakulttuurin huomiointi jäi sisältöjen varjoon. Myös osallisuus oli ollut sisältöpainotteisessa työssä heikompaa. Osa meistä odotti tuolloin valmista kuntakohtaista kirjaa, jonka seikkaperäinen käsittely saattoi jäädä monelta osin puutteelliseksi.

Ops-työ on alulla mutta hyvällä sellaisella. Sidosryhmien osallistamista (yritykset, seurakunnat, kolmas sektori, kulttuurilaitokset, nuorisotyö jne.) jatkamme tällä viikolla kahdella ops-tilaisuudella. Mielenkiinnolla odotan, millaista keskustelua niissä käydään ja millaista jatkoevästystä saamme työn seuraaviin vaiheisiin.


Muutama linkki taustalle omasta blogiarkistosta:

OPS 2016 tulee. Olemmeko valmiita?
Onko opetussuunnitelmalla merkitystä ja muutosvoimaa?
Opetuksen eheyttäminen OSA 1 - ops-työtä vai touhupedagogiikkaa?
Opetuksen eheyttäminen OSA 2 - toiminnan ja aihekokonaisuuksien suunnittelu
Opetuksen eheyttäminen OSA 3 - projektimetodi eräänä työtapana toteuttaa opetuksen eheyttämistä
Millainen teoria ohjaa 2010-luvun opettajuutta ja koulua? Mistä tulemme ja minne menemme?
Uudesta opsista EI tule zombieta!
Kuva tulevaisuuden kouluun - OSA 1 yhteiskunnan muutos koulun muutoksen tarpeellisuuden taustalla
Kuva tulevaisuuden kouluun - OSA 2 toiminnan ja sisällön muutos


Muutama aihetta käsittelevä linkki:

Järvenpäässä uutta 2016 paikallista opetussuunnitelmaa tehdään isolla porukalla!
Peruskoulu uudistuu: Vanhemmat haluavat opetukseen paikallisuutta ja sosiaalisia taitoja Yle Kainuu 1.4.2015

Kuka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee - Z. J. Cleven koulukuripaketti

"Järjestys, ankara järjestys on koulun menestyksen ja hedelmällisen toiminnan ensimmäinen ja viimeinen ehto. ... Lasta on kodissa tuettava, kunnes se oppii kävelemään, koulussa komennettava ja äkseerautettava, kunnes se oppii käsittämään järjestyksen tärkeyden ja tottuu asettumaan sen vaatimusten mukaan." Näin kirjoittaa Z. J. Cleve 1886 kirjassaan "Koulujen kasvatusoppi". Cleve kirjoitti teoksen kokonaisvaltaiseksi pedagogiseksi oppaaksi tuolloisen opettajankoulutuksen tarpeisiin. Kirja on sikäli kiinnostava, että siinä käsitellään seikkaperäisesti koko opetuksen kokonaisuus, eri koulumuotojen luonteesta opetuksen järjestämisen peruskysymyksiin.

Sanotaan, että koulun muutosta on yritetty tehdä siinä kummemmin onnistumatta alun 400 vuotta. Onkin totta, että koulunpidon perusperiaatteet näyttävät pysyneen esimerkiksi Cleven ajoista näihin päiviin pitkälle samanlaisina:

1. Cleve selvittää seikkaperäisesti opetussuunnitelman merkitystä opetuksen järjestämisen perustana.
2. Arviointi on teoksessa arvostelua mutta periaatteet ovat edelleen pitkälle samanlaiset.
3. Luokanopettajan ja aineenopettajan roolit eivät ole juurikaan noista ajoista muuttuneet ja 
4. tarpeet koulun fyysisen rakenteen osalta ovat edelleenkin hyvin yhteneväiset noihin aikoihin nähden. 

Myös kurinpitoon liittyvät kysymykset ovat puhuttaneet läpi aikojen. Eräänlainen "kuripaketti" löytyy myös Cleven kasvatusopista, mitä maamme kouluissa parina edellisenä vuonna ahkerasti ja myös aiheellisesti laadittiin selkeyttämään koulujen kurinpidollisia keinoja ja valtuuksia koulutyötä häiritsevien oppilaitten kasvattamiseksi. Vaikka kurinpidolliset käytännöt ovat olleet reilut sata vuotta takaperin mutkattomampia ja raaempia kuin tänä päivänä on hyvä huomata, että Cleve painotti ajattelussaan myös tietyn tyyppistä lapsilähtöisyyttä, mikä ilmenee seuraavina lausumina:

• Ei mikään ole kurinpidolle turmiollisempaa kuin vaihtelevat, puolinaiset ja epämääräiset käskyt ja säännökset. 
• Lapsen luonteen mukaan sitä sen töissä ja toimissa eivät ohjaa kauvan säilyteyt mielteet, vaan hetken vaikutukset.
• Yhteiskunnassa sopii täysivaltaista miestä ja naista kohtaan ehdottomasti käyttää lausetta "se on laki, tee sitte kuinka tahdot ja vastaa seurauksista". Mutta koulussa on paras, ettei ylimmissäkään luokissa lain puustavi saa astua opettajan ja oppiaan väliin.
• Oppilaan erottaminen tai poistaminen luokasta "on itsessään sekä oikeata että kohtuullistakin, mutta saattaa, ellei menetellä järkevästi, käydä sekä vääräksi että kohtuuttomaksi. ... rikollinen oppilas asetetaan ja pidetään häpeällisenä ja sen vuoksi se tukahduttaa kaiken oman arvon tunnon."
• Työtä semmoisenaan ei saa katsella ja käsitellä rankaisukeinona. Nuoren sukupolven tulee koulussa oppia rakastamaan ja kunnioittamaan vaan ei pelkäämään työtä. Jos opettaja sanoo muistissaan erehtyneelle oppilaalle "tuo minulle huomenna tämä sääntö kuusikymmentä kertaa kirjoitettuna" niin se yhden verran osottaa kasvattajataidon puutetta kuin kovin kärtystä mieltäkin. Kun oppilas tuomitaan tekemään joku työ uudestaan, on rangaistuksena tämä uudestaan tekeminen eikä se työ, mikä siihen menee. Ei ensinkään ole syytä mielivaltaisesti lisätä oppilaan vaivaa.
• Mikä oikein on, riippuu lopulta opettajan taidosta ja kasvattaja-aistista. Kunnioittakoon hän oppilasta itseänsä ja muistakoon tuon vanhan lauseen: maxima debetur puero reverentia - mitä suurin arvo on lapselle annettava.

Z. J. Cleve

Yksi sangen yleinen rangaistusmuoto 1800-luvun koulussa oli ruumiinrangaistus. Cleve toteaa sen olleen ammoisista ajoista alkaen varsinainen ja vaikuttavin rangaistuskeino. Hän jatkaa, että ruumiillista rangaistusta on ollut sen vuoksi helppo ymmärtää, "vaikka mahdoton puolustaa sitä kekseliäisyyttä, mitä rankaiseva koulu on osottanut saattaessaan rikollisille oppilaillensa ruumiillista tuskaa." Virallisesti ruumiillista rangaistusta ei enää ollut 1886 koulujen ohjesäännöissä mutta kuten hyvin tiedetään, on ruumiillinen kuritus ollut melko yleistä pitkälle 1960-luvulle saakka. Cleve miettii rangaistusmuodon oikeutusta ja päätyy näkemykseen, että se on tehokas rangaistus ja oikein käytettynä "ei anna fyysilliseltä eikä moraaliseltakaan kannalta katsoen aihetta mihinkään epäilyksiin." Hän täsmentää, että mikään muu rangaistuksen laji ei tuota kuitenkaan yhtä paljon kiusausta väärinkäytöksiin, jonka vuoksi ruumiillinen rangaistus menettää alkuperäisen tarkoituksensa ja muuttuu täysin lasta alentavaksi häpeärangaistukseksi. Yhden esimerkin Cleve kertoo tässä yhteydessä ja kuvaa "erästä Häuberle nimistä "riemu-kollegaa"", jonka kerrottiin "51 vuotta ja 7 kuukautta kestäneellä opettajana-olo ajallaan lyöneen 911,527 kertaa kepillä, 124,010 kertaa vitsalla, 20,989 kertaa viivottimella, 136,715 kertaa vitsalla kämmenelle, antaneen 10,235 suutillikkaa eli lyöntiä suuta vasten, 7,905 korvapuustia, 1,115,800 luunappia (päätä vasten), 22,763 huomautusta s.o. lyöntiä päähän raamatulla, katkismuksella, virsikirjalla tahi kieliopilla; sitä paitsi poikain täytyi seistä polvillansa 777 kertaa herneiden ja 613 kertaa kolmitahkoisen puun päällä, johon vielä tuli että rangaistavat 5,001 kertaa "kantoivat aasia" ja 1,707 kertaa pakotettiin pitämään vitsaa ylhäällä kädessänsä. Kepinlyönneistä tuli noin 800,000 latinankielen sanain ja vitsanlyönneistä 76,000 raamatunlauseiden ja virrenvärssyjen takia. Sama mies ymmärsi käyttää useampaa kuin 3,000 herjaussanaa, joista noin 1,000 oli hänen omia keksimiänsä." Hän päättää tämän hurjan kuvauksen "jospa kodin tapa ja yhteiskunnan yleinen mielipide salliikin ruumiinrangaistuksen pysäyttämisen, jotta koulu voisi koettaa kaikkia tiettäviä oijennusneuvoja, ennekuin lähettää pois oppilaan... tämä tapahtuu parahaiten sillä tavoin, että laki ruumiillista kuritusta vastaan suojellee jokaista oppilasta... ja että ruumiinrangaistuksen toimeenpaneminen uskotaan rehtorille". Cleve ei siis kieltänyt täysin ruumiillisen kurituksen mahdollisuutta mutta halusi estää opettajan mielivallan. Hän katsoi, että oppilaan tietoisuus ruumiillisen kurituksen mahdollisuudesta yhdistettynä koulun ankaraan järjestykseen loi hengen, joka itsessään ohjasi oppilaita oikeaa käytökseen, eikä koululla muodostunut tällöin tarpeita ruumiilliseen kurituksen käytölle.

Koulun voidaan kyllä todeta muuttuneen ja ihmisen moraalin kehittyneen aiempia vuosikymmeniä ja vuosisatoja huomattavasti parempaan suuntaan. Se mitä vanhoista kasvatusopeista voidaan ehkä oppia tähän päivään, on että tilanteessa kuin tilanteessa on toimittava johdonmukaisesti ja opetuksen tulee olla hyvin suunniteltua. Kaikkinensa tämä tarkoittaa sitä, että opettaja tekee työtä oppilaitaan arvostaen ja tätä arvostusta osoittaen. Metsä vastaa tällöin juuri siten kuin sinne huutaa. 

Lähteet:

Z. J. Cleve. 1886. Koulujen kasvatusoppi. Suom. J. G. Sonck. Huvudstadsbladetin kirjapaino.

Linkkejä aiheeseen liittyen:

Hellström, M. 2010. Z.J.Cleve - oppikoulun isä; 

Hellström, M. 2012. Kesäretki kasvatustieteen historiaan. Osa 4: Z.J.Cleve

Helsingin yliopisto, kasvatustieteet. Zacharias Joachim Cleve

Koulussa karttakepillä kuritus on vaihtunut keskusteluun. Yle Kainuu 27.1.2015

Sähköisten oppimisympäristöjen kehittäminen - näkökulma vammaisten lasten ja nuorten opetuksessa

Sähköiset oppimisympäristöt, pelillisyys, erilaiset sovellukset opetukseen kehittyvät vauhdilla. Oppimateriaalin tuottajilta saa säännöllisesti työpostiin viestiä erilaisista, myyjien mukaan toinen toistaan paremmista sähköisistä oppimateriaaleista. Hyvä näin. Suunta on oikea digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Materiaalin ja sähköisten oppimisympäristöjen kehittämisessä olisi tärkeää, että materiaali aktivoi oppilaita yhteistoiminnalliseen tiedon käsittelyyn ja tuottamiseen. Myös opettajien didaktisten taitojen ja valmiuksien kehittäminen sähköisessä oppimisympäristössä toimimiseen on ensiarvoiseen tärkeää ja nyt jaossa olevaa valtionavustusta soisi jaettavan kuntiin tätä tarkoitusta varten.

"Tavoitteena tulisi olla materiaali, joka vapauttaa vammaisen lapsen tuottamaan ja ilmaisemaan itseään sujuvasti." 

Sähköisen opetusmateriaalin tuottaminen kehitysvammaisten lasten ja nuorten tarpeisiin

Se, miksi tartuin jälleen näppäimistöön, johtuu havainnostani että kaupalliset tuottajat eivät näytä olevan kiinnostuneita kehitysvammaisten lasten sähköisen oppimateriaalin kehittämisestä. Tälle olisi kuitenkin tärkeä tilaus. Olen kiinnostunut asiasta paitsi pedagogina myös kahden kehitysvammaisen lapsen isänä. Tältä perustalta katson, että keskeiset edellytykset hyvälle vammaisen lapsen oppimista tukevalle materiaalille ovat:

• selkeys ja eriyttävyys
• materiaali huomioi kehitysvammaisen lapsen ja nuoren todellisen iän (aapinen ei ole enää 13-vuotiaan oppimateriaalia) 
• lapselle muodostuu mahdollisuus kielelliseen itseilmaisuun kuva --> sana --> lause --> ääni ja kirjoitettu teksti (hiiren, joystickin tai kosketusnäytön avulla)
• lapselle muodostuu mahdollisuus numeeriseen itseilmaisuun kuva --> numero --> laskulauseke --> ääni ja kirjoitettu teksti (hiiren, joystickin tai kosketusnäytön avulla)

Tavoitteena tulisi olla materiaali, joka vapauttaa vammaisen lapsen tuottamaan ja ilmaisemaan itseään sujuvasti. Kuvakortit ovat oiva mutta siltikin liian kömpelö väline. Tekniikka mahdollistaisi vammaiselle lapselle laajemman ilmaisun kirjon ja esimerkiksi lyhyitten kertomusten laadinnan pitkälle samantyyppisenä prosessina kuin terveillä lapsilla. Kun oppii kirjoittamaan ja ilmaisemaan itseään ehjin ajatuskokonaisuuksin, oppii ajattelemaan.

"Tekniikka mahdollistaisi vammaiselle lapselle laajemman ilmaisun kirjon ja esimerkiksi lyhyitten kertomusten laadinnan pitkälle samantyyppisenä prosessina kuin terveillä lapsilla."

Some-kartoitus sähköisten opetusmateriaalien tai internetsivustojen saatavuuteen

Tein sosiaaliseen mediaan (Twitter) kyselyn, löytyykö sellaisia henkilöitä seurattavaksi, jotka ovat erityisesti kiinnostuneita erityislasten opetusmateriaalia käsittelevien vinkkien tai sivustojen jakamiseen / tuottamiseen. Lisäksi kysyin Facebookissa erkkaopettajien sekä iPad erityislasten kuntoutuksessa sivustoilta linkkivinkkejä aiheeseen liittyen. Twitter-viestiä jaettiin hyvin mutta aktiivisia aiheesta twiittavia / kiinnostuneita henkilöitä tavoitin yhden (@pirkkoelf). Facebookin kautta sain muutaman hyvän sivuston, joita tässä lyhyesti esittelen.

Papunet on tunnettu ja erittäin monipuolinen opettajan ja myös vaikkapa kehitysvammaisen aikuisen sivusto. Sivuston materiaalin avulla pystyy tuottamaan selkää ja havainnollista materiaalia vammaisen henkilön tueksi. Ekapeli on toimiva sivusto niin ikään mutta kehitysvammaisille lapsille suunniteltu materiaali sivustolta puuttuu. Kehitysvammaisen lapsen kannalta ei ole mielekästä, että esimerkiksi 12-vuotias nuori tekee 6-vuotiaille tarkoitettuja tehtäviä. Vammainen nuori ei välttämättä nurise vastaan ja antaa helposti ymmärtää asian olevan ok, mutta tiedän, että tunnetasolla tunne pikkulasten materiaalista on täysin samanlainen, kuin se olisi terveellä 12-vuotiaalla, joka laitetaan tekemään 6-vuotiaille tarkoitettuja tehtäviä. Terapiapsi on erinomainen sivusto, jonka ovat kehittäneet toimintaterapeutit Riikka Marttinen ja Heidi Åkerlund. Sivustolta löytyvät linkit android, windows sekä applen käyttöjärjestelmille. Osa sivustolla esiteltävistä materiaaleista on maksullisia ja englanninkielisiä. Tikas on "erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden tieto- ja viestintätekniikkataitojen (TVT) opettamiseen kehitetty pedagoginen koulutusmalli,jonka tavoitteena on tarjota helpompi ja yksilöllisempi tapa oppia TVT-taitoja". Sivuston kautta on ostettavissa eri tvt-teemoihin liittyvää opaskirjamateriaalia. StoryBird on nimensä mukainen kirjan teko-ohjelma. Ilmainen kirjautuminen ei kuitenkaan toiminut moitteettomasti. Book Creator on niin ikään kirjanteko-ohjelma (tablettisovellus). Lapsen ja nuoren hyvä arki -sivusto on Laurea-ammattikorkeakoulun organisoima sivusto, jossa on erilaisiin arjen teemoihin liittyvää opetusmateriaalia. Äkkivilkaisulta sivustolta ei löytynyt kuitenkaan sellaista materiaalia, joka soveltuisi puhe-, luku- tai kirjoitusrajoitteiden ylittämiseen.

"Esitänkin, että esimerkiksi Opetushallitus ottaisi tämän aiheen erityiseksi kehittämisen kohteeksi."

Lopuksi

Sähköisten oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen kehittämisessä ei saa unohtaa kehitysvammaisia lapsia ja siten läpi maan ulottuvan laadukkaan opetuksen järjestämistä. On hyvä, että opettajat saavat tehdä oppimateriaalia itsenäisesti mutta näkisin erittäin tärkeänä, että nimenomaan kehitysvammaisille lapsille tulisi kehittää selkeät ja toimivat sähköiset sovellukset heidän kehityksen ja kielellisen itseilmaisun tukemiseksi. Esitänkin, että esimerkiksi Opetushallitus ottaisi tämän aiheen erityiseksi kehittämisen kohteeksi, koska:

1. Digitaalinen materiaali vapauttaa vammaisen lapsen mahdollisista fyysisistä ja motoorisista rajoitteista ja 
2. vammaiset lapset ja nuoret hyötyvät tästä merkittävästi oppimisessaan. 
3. Parempi tuki ja oppiminen edistävät vammaisten henkilöiden valmiuksien kehitystä entistä parempaan ja itsenäisempään elämään, jolloin
4. vammaisten oikeudet ja yhdenvertaisuus edistyisivät merkittävästi.
5. Koska vammaisten lasten iän ja kehityksellisen tason ja sitä kautta yhdenvertaisuuden huomoivan materiaalin tuottaminen ei näytä juurikaan kiinnostavan kaupallisia toimijoita, tulisi materiaalin kehittäminen tehdä julkisen hallinnon työnä.

Erityisopettajat ja koulunkäyntiavustajat tekevät äärettömän ansiokasta työtä vammaisten lasten ja nuorten kasvun tukemiseksi. Edellä kuvaamani sivustot ja materiaalit ovat osoitus tästä ja esimerkki opettajien halusta jakaa tietoa ja osaamista paremman opetuksen tavoittamiseksi. Kiitos siitä kaikille teille!

Johtaja somessa - Twitter vai Facebook vai LinkedIn... some-sovellusten käytön arviointia?

Sosiaalisen median käyttökokemusta johtamistyön näkökulmasta on takana nyt huikeat puoli vuotta! Ajallisesti tämä on vaatimaton mutta toiminnallisesti mielenkiintoinen kokemus. Koska kokemus on verevä, koen että sitä on hyvä dokumentoida ja jakaa toisille.

Avasin lokakuussa 2014 Twitter-tilin ja marraskuun alkajaisiksi aloitin blogin kirjoittamisen. Kirjoitin somen käytön aloituskokemuksesta myös pari blogitekstiä:

1. Johtaja somessa - miltä ensiaskeleet tuntuvat?
2. Johtaja somessa - Onko blogin kirjoittamisesta mitään hyötyä johtamiselle?

Utelias kun olen, en ole tyytynyt viisaampien varoituksista huolimatta hallittuun parin kanavan käyttöön vaan: 

1. Aktivoin jäissä oleen Facebook-tilini joululomalla (käyttö lähes päivittäin)
2. Avasin LinkedIn -tilin joulukuussa 2014 (käyttö muutamia kertoja kuukaudessa)
3. Avasin SlideShare -tilin joulukuussa 2014 (käyttö harvakseltaan)
4. Liityin Yammeriin kutsusta vuodenvaihteessa (käyttö vähemmän kuin kerran kuukaudessa)
5. Avasin Instagram -tilin tammikuussa 2015 (käyttö muutamia kertoja kuukaudessa)
6. Avasin Pinterest -tilin helmikuussa 2015 (käyttö muutamia kertoja kuukaudessa)

Kirjoitan seuraavassa lyhyet arviot näistä sovelluksista erityisesti johtamistyön näkökulmasta. Annan välineille tähtiä # - # # # # #, riippuen kokemuksestani välineen hyödyllisyydestä sekä käytettävyydestä johtamistyössä.

Blogger 

Blogin kirjoittaminen on hyvä kanava oman/organisaation viestin välittämiseen. Blogi mahdollistaa myös tietovarannon kartuttamisen ja tiedon näkyväksi tekemisen. Blogin avulla johtaja pystyy tuotteistamaan ajatteluaan.  Sisällön tuottaminen vaatii viitseliäisyyttä mutta sen luonnetta pystyy rajaamaan ja muovaamaan "itsensä näköiseksi". Blogin teemasisältö on hyvä pitää suhteellisen rajattuna. Itselläni tämä on haasteellista, koska oma toimiala on laaja sisältäen varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, kulttuurin sekä liikunnan ja nuorisotyön asiat, talous ja johtaminen huomioiden.

Olen huomannut, että ihmiset lukevat mieluiten blogia, jossa asiat ovat ilmaistu tiiviisti ja sisältöä havainnollistetaan kuvin, kuvioin sekä luetteloin. Blogin markkinointi on tehokasta Twitterin sekä Facebookin kautta. Blogin perustaminen on erittäin yksinkertainen toimenpide. Ulkoasun tuunaaminen vaatisi jonkin verran kokemusta sekä esteettistä viestintäsilmää. Netistä löytyy hyviä ohjeita blogielementtien koodin tuottamiseen, jonka avulla mm. Twitter -seinän liittäminen osaksi blogia onnistuu vaivatta. Blogger toiminee myös videoblogin teossa, jonka merkitys näyttäisi kasvavan sosiaalisessa mediassa.

Käytettävyys: # # # #
Hyödyllisyys johtamisen kannalta: # # # # #
Yleisarvosana: # # # # #
Erityishuomio: Helppo käyttöönotto ja ketterä päivitys

Twitter
Twitter on tehokas väline ajankohtaisten uutisten seurantaan sekä oman näkemyksen tai viestin välittämiseen. Twitterin uutisvirrasta löytää tietoa ja sivustoja, joita ei todennäköisesti pelkän oman googlettamisen varassa olisi koskaan löytänyt. 140 merkin tekstiala voi tuntua rajoittavalta mutta se on yllättävän tehokas viestinnällisesti. Osa twittervirran viesteistä on sisällöltään epäselviä, mikä voi tuntua hämmentävältä aloittajasta - mitä nämä kaikki tekstit ja kuvat tarkoittavat? Se ketä seuraat, vaikuttaa paljon uutisvirran sisältöön, joten ihan jokaisen seuraajan takaisin seuraaminen ei ole mielekästä. Toisaalta sosiaalinen toiminta edellyttää vastavuoroisuutta ja etenkin aktiivisia (oman alan) twiittaajia on mielestäni kohteliasta seurata takaisin vaikka seuraaminen ei ole "kaveripyyntö". Kuvat kiinnostavat selväsi myös Twitterissä ihmisiä. Twitter kulkee hyvin taskussa eli mobiiliversio on kaikin puolin toimiva.

Mielestäni jokaisen johtajan tulisi seurata vähintään muutamaa oman alansa twiittaavaa asiantuntijaa, eri maakuntien ja alueiden sanomalehtiä sekä Ylen maakuntaradioitten uutisvirtaa vaikka itse ei muutoin Twitteriä käyttäisikään.

Käytettävyys: # # # # #
Hyödyllisyys johtamisen kannalta: # # # # #
Yleisarvosana: # # # # #
Erityishuomio: Sujuvaa ja nopeaa viestintää sekä tiedon hankintaa

Facebook
Facebookin paras ominaisuus ovat erilaiset teemaryhmät. Viestin laajuudessa voisi olla rajoite vaikka valtaosa viesteistä onkin maltillisia laajuudeltaan. Facebookin käyttö syö paljon aikaa, jos heittäytyy mukaan aktiiviseen keskusteluun. Ammatilliseen viestintään ja ajatusten / uutisten vaihtoon Twitter on ketteryydessään huomattavasti parempi väline. Ammatillisessa käyttömielessä Facebook ei ole mielestäni toimiva väline, koska sen asiasisältö on kevyempi ja liian monipolvinen verrattuna esimerkiksi Twitterin. Jossain yhteydessä törmää myös keskustelusävyihin ja sanamuotoihin, joita ihmiset eivät normaalissa kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa toisilleen heittelisi. Mobiilissa Facebookin selaaminen toimii kohtuullisesti mutta viestien kirjoittaminen on hidasta.

Käytettävyys: # # #
Hyödyllisyys johtamisen kannalta: # # #
Yleisarvosana: # # #
Erityishuomio: Tavoittaa hyvin ihmiset mutta on aikasyöppö ja kömpelö Twitterin rinnalla

LinkedIn
LinkedIn on sisällöltään Facebookkia asiallisempi mutta samalla asiasisältö on liian monipolvinen. En ole löytänyt tai keksinyt kohtuullisen vähäisen käytön vuoksi suodatinta, miten tuota monipolvisuutta voisi kontrolloida. Sisällön seuranta on tämän vuoksi epämotivoivaa. Uusien kontaktien hankinta on helppoa. Mobiilikäyttö on ainakin Samsungilla ja Nokialla ollut hankalaa ja käyttöliittymä eroaa logiikaltaan tietokoneen näkymään nähden merkittävällä tavalla. Esimerkiksi sisällön lisääminen mobiililla on hankalaa.

Jos uutisvirtaa pystyy suodattamaan ja mobiilikäyttöä saamaan sujuvammaksi, muodostuu LinkedInistä hyvä väline Twitterin rinnalle johtamisen, viestinnän sekä verkostoitumisen tueksi. Jatkan harjoituksia ja oletan, että tämän sovelluksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa.

Käytettävyys: # #
Hyödyllisyys johtamisen kannalta: # # #
Yleisarvosana: # #
Erityishuomio: Asiakeskeinen ja hyvä mahdollisuus johtajan verkostoitumisen tueksi

Instagram
Instagram tuntuu Twitterin velipuolelta. Hyvä väline välittää kuvatunnelmia eri paikoista ja tapahtumista. En ole ymmärtänyt tämän sovelluksen hyötyä, koska Twitterin kautta pystyy samantyyppiseen tilannekuvan jakamiseen. Jos kuvan yhteyteen kirjoitetaan liikaa tekstiä, häviää kuvan merkitys. Sovellus on erittäin hyvä kuvalukutaidon kehittäjä. Tämän taidon merkitys on kuvallisessa maailmassa kasvava ja yksi keskeinen lukutaidon ja viestinnän osa-alue. Tuntuma on, että sovellus on enemmän nuorten suosima mutta varttuneempikin väki näyttää ainakin aloittelevan median käyttöä. Johtamisen kannalta sovelluksella ei ole merkitystä.

Käytettävyys: # # # #
Hyödyllisyys johtamisen kannalta: #
Yleisarvosana: # #
Erityishuomio: Kuvalukutaidon kehittäjä. Vapaa-ajalla hyvä väline.

Yammer
Tämä sovellus on jäänyt mysteeriksi toimivuutensa sekä merkityksensä osalta. Sovellukseen on helppo tehdä esimerkiksi työyhteisökohtaiset ryhmät mutta esimerkiksi kännykällä käytettäessä sovellus ei ilmoita saapuneista viesteistä vaan ilmoitukset saapuvat - sähköpostiin... Tuntuu, että niin paljoa "juttua" työyhteisöstä, jossa ihmiset tapaavat toisiaan päivän aikaan eri yhteyksissä, ei ole siihen, että sitä kannattaisi välittää Yammer-sovelluksen kautta. Ajaako esimerkiksi WhatsApp saman asian kettärämmin? Sovelluksen ulkoasu on myös vaikea, ja toisin kuin Twitterissä tai Facebookissa, liikkuminen toiminnosta toiseen on kömpelöä. Mutta en tule vielä tämän sovelluksen osalta luovuttamaan. Sovelluksen käytöstä olisi hyvä kuulla ohjeita ja kokemuksia kokeneemmilta käyttäjiltä, jolloin ymmärrys sovelluksen hyötyihin saattaisi avautua.

Käytettävyys: #
Hyödyllisyys johtamisen kannalta: #
Yleisarvosana: #
Erityishuomio: Mahdollisuus organisaation sisäisen arkiviestinnän hoitamiseen?

Pinterest
Tämän sovelluksen käyttö on jäänyt kohdaltani vähäiseksi, koska kokemus sen hyödynnettävyydessä työssäni on vähäinen. Sovellus toiminee paremmin vaikkapa opettajien ideapankkina tai harrastustoiminnan tukena. Käytettävyys on hankala ja vaatisi oman aikansa, jotta sovelluksen logiikan ja merkityksen ymmärtäisi nykyistä kirkkaammin.

Käytettävyys: #
Hyödyllisyys johtamisen kannalta: #
Yleisarvosana: #
Erityishuomio: Ei ole johtamisen kannalta aiheellinen sovellus mutta esimerkiksi opetuksen suunnittelun tukena varmasti tarpeellinen

SlideShare
Tätä käytän lähinnä eri asiantuntijoiden esitysten selailuun. Sovelluksen käytön pitäisi olla mobiilina helpompi. Tietokoneella toimii hyvin. Erinomainen tiedonjakamisen väline blogin rinnalla.

Käytettävyys: # # #
Hyödyllisyys johtamisen kannalta: # # # #
Yleisarvosana: # # # #
Erityishuomio: Hyvä tiedon ja osaamisen jakamisen väline



Lopuksi
Somen mahdollisuudet kehittää työtä ovat ilmeiset. Johtamisen näkökulmasta työyhteisön toimintojen ja työn näkyväksi tekeminen sekä viestintä ovat keskiössä. Hiljaisten signaalien kuuleminen tapahtuu vain aktiivisesti ihmisten ajatuksia sekä uutisvirtaa seuraamalla. Myös palaute siitä, että johtajana on aktiivisesti sosiaalisessa mediassa kuuntelemassa ihmisiä, tarvittaessa kommentoimassa työhönsä liittyviä asioita sekä kertomassa näkemyksistään keskusteltavista asioita, on ollut pääosin myönteistä.

Yllä kuvaamani arvio on subjektiivinen kokemus sovellusten käytettävyydestä ja hyödystä. Jokainen valitsee, arvioi ja käyttää some-sovelluksia omien mieltymysten sekä tarpeiden mukaisesti. Monen median käyttö yhtäaikaisesti on raskasta. Kuten monet asiantuntijat ovat todenneet, on syytä keskittyä parin median aktiiviseen käyttöön. Twitter on ylläkuvatuista välineistä käyttökelpoisin. Facebookia on hyvä käyttää, koska sen käyttö on laajaa ja sen kautta tavoittaa viestinnällisesti paljon mm. oman paikkakunnan asukkaita.

Kannustan ihmisiä käyttämään rohkeasti sosiaalista mediaa. Omasin ennen someen siirtymistä vahvan harhakäsityksen siitä, että kaikki muut kuin minä tuhlaavat aikaansa notkumalla sosiaalisessa mediassa. Nyt suhteellisen aktiivisen käytön näkökulmasta täytyy todeta, että sosiaalisen median käytön pitäisi olla laajempaa ja siellä soisi olevan enemmän mm. julkisen sektorin viranhaltijoita kuuntelemassa ihmisten ajatuksia ja tarvittaessa kertomassa alaansa liittyvistä ajankohtaisista asioista. Tämä voisi olla yksi vielä osin käyttämätön resurssi palvelujen aktiiviseen kehittämiseen ja tuottavuuden parantamiseen kunnissa.

Linkkejä

Sosiaalisen median tilastoja

Mitä some-palveluja käytät? 

Tunnetko nämä some-sovellukset?

Tärkeimmät some-kanavat ja suosituimmat nettikaupat 2014

Harto Pönkän kotisivut, jossa paljon tietoa sosiaalisen median käytöstä ja mahdollisuuksista

Nyt ja  huomenna - some-asiantuntija Johanna Hurmerinnan blogi

Kajaanin sivistystoimialan tilinpäätös 2014 - pääsimme jälleen hyvään tulokseen

Sivistyslautakunta käsitteli 18.3.15 kokouksessaan sivistystoimialan tilinpäätöksen 2014.

Vuoden 2014 tulos oli edellisvuosien tapaan jälleen erinomainen: Toimialan toimintakate oli 58 896 000 € eli noin 2,7 milj.€ talousarviota parempi. Perusopetus ja varhaiskasvatus ovat lähes 90% sivistystoimialan taloudesta. Varhaiskasvatuksen toimintakatteen kasvu oli vain noin 1% ja perusopetuksen vain 0,1%. Merkittävää on se, että koko toimialan sairaspoissaolot laskivat 8,3% (tavoite 5 %) ja erityisesti varhaiskasvatuksen sairaspoissaolojen lasku oli yli 20%. Varhaiskasvatuksessa on tehty määrätietoista työtä hyvinvoinnin edistämiseksi yksiköissä. Varhaiskasvatuksessa tämä näkyi henkilötyövuosien merkittävänä laskuna vaikka lapsimäärä ei laskenut (-10 htv)

Toiminta oli eri tulosalueilla erittäin hyvää: yhteistyön kehittäminen soten perhepalvelujen suuntaan on toiminut hyvin. Esi- ja perusopetuksen ops-työ aloitettiin Kainuun kuntien hyvässä yhteistyössä. Lisäksi opsiin liittyvä täydennyskoulutustyö kuntien ja Aikopan kesken oli jälleen toimivaa. Uskallan väittää, että monilla toiminta-alueilla olisi tästä toiminnasta mallia laajempaankin kuntien keskinäisen yhteistyön kehittämiseen Kainuussa. Kaukametsässä ulkoisia asiakkaita oli jälleen lähes 60 000 kävijää (ei sisällä opistojen opiskelijoita) ja tilaisuuksia 350 luokkaa. Liikuntapassien +70 käyttö kasvoi merkittävästi, mikä johtuu uuden upean Kaukaveden innoittamien liikuntasuoritusten kasvusta.

Suuri kiitos vuoden 2014 hyvästä tuloksesta kuuluu tulosalueiden sekä yksiköitten johdolle sekä henkilöstölle! Hyvä tulos kertoo hyvästä ammattitaidosta sekä sitoutumisesta työtä kohtaan. Hyvä tulos kertoo myös viranhaltijoiden, henkilöstön edustajien sekä luottamushenkilöiden sujuvasta yhteistyöstä. Siitä pitää myös kiittää asianosaisia henkilöitä. Uutta kaupunkistrategiaa on hyvä kehittää ja toteuttaa tältä perustalta. Ajat eivät helpotu mutta voimme olla luottavaisia siitä, että olemme tehneet oikeita valintoja (mm. tahto olla kasvun kärjessä, ennaltaehkäisevien toimintatapojen kehittäminen, paremman viestinnän ja asiakastuntemuksen kehittäminen, hyvinvoinnin edistäminen).

Tervetuloa käymään Kajjaanissa!

Aiheeseen liittyviä blogikirjoituksia:

Vaikuttavuutta ennaltaehkäisevään työhön - mielekkäitä toimintatapoja lapsiperheiden tukemiseen

Kuntalaisten hyvinvointia tukemassa - hyvinvointikertomustyö osana kaupunkistrategiaa sekä talouden ja toiminnan suunnittelua

Kajaaniin valmistuu uusi koulu, päiväkoti ja kirjasto vuonna 2017

Uusi vuosi ja uudet-vanhat kujeet OSA 2 - lähtimiä vuoteen 2015 opetuksen, kasvatuksen ja kulttuurin saralla

Ajettu ja uupunut johtaja tai työntekijä - kuinka irtautua kultaisesta häkistä?

Taannoin kirjaston poistokirjoista sattui käsiini Gordon MacDonaldin teos "Tasapaino yksityiseen maailmaasi". Kirjassa on vahva kristillinen eetos, joka voi häiritä lukemista mutta ajatus ihmisen henkisen hyvinvoinnin ja kasvun kehittämisestä on toimiva. Kirjassa kysytään muun muassa, mikä aiheuttaa ihmiselle halun elää elämää, jossa keskitytään yksinomaan ulkoisen menestyksen tavoitteluun sisäisen eli henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Mistä voimme tunnistaa tällaisen nk. ajetun ihmisen ja millä konkreeteilla keinoilla ihminen voi kehittää sisäisen maailmansa tuntemusta ja hallintaa? Kuvaan tässä pari näkökulmaa aiheesta.

Yksi merkittävä hyvinvoinnin ja henkisen kasvun este länsimaisessa yhteiskunnassa on, että keskitymme liian helposti ja liian paljon ulkoisen maailman rakentamiseen. Haalimme mielellämme työkokemusta, akateemisia oppiarvoja, verkostoja, voimaa ja kauneutta. Uskomme lähes naivisti, että ulkoisesti aktiivisin ja aikaansaavin ihminen on myös henkisin. Enemmän oppimista, enemmän kokouksia, enemmän touhua ja ihmissuhteita. Näiden saavuttamiseksi keskitämme voimamme niin kauan, että lopulta elämän pintaa painaa liian raskas lasti ja sen kantaja uupuu. Laiminlyöty sisäinen maailma ei jaksa kantaa itseaiheutettua ulkoista taakkaa. Ihminen on unohtanut huolehtia oman sisäisen elämänsä järjestyksestä. Henkisesti väsyneenä olemme taipuvaisia kaikenlaisen mielihyvän tavoitteluun elämässämme. Väsynyt mieli ei osaa arvostaa sitä, mikä on itselle hyväksi ja ylläpitää elämää sellaisena, että emme vahingoittaisi mieltämme.

MacDonald käyttää materialistisesti orientoituneesta ihmisestä termiä ajettu ihminen. Hän listaa joukon seuraavia piirteitä ajetusta ihmisestä:

1. Ajettu ihminen kokee tyydytystä pääsääntöisesti suorittamisesta. Suorituksen koetaan olevan ainoa tapa saada läheisten hyväksyntää.
2. Ajettu ihminen arvostaa suorittamisen symboleita ja hän on kiinnostunut vallasta. Toimiston koko, sijainti, etuoikeudet, arvonimet ja muu vastaava ulkoinen innostavat.
3. Ajetulla ihmisellä on hillitön etenemisen tarve. He pysähtyvät harvoin nauttimaan siihenastisista saavutuksista ja haluavat olla osa kaikkea.
4. Ajettu ihminen on valmis tinkimään sisäisestä ryhdistään. Menestys ja saavutukset ovat niin tärkeitä toiminnan motivaattoreita, että ajettu ihminen ei pysähdy juurikaan kysymään itseltään, onko tämä kaikki tämän arvoista ja pysyykö sisimpäni mukana tässä vauhdissa. Menestykseen johtavista oikoteistä tulee elämäntapa, ja koska tavoite on niin tärkeä, ajautuvat ajetut ihmiset helposti eettisesti halpamaisiin ratkaisuihin. Ajetuista ihmisistä tulee yksinkertaisen ja pelottavan käytännöllisiä ihmisiä.
5. Ajetun ihmisen ihmissuhteet ovat usein rajoittuneita. Heille ei ole merkitystä sille, tulevatko he toimeen toisten ihmisten kanssa, koska projektit ja niiden menestys ovat ihmistä tärkeämmät. Ja koska päämäärät ovat ykkösprioriteetti, ovat myös ihmiset heille välineitä tavoitteeseen. Ne jotka eivät osoittaudu minulle hyödyllisiksi, alkavat tuntua esteiltä. Muut uupuvat ajetun ihmisen ympärillä, koska ajattu ihminen ei välitä huolehtia toisten kasvusta ja hyvinvoinnista.
6. Ajetut henkilöt ovat erittäin kilpailuhenkisiä. Jokainen haaste on peli tai pahimmillaan taistelu, joka voitetaan tai hävitään. Vain voitto takaa ajetulle ihmiselle todisteen siitä, että olen oikeassa, arvokas ja tärkeä. 
7. Ajetun ihmisen sisimmässä on usein valtava vihan voima. Tämä viha voi purkautua milloin vain ja miten vain, jos ajettu ihminen vaistoaa vastustusta tai niskurointia. Ajettu ihminen ei siedä kritiikkiä tai vaihtoehtoisia ratkaisuja ongelmiin. Viha ei ilmene fyysisenä aggressiona vaan henkisenä julmuutena ja nöyryytyksenä. 
8. Ajetut ihmiset ovat usein epätavallisen kiireisiä. Perheen ja ihmissuhteiden hoitaminen eivät kuulu ajetun ihmisen elämään ja arvoihin. Jokainen päivä ja hetki, jokainen kokous, seminaari ja työryhmä, johon voi osallistua ja jossa voi olla osallisena, edesauttaa tavoitteen saavuttamista ja menestyksen tunteen kartuttamista. Kiireinen ja matkusteleva ihminen on menestyvän ihmisen merkki. Kiireys ja työnmäärä ovat elämäntapa. Ajettu ihminen voi surkutella raskasta rooliaan mutta hänellä ei itse asiassa ole minkäänlaista halua lopettaa tai löytää ratkaisua kiireen ja työmäärän katkaisuun.

Lopuksi

Sinänsä osa edellä kuvatuista piirteistä voi olla oikein kanavoituna ja käytettynä positiivinen voima mutta kuvatussa itsekeskeisessä ja lähes narsistisessa mielessä ajetun ihmisen ongelma on hankala: ajettu ihminen ajaa itsensä tai läheisensä tilaan, jossa ihminen lopulta uupuu tai pahimmillaan sairastuu kuoleman vakavasti. Tämä aika suosii ajetunkaltaisia toimintatapoja vaikka samalla tunnemme ja aistimme sitä pahoinvointia eri yhteyksissä, jota tämä arvomaailma ympärillämme aiheuttaa. Gordon esittää muutamia ratkaisuja sille, miten ajettu ihminen vapautuu kultaisesta häkistään:

1. On ymmärrettävä, että emme omista mitään. Kaikki mitä ihmisellä on, on annettua, jota on ymmärrettävä huolehtia tällä arvolla (työ, terveys, perhe, talo, taidot, asema jne.) Ajettu ihminen ei ymmärrä tätä ja siksi menetys jollain alueella on ajetulle ihmiselle ylitsepääsemätön kriisi.
2. Tunne itsesi ja se, mitä olet. Ajettu ihminen on sitä, mitä hän tekee. Siitä johtuu esimerkiksi "valtaan sairastuminen" ja siksi esimerkiksi johtaja ei kykene luopumaan vallastaan vaan on valmis mihin vain säilyttääkseen asemansa.
3. Päämäärän ja päämäärätietoisuuden on perustuttava yleisen hyvän ylläpitämiseen ja puolustamiseen yksilöllisten intressien sijasta.
4. Antaa toisille mahdollisuus kasvaa ja menestyä sekä elää täyttä elämää. Tarvittaessa on tingittävä omasta edusta, jäätävä jälkeen tai vetäydyttävä syrjään, jotta toinen saa mahdollisuuden kasvaa.
5. Vaali omassa toiminnassasi rauhallisuutta sekä iloa.

Lue myös:
Tunne itsesi - itsetuntemuksen kehittäminen on avain tasapainoiseen kasvuun ja suvaitsevaisuuteen

Tulevaisuuden peruskoulu -raportin arviointia: onko suunta entistä parempaan koulun näkyvissä?

Tulevaisuuden peruskoulu -raportti julkaistiin äskettäin. Kaikkiaan raportti on onnistunut ja asiantunteva. On ilo lukea raporttista: "Olemme koulutusjärjestelmämme avulla onnistuneet osallistamaan koko pienen kansamme hyvinvointivaltion rakentamiseen. Vaikka Suomen kouluja kehutaan jopa maailman parhaiksi, koulutusjärjestelmämme todellinen voima on juuri tasa-arvossa: meillä ei ole huonoja kouluja lainkaan." Raportissa esitetty vankka ja perusteltu näkemys "Yhteinen, julkinen, maksuton ja oppilaitaan valikoimaton peruskoulu tulee säilyttää" on merkittävä viesti tulevaisuuteen. On niinikään innostavaa lukea ajatuksia motivaation sekä ahkeruuden merkityksestä sekä esitetyistä näkemyksistä kouluviihtyvyyden edistämiseksi (opettajien yhteistyön merkitys sekä yhteistyön merkitys laajemmin myös koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa, opetuksen ja oppimisen ilmiöperusteisuus, projektiluonteisuus). Alun visioinnit oppimateriaalin evoluutiosta, siruteknologiasta, synteettisestä biologiasta ja virtuaaliympäristöistä tuntuvat täysin mahdollisilta ratkaisuilta tulevaisuuden koulussa. Johtajuuden ja opettajuuden kehittämisen suuntaviivat ovat osuvat. Tiivistäen voi todeta, että raportista on löydettävissä aineksia entistä paremman suomalaisen peruskoulun kehittämiseen.

Raportissa on mielestäni kolme asiaa, jotka vaatisivat täsmennystä osakseen:

1. Osaamisen merkitys on ylikorostunut ja sivistyksen merkitys alikorostunut siihen nähden, miten sivistyksen merkitystä raportin aluksi painotetaan.
2. Opetusryhmäkokoa käsittelevän pohdinnan ja perustelun sijasta näkökulma tulisi olla metodisesti enemmän tulevaisuudessa. 
3. Koulupäivän joustavuuden sijaan tulevaisuuden koulussa tulisi kehittää koulupäivän ja oppimisen eheyttä.

Asetan näkemykseni taustalle kolme lyhyttä perustelua:

1. Opetuksen tavoitteissa keskeistä on vaalia sivistyksen sekä hyvinvoinnin merkitystä, koska todellista osaamisen kehittymistä ei tapahdu, jos sivistyksellinen perusta ja sitä kautta hyvinvointi eivät ole kunnossa. (On tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi - osaamista vai sivistystä?)
2. Niin kauan kun koulun voimat ovat valjastettu metodisesti ja tavoitteellisesti edesauttamaan yksinomaan yksilön yksilöllistä suoritusta, emme saavuta tavoiteltua muutosta kouluun kehittämisessä. Ryhmäkokoajattelu on koulutoiminnan kehittämisessä yksi rajoite, jonka sijaan on uskallettava kehittää sisältöjä sekä toimintatapoja ajan tarpeita vastaavaksi. (ks. Peruskoulun kipupisteet opettajien kokemana). Raportissa esitetyt näkemykset hyvinvoivan koulun kehittämisestä sekä oppimisympäristöjen ja opetusmenetelmien kehittämisestä antavat kuitenkin eväitä tämän resurssiproblematiikan murtamiselle oppimista edistävään suuntaan. Tulevaisuuden koulussa välineet sekä sisällölliset tavoitteet ovat sellaiset, että oppiminen on ajasta ja paikasta riippumatonta. Tällöin kysymys siitä, onko luokkia tai onko "luokassa" 15 vai 30 oppilasta ei ole keskeinen.
3. Hyvä opetus ja kasvu edellyttävät selkeää koulupäivän rakennetta, toiminnan ja sisällön eheyttä. Joustavuudesta rakentuu liian helposti kuva koulupäivän hektisyyden sekä sirpaleisuuden kasvusta. Sen sijaan opetuksen pääpaino tulee olla työskentelyn rauhallisuudessa sekä pitkäjänteisyydessä. Jokainen lapsi tarvitsee ensisijaisesti oppimisympäristön, jossa on tilaa asioitten tekemiselle alusta loppuun, vaikuttamisen, osallisuuden ja yhteistyön kokemista, esteettisiä kokemuksia, vastuunottamista ja rauhaa olla myös itsekseen ajatustensa ja tuntemustensa kanssa - koulupäivän eheyttä. Ammattitaitoinen opettaja ymmärtää, että oppiminen, motivoituminen ja viihtyminen ovat mahdollisia vasta sen jälkeen, kun oppilaan perustarpeet ovat tyydytetty (Kari uusikylä 2006).

Oppimisen ilosta iloiseen oppimiseen

Motivaatioon liittyy oppimisen ilon käsite. Markku Leinonen (2007) on teoretisoinut aihetta artikkelissa ”Johannes Gezelius Vanhempi ja oppimisen ilo”. Oppimisen ilon käsitteellä on Leinosen mukaan löydettävissä sekä raamatullinen että antiikin Kreikan filosofiaan kytkeytyvät merkitykset. Uuden testamentin perusteella ilo kuului elämään, oppimiseen, opettamiseen sekä keskinäiseen elämään. Platonin filosofiassa onni oli ihmisen toiminnan päämääränä. Myöhäisantiikin kristillinen ajattelija, keskiajan merkittävä auktoriteetti Augustinus painotti opettamisen iloa: mitä enemmän opettaja ilmaisi iloaan, sitä halukkaammin oppilaat seurasivat hänen opetustaan. Renessanssin ajalla ilolle muodostui Leinosen (emt. 56) mukaan maallisempia merkityksiä. Kun Erasmus Rotterdamilainen näki vanhan koulun kidutuskammiona sekä itkun ja vaikerruksen tyyssijana, vaati hän oppilaiden lempeää kohtelua. Vetoaminen oppilaiden opinhaluun ja heidän innostaminen oli tärkeää.

Oppimisen ilon käsite oli väliin jo lähes poistunut pedagogisesta sanavarastostamme. Uusissa opetussuunnitelman perusteissa oppimisen ilo kuitenkin huomioidaan hyvin ja oppimisen ilon tavoittamista pidetään tärkeänä hyvälle opetukselle. Lyhyesti määriteltynä, historialliseen perspektiiviin suhteutettuna, oppimisen merkitys on muuttunut antiikin historian ja 1600-luvun itsensä kehittämisen näkemyksistä nykypäivän materialistiseen hyötymoralismin välineelliseen näkemykseen. Nykyään opimme jotain itsemme ulkopuolella olevaa varten, kun historiassa opimme itseämme varten. Lyhyt katsaus Leinosen esittämiin näkemyksiin herättää kysymyksen, miten huomioimme nykypäivän opetuksessa oppimisen ilon. Leinosen ajatuksia edelleen lainaten oppimisen ilo syntyy, kun lapsi saa kokea uutta, jotain miellyttävää, jotain odottamatonta, kenties leikkisää, tunnetasolla tiedollisesti tai taidollisesti keveää, oivaltamisen mahdollisuuden, tiedollista löytämistä jne. Kyse on tällöin keskeisesti koulun tiedonkäsityksestä. Kyse on myös ihmisen elinehdon, henkisten perustarpeiden nk. bio-psyykkisten vakioiden täyttämisestä, joita esimerkiksi Timo Latomaa (1992) kuvaa ansiokkaasti kirjassaan "Luonto, kulttuuri, kasvatus ja luonteenrakenne - Erään suhteen tarkastelua".

Amerikkalainen kasvatusfilosofi, pragmatismin edustaja, 1900-luvun alun reformipedagogisten suuntausten isä, John Dewey esitti näkemyksiä koulun tiedonkäsityksen ongelmaan, jotka ovat yhä tänä päivänä ajankohtaisia. Opetussuunnitelmat olivat Deweyn mielestä suunniteltu paljon tietämisen ideologian perustalle. Vielä voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet sekä katsaus oppikirjojen sisältöön indikoi väitteen. Tämän myötä tärkein, eli lapsen kasvun ja kehityksen edellytykset huomioiva suunnittelu on jäänyt tietämisen varjoon. Uuden koulun perusta on ensyklopedia-ideologian hylkäämisessä, lapsen kasvun painottamisessa ja tiedon valjastamisessa kohtaamaan lapsen kokemusmaailma todellisessa vuorovaikutuksessa ympäristön ja yhteisön kanssa. Opetuksen lopulliseksi ongelmaksi muodostuu Deweyn mielestä, miten säilyttää tasapaino lapsen sisäisen kokemusmaailman ja ulkoa päin välittyvän toisten kokemusmaaliman välillä.

Oppimisen ilon löytäminen on oltava yksi koulun perustehtävistä. Koulussa on annettava nykyistä enemmän tilaa keksimiselle, asioihin vaikuttamiselle, vastuunottamiselle, uuden kokemiselle, esteettisyyden kokemiselle - oppimisen ilolle. Koulun tiedonkäsityksen tulee olla John Deweyn sanoin väline, mikä ”opettaa, miten menetellä eteen tulevien ongelmien kanssa”, ei sellainen ”jonka tehtävä on paljastaa ennalta annettu todellisuus”. Jotta koulu voi tarjota lapsille oppimisen iloa, tiedon tulee olla opetuksen väline tavoitteen sijasta. Tätä ajatusta on hyvä pitää matkassa nyt, kun laaditaan kuntakohtaisia opetussuunnitelmia. Näkemykseni mukaan uusi opetussuunnitelma antaa hyvin väljyyttä kehittää koulua kohti iloista oppimista.

Linkkejä:

Leinonen, M. 2007. Johannes Gezelius vanhempi ja oppimisen ilo. Teoksessa KASVATUS- JA KOULUKYSYMYS SUOMESSA VUOSISATOJEN SAATOSSA

Merkityksellisyyden kokeminen oppimismotivaation perustana - Milloin oppilas kokee koulutyön merkityksellisenä?

Kun koemme opiskeltavan asian merkitykselliseksi, olemme innostuneita ja todennäköisesti opimme hyvin. Opiskeltavien asioitten kokeminen merkitykselliseksi ei ole täysin sattumanvaraista tai pelkästään oppilaan yksilöllisistä intresseistä riippuvaista vaan opettaja pystyy osaltaan vaikuttamaan tähän. Seuraavassa kuvaan John Deweyn (1916) näkemystä merkityksen muodostumisesta. 

Lyhyesti esitettynä merkityksen muodostuminen rakentuu seuraavista tekijöistä ja niiden huomioinnista opetuksessa (ei tarvitse koko tekstiä lukea :)):

• Konkreetti tekeminen ja toiminta yhteisön elämän kannalta merkityksellisten ilmiöitten parissa luo merkityksen. 
• Kulttuurisesti merkityksellisten asioitten tai esineitten (käyttö)tarkoituksen ymmärtäminen luo merkityksen.
• Tietoisuus toiminnan lopputuloksesta sekä vaikuttavuudesta ympäristöön tai yksilön toimintaan luo merkityksen.
• Sosiaalinen toiminta, jossa lapsi saa kokea olevansa toiminnan yksi tärkeä osa, luo merkityksen.
• Sosiaalinen toiminta, jonka kulkuun lapsi pystyy vaikuttamaan, luo merkityksen.
• Lapselle välittyvä tietoisuus tekojen sosiaalisesta merkityksestä luo merkityksen. 

Into pinkeällä uuden oppimiseen niin kuin koiranpennulla

Käsitys opiskeltavien asioitten ja ilmiöitten merkityksestä välittyy niiden erityisten ominaisuuksien ja käyttötarkoitusten perusteella. Fyysiseen ärsykkeeseen sopeutumisen ja älyllisen toiminnan ero on siinä, että älyllisesti ohjautuneessa toiminnassa on mukana tietoisuus opiskeltavan asian tai ilmiön (käyttö)tarkoituksesta. Käyttö ja toimiminen luovat siten merkityksen toiminnalle.[1] Dewey (1916) muistuttaa, että fyysinen ympäristö vaikuta mielen kehitykseen ja käsitysten muovautumiseen vain silloin, kun esimerkiksi esineet ovat otettu tietoisesti osaksi toimintaa. Toiseksi on huomioitava, että opettaja voi vaikuttaa oppilaiden käsitysten muodostumiseen ainoastaan silloin, kun oppimisympäristön olosuhteet ja rakenne ovat muodostettu jotain määriteltyä käyttöä varten. Yksilön intentio muodostuu sekä sosiaalisesta tilanteesta että kulttuurisen ympäristön virikkeistä (esinemaailma). Sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö sekä henkilökohtaiset intressit virittävät lapsen toimintaan. Koulutoiminnan laatua arvioitaessa on huomioitava ympäristön ja sosiaalisen tilanteen tarjoamat mahdollisuudet suhteessa lapsen älylliseen kapasiteettiin, aiempiin käsityksiin sekä oppimistilanteessa annettuihin mahdollisuuksiin toimia ja osallistua toimintaan.

Oppilaan toiminta voi olla kontrolloitua tai suunnattua. Suunnatussa toiminnassa tietoisuus lopputuloksesta ja sen vaikuttavuudesta muodostaa merkityksen toiminnalle. Dewey toteaa tästä seuraavasti:

”Jatkuva reagoiminen toistuville ärsykkeille voi korjata toimintatapoja halutulla tavalla. Kaikilla ihmisillä on erilaisia tapoja, joiden välittymisestä emme ole tietoisia, koska ne ovat muotoutuneet ilman tietoisuutta niiden perustasta. Kuvittelemme hallitsevamme tapojamme, vaikka todellisuudessa olemme niiden vankeja. Ne liikuttavat meitä, ne kontrolloivat meitä. Ellemme tule tietoisiksi siitä, mitä ne saavat aikaan, menetämme kyvyn arvioida lopputulosta, emmekä kontrolloi tapojamme. Lapsi voidaan saada kumartamaan käyttämällä niskalihaksiaan joka kerta, kun hän tapaa jonkun tietyn henkilön. Näin kumartamisesta tulee hiljalleen automaattinen liike. Se ei kuitenkaan voi olla kohteliaisuutta osoittava teko, ennen kuin hän tekee sen jonkin lopputuloksen näkökulmasta – varustettuna jollain merkityksellä. Kasvua tai toiminnan kouluttavaa vaikutusta ei voida osoittaa tapahtuneen ennen tämän tietoisuuden heräämistä. Toisin sanoen omatakseen asian tai esineen idean siitä ei tarvitse välttämättä saada aistimuksia. On mahdollista reagoida asiaan sen edellyttämän toimintaskeeman mukaisesti. Tämä on toiminnan vaikutusten ennalta näkemistä esineen tai asian asettamien suhteiden perusteella.” (Dewey 1916, 35 - 36.)

Yhteisen merkityksen muodostuminen edellyttää samanmielisyyttä ja osallistumista ryhmän sosiaaliseen toimintaan. Yksilöt kiinnittyvät yhteisiin merkityksiin. Vain jaetussa toiminnassa, joka edellyttää kommunikaatiota, henkilö viittaa teoillaan toisten tekoihin. Lasta motivoiva voima on siten sosiaalisessa tilanteessa, jossa lapsi saa olla mukana ja pystyy vaikuttamaan tapahtumien kulkuun. Mielekäs toiminta, mielekkäiden välineiden, ilmiöiden tai asioiden parissa ei ole riittävää, vaan lapselle on muodostettava kokemus siitä, mitä mahdollisuuksia tilanne suo lapsen itse kokemilleen tarpeilleen.

”Se, mitä kutsutaan imitaation vaikutukseksi, on pääosin tietoisen ohjeistuksen tuotetta ja valikoivaa vaikuttamista – tiedostamatonta vahvistamista niiden taholta joiden kanssa yksilö toimi. - - Oletetaan, että joku pyörittää pallon lapselle. Lapsi ottaa sen kiinni ja pyöräyttää takaisin. Peli jatkuu näin eteenpäin. Tässä ärsyke (stimulus) ei ole juuri pallossa tai siinä toisessa henkilössä, joka pyörittää palloa. Se on tilanteessa – pelissä jota pelataan. Vastine (response) ei ole ainoastaan pallon takaisin pyörittämisessä, se on siinä, että pallo lähetetään takaisin toiselle, joka voi ottaa sen kiinni ja palauttaa takaisin uudelleen, niin että peli voi jatkua edelleen. Esimerkki tai malli ei ole vain toisen henkilön toiminnassa. Koko tilanne vaatii sen, että jokainen adaptoi sen mukaan, mitä toinen henkilö on tehnyt ja aikoo tehdä. Imitaatio voi olla mukana, mutta sen rooli on toissijainen. Lapsen kiinnostus on hänen omassa edussaan (his own account). Lapsi haluaa ylläpitää toimintaa. Tämän vuoksi lapsi katsoo, kuinka toinen henkilö ottaa kiinni ja pitää palloa, tarkoituksenaan kehittää omia toimintojaan. Hän imitoi tekemisen merkitystä, ei sen päättämistä tai asioita, joita pitää olla tehty tai saavutettu. Ja hän imitoi merkitystä, koska hän toivoo, omasta puolestaan, osana hänen omaa aloitekykyään, että pystyy ottamaan vaikuttavan osan pelistä.” (Dewey 1916, 42.)

Tietoisuus tekojen sosiaalisesta merkityksestä saa toiminnan tuntumaan merkitykselliseltä. Teot ja toiminta jonkin yhteisen asian parissa vahvistavat myös yksilöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Dewey 1916, 77 - 78.) Siteeraus avartaa merkittävällä tavalla suhdettamme opetukselle asetettujen tavoitteiden pohdinnalle. Miten pystymme luomaan opetuksen sisällöllisestä rakenteesta sellaisen tapahtuman, jonka lapsi pystyy kokemaan itselleen merkitykselliseksi?

Mitä muuta kuin oppimiseen motivoitunutta oppilasta koulutyössä voi tavoitella?

Lopuksi

Tämä bloggaus on tiivis kuvaus aiheeseen. Erityisesti Deweyn filosofialle tällainen asioitten paloina kuvaaminen ei tee oikeutta ja tekstin taustalla on hyvä huomioida muutamia Deweyn tarkemmin määrittelemiä käsitteitä ja niiden merkityksiä, kuten 1) sosiaalinen toiminta ja kommunikaatio, 2) kokemuksen, tavan ja tottumuksen muodostuminen, 3) suuntaamisen, kontrollin sekä ohjauksen merkitys lapsen intentionaalisen toiminnan muodostumisessa. Kirjoittelen näitä käsitteitä auki, kun kirjoittaminen "sattuu merkitykselliseltä tuntumaan"!


[1] Dewey (1916, 35) käyttää tässä yhteydessä esimerkkinä toimintaa ukonilmalla. Jos yksilö vain säikähtää tahattomasti jyrähdystä ja pyrkii reaktiomaisesti piiloutumaan, ei toiminta ole älyllistä. Mutta jos ymmärrämme ja toteamme, että tuo oli ukkonen, vastaamme häiriöön tai ärsykkeeseen älyllisesti. Näin älyllinen toiminta on ohjaavaa, luoden samalla merkityksiä asioille ja esineille ja sitä kautta merkitystä toiminnalle.


Dewey, J. 1916. Democracy and Education.

Kuva tulevaisuuden kouluun - OSA 2 toiminnan ja sisällön muutos

Oppimisen ja metodin eetos

Kun oppimista ja tietoa tarkastellaan tiedon suhteellisuutta sekä yksilöllistä konstruktiota vasten, voidaan sillä katsoa olevan seuraavia vaikutteita opetukseen:

1. Oppimisympäristöjen kehittäminen – hyvä oppimisympäristö sallii monenlaiset reitit hyviin oppimistuloksiin.
2. Kun oppiminen tapahtuu kulttuurin osallistumisen kontekstissa, muuttuvat päähän päntättävät asiat saavutettaviksi taidoiksi (Kai Hakkarainen 2007).
3. Oppimisvaikeuksien ja motivaation ongelmien voittaminen mahdollistuu usein, kun oppimisympäristöjen laadinnassa huomioidaan seuraavia tekijöitä:

• toiminnalla on todellinen tarkoitus ja merkitys, 
• toiminta on aidosti sosiaalista ja 
• toimija tunnistaa oman merkityksensä sekä roolinsa kokonaisuudessa tai suhteessa yhteiseen tavoitteeseen. 
• Tehtävän kokeminen vaikeana vähenee ryhmässä yhteisesti jaetun metakognition avulla. 
• Joustavat ryhmittelyt: niistä hyötyvät kaikentasoiset oppilaat, mutta pysyvistä tasoryhmityksistä kärsivät heikot oppilaat. 

Kaikkiaan yllä esitetty kehityskulku suuntaa koulutyötä opettajien sekä oppilaiden keskinäisen yhteistoiminnan kehittämiseen sekä projektityyppisten tuotosten toteuttamiseen.

Parhaimmillaan oppiminen on yksilön tietoisuuden asteittaista kehittymistä subjektiivisesta käsityskyvystä objektiiviseen käsitykseen ja aina persoonalliseen käsitykseen, jossa tapahtuu uuden luominen. (ks. tästä mallista tarkemmin blogitekstistä Tutkiva opettajuus: avain jäntevään koulun kehittämiseen ja opettajien ammatilliseen kasvuun). Tietoisuuden kasvuun tarvitaan perustaitojen osaamista (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, kielet), hiljaisuutta, aikaa, esteettisiä ja fyysisiä kokemuksia. Perustaidot ovat lopulta oppijan kehittyvä työkalu todellisessa oppimisessa ja näkemyksen kehittymisessä. Opettajalle on perustavaa ymmärtää oppimisen luonteesta, että:

• Tiedon luominen ja oman ajattelun kehittyminen tapahtuvat pitkinä projekteina pikemmin kuin minuutteja tai tunteja kestävinä ponnisteluina
• Kai Hakkarainen (2007): ”lahjakkuus on enemmän yksilön kehityshistoriasta nousevaa, kuin jotain valmiiksi annettua. Myös älykkyys on myötäsyntyisyyden sijasta yhteisöllisen työskentelyn tulosta: se kasvaa rohkeiden ja luovien hankkeiden toteuttamiseen liittyvien vaikeuksien voittamisen kautta. Se on kirkas tuli, jonka vasta vuorovaikutus sosiaaliseen verkkoon osallistuvien yksilöiden ja heidän työtään tukevien kulttuuriesineiden välillä saa syttymään ja kasvamaan.”

Tulevaisuuden koulu

Ops 2016 on portti tulevaisuuden kouluun. Opsin perusteet sisältävät muutamia keskeisiä muutoselementtejä, joita olen kuvannut blogissa "Uudesta opsista EI tule zombieta!" Tiivistetysti nämä tekijät ovat: 

• Opetussuunnitelman jatkuvan arvioinnin velvoite 
• Nivelvaiheajattelu edistää joustavuutta 
• Laaja-alaisen osaamisen ajattelu murtaa oppiainetavoitekeskeisyyttä ja opetuksen tavoitteet ovat nippeliosaamisen sijaan lasten ja nuorten kasvua tukevia

Opetuksen muutosta voidaan tarkastella toiminnallisesta ja sisällöllisestä näkökumista. Toiminnallisesti muutos tapahtuu seuraavilla alueilla:

• Tieto- ja viestintäteknologian ansiosta oppimisen aika- ja paikkasidonnaisuus murenee. Paikkasidonnaisuuden mureneminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että opetus ja oppiminen eivät ole sidoksissa luokkahuoneisiin. 
• Koulutilakäsitys tulee muuttumaan niin, että nykyisten luokkahuoneiden sijasta kouluissa on toiminnallisia tiloja. Uudet koulut rakennetaan tämän toiminnallisuuden periaatteilla, monikäyttöisyys huomioiden. 
• Joustavuus tulee kasvamaan. Oppilaan eteneminen ei ole enää luokka-asteeseen sidoksissa vaan eteneminen tapahtuu nykyistä yksilöllisemmin. 
• Koulupäivän käsite laajenee, minkä tarpeellisuutta voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kouluissa toimii tietyn osaa päivää opettajat, ja tietyn osaa nuorisotyö sekä kolmas sektori ja seurat. 
• Diginatiivit oppilaat käsittelevät samanaikaisesti monia eri medioita, mikä toisaalta vaikuttaa kielteisesti ihmisten jaksamiseen ja motivaatioon mutta on oikein hallittuna myönteinen mahdollisuus. Opettajan tuottama oppimateriaali (tieto) on siten jaksotettava helposti omaksuttaviksi tuokioiksi, joiden kunkin kesto saisi laskennallisesti olla viidestä maksimissaan viiteentoista minuuttia (videot ja muu sähköinen opetusmateriaali, opettajan käyttämä puheen määrä opetuksessa). 
• Oppimisprosessien tulee mallintaa jo alaluokilta alkaen tietotyöelämän toiminnan ja tuottamisen prosesseja. Oppimisesta ja opetuksesta tulee projekti- sekä ilmiökeskeistä. 
• Projekti- ja ilmiökeskeisyys edellyttävät yhteistyötä ja yhteistä tavoitetta. Jotta koulutyössä tapahtuu todellinen muutos, edellyttää se luopumista yksilöllisistä oppimistavoitteista sinänsä ja tavoitteet ovat ryhmän yhteisiä tavoitteita, jolloin mahdollistuu myös todellinen yksilöllisyyden arvostus.

Sisällöllisesti koulun muutos tulee koskettamaan seuraavia tekijöitä:

• Opiskelun ilmiöperusteisuus ja oppimisen projektiluonteisuus tulevat kasvamaan ja oppiainepainotteisuus korvautuu osin toiminnallisilla kokonaisuuksilla. Tieto ei ole siten toiminnan tavoite vaan väline ratkaista ongelmia ja rakentaa maailmankuvaa. Oppilaan tiedonkäsittelyn prosessit taltioituvat koko kouluhistorian ajan sähköiseen ympäristöön. 
• Ilmiöt eli oppisisällöt valikoituvat:
• ajankohtaisista ympäristön tapahtumista, 
• yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen elämän kannalta keskeisten ilmiöitten käsittelystä sekä 
• oppilaan henkilökohtaisten intressien ja mielenkiinnon kohteiden perustalta
• Toiminnalliset kokonaisuudet perustuvat ryhmän yhteisiin tavoitteisiin, jolloin koulutyössä mahdollistuu todellinen yksilöllisyyden huomiointi.
• Oppiainejakoisuus säilyy niin, että jokainen opiskelee tietyt perusasiat mutta valinnaisuus oppilaan taipumusten mukaan ohjaa erikoistumaan yksilöllisille vahvuusalueille (12 - 14-vuotiaana). 
• Perusopetuksen ja toisen asteen välinen raja madaltuu ja osaamisperusteinen ajattelutapa valtaa ajattelutapaa, yltäen jopa yläkouluun saakka oppilaan yksilöllisten kykyjen ja intressien perustalta.

Lopuksi

Suomalaisen peruskoulun kehittämistyön pitää olla maltillista mutta määrätietoista. Muutostarpeet ovat selkeät mutta tavassa sekä intentiossa muuttaa koulua tulee olla huolellinen, jotta emme särje sen maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia vahvuuksia. Suomalainen peruskoulun keskeinen vahvuustekijä on tasa-arvo: jokaisella suomalaisella lapsella on tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään opetukseen, kasvuun sekä oppimiseen ja sitä kautta hyvinvoivaan tulevaisuuteen.

Koulun on kuitenkin muututtava. Jos emme muuta kouluamme, seuraa siitä seuraavia tasa-arvoisia kasvun olosuhteita murentavia ilmiöitä:

• koulua kohtaavia ongelmia pyritään ratkaisemaan entistä tiukemmalla kurilla sekä korostamalla entistä voimakkaammin vain perustaitojen oppimista mielellään tasokursseihin perustuvissa ryhmityksissä, jolloin luomme edellytyksiä 
• koulushoppailulle, jossa vanhemmat vaativat laatua ja vaihtoehtoja heikoksi koettujen kasvun olosuhteiden tilalle, jolloin edelleen luomme edellytyksiä 
• entistä epätasa-arvoisemman lapsen sosiaalisesta taustasta riippuvaisen koulujärjestelmän luomiseen, 
• jolloin luodaan perustellut ja todelliset markkinat mm. profiloituneille ja kalliille yksityiskouluille.

Pienenä kansakuntana meillä ei ole varaa eriarvoistavaan tulevaisuuteen. Kaikki ja todelliset eli lasten sosiaalisesta taustasta riippumattomat lahjakkuusreservit tulee olla suomalaisen kehitystyön käytettävissä. Tulevaisuuden koulua tehdään nyt. On arvokasta, että työtä tehdään monella eri rintamalla.


Joitain linkkejä tekstin taustalle:

Hakkarainen, K. 2007. Itseään ylittävä oppiminen.

Iisalmen Sanomat 2015. Älypuhelin on hyvä renki, mutta huono isäntä

Savon Sanomat 2014. Uusi teknologia muuttaa vanhat tavat oppia

Horizon Europe -raportti >koulu 2014

Taloussanomat 2015. Piilaakson teknoväki suosii tietokoneetonta opetusta

Iisalmen Sanomat 2015. ”Keksintö suoraan helvetistä”

Drachman, N. 2014. Suomalainen tulevaisuuden koulu – millainen se voisikaan olla?

HELSINGIN KAUPUNKI OPETUSVIRASTOTulevaisuuden koulu oppijoiden, opettajienja huoltajien näkökulmasta

Sahlberg, P. 2013. UTELIAS SUOMALAINEN KOULU 2030

Välijärvi, J. 2011. Tulevaisuuden koulu vai kouluton tulevaisuus?

Korhonen, M. 2008. Kasvatuskulttuurin muutoskuri- ja kuuliaisuuskulttuurista keskustelu- ja neuvottelukulttuuriin.

VOX. 9 reasons Finland's schools are so much better than America's

Lue myös:

Jordmann, M. 2015. Työstä, koulusta ja koulutyöstä - taas kerran

Pöntynen, L. 2015. Matkamuistoja Bostonista - osat 1-5

Kuva tulevaisuuden kouluun - OSA 1 yhteiskunnan muutos koulun muutoksen tarpeellisuuden taustalla

Tulevaisuuden koulun määrittely on mielenkiintoinen "soppa", johon halua oman lusikkani tyrkätä. Tulevaisuuden koulun olemusta määritelläänkin nyt kiivaasti monella eri rintamalla. Ops 2016 uudistuksen lähtökohtana on ollut alusta alkaen koulun toimintakulttuurin muutos 2020-luvun kasvun haasteiden voittamiseksi. 

Julkaisen tämän tulevaisuuden koulua käsittelevän tekstin kahdessa osassa sen laajuudesta johtuen. Ensimmäisessä osassa tarkastelen (perus)koulun muutoksen tarpeellisuutta yhteiskunnan muutoksen näkökulmasta. Toisessa osassa kuvaan tulevaisuuden koulun piirteitä opetuksen toiminnallisen ja sisällöllisen luonteen näkökulmista. Toisen osan päätteeksi kuvaan vielä lyhyesti koulun "kauhuskenaarion", jos emme tekisi mitään paremman koulun kehittämiseksi.

Koulutus, kasvu ja opettajuus talouden, hyvinvoinnin ja teknologian ristiaallokossa

Lähivuosien talouskehitys on yksi keskeinen koulun eetosta ohjaava tekijä sekä rahoituksen riittävyyden että perheitten hyvinvoinnin rakentumisen näkökulmista. Talous vaikuttaa vahvasti ihmisten arkeen. Lama ja työelämän rakennemuutos näkyvät suoraan ja suhteellisen nopeasti peruspalvelujen, kuten koulujen tarpeissa. Talousajattelua on ohjannut viimevuodet vahva palvelujen sopeuttaminen, jota emme jatkossakaan todennäköisesti voi välttää. Vallitseville voimille muodostuu kuitenkin aina vastavoimia, teesille antiteesi ja joskus tätä seuraa synteesi. Vahvan leikkauslinjan rinnalle näyttää muodostuvan nyt halu tarkastella taloutta hyvinvoinnin sekä ennaltaehkäisevän toiminnan näkökulmista. Vastavoimiin liittyy myös se, että koulutuksen teknologia-ajattelua on alettu kyseenalaistamaan, joskaan toimintatavat eivät ole vielä oikein kunnolla edes ehtineet rantautua koulutukseen (ks. Tieto- ja viestintäteknologia on mahdollisuus laajentaa oppimisen todellisuutta - mikä estää linjakasta kehitystyötä?). En usko heränneen vastakkainasettelun vaikuttavan siihen, että siirtyisimme Waldorf-koulujen teknologiottomaan opetukseen (Piilaakson teknoväki suosii tietokoneetonta opetusta) vaan terve vastapainoinen kritiikki tarkoittaa sitä, että jatkossakin ymmärrämme lapsen kasvun ainutlaatuisuuden, sen arvon hyvinvoinnille ja sitä kautta kaikelle muulle oppimiselle sekä menestykselle ihmisen myöhemmässä elämässä. Käytännössä arvostamme myös tulevaisuudessa opettajuutta, inhimillisen vuorovaikutuksen voimaa sekä näiden merkitystä hyvän opetuksen järjestämisessä. 

Yhteiskunnan muutos koulun muuttamisen tarpeellisuuden taustalla

Historia voi kirkastaa nykyisyyttä ja selkeyttää tulevaisuutta, joskin tulevaisuuden ennustaminen on lopulta puhdasta arvailua. Lyhyen katsauksen suomalaiseen kasvatustieteen historiaan olen kirjoittanut aiemmassa blogitekstissäni (Millainen teoria ohjaa 2010-luvun opettajuutta ja koulua? Mistä tulemme ja minne menemme?). Tiivistäen voidaan todeta, että kulloinenkin opetuksen valtateoria juontaa juurensa kansainvälisiin virtauksiin ja niiden jalkautuminen on sidoksissa yleensä opettajankoulutuksen oppituoleihin. Katsoisin, että jo lähitulevaisuudessa sosiaalisen median rooli tässä tulee vahvistumaan: kuka hallitsee median ja esittämisen, on vahvoilla vallitsevan opetuksen teorian kehittämisessä sekä erityisesti sen jalkauttamisessa. Opetuksen kehittämisen praktinen tarve on kuitenkin riippuvainen ennen kaikkea yhteiskunnan muutoksesta, joka on ollut viimeiset kolme vuosikymmentä voimallista. Käynnissä oleva muutos ei ole voinut olla vaikuttamatta lasten sekä perheiden kasvuoloihin ja sitä kautta ihmisen mieleen - kykyihin, valmiuksiin, motiiveihin. Muutoksen luonnetta on yritettävä ymmärtää, jotta osaisimme määrittää sieltä kumpuavat käytännön kehittämistarpeet. Nyt käsillä olleet opetuksen muutostarpeet juontuvat mm. seuraavista tekijöistä:

• Yhteiskunta on muuttunut nk. kuuliaisuuskulttuurista neuvottelevaan kulttuuriin (Korhonen 2008), vastaanottavasta kulttuurista kyseenalaistavaan, selkeäarvoisesta moniarvoiseen, itse tehdystä valmiiseen maailmaan. Käytännössä tämä näkyy lasten ja perheiden haasteellisena käytöksenä koulussa ja koulua kohtaan. Koulun on ollut pakko kehittää viestintää ja entistä tiiviimpää ja rakentavampaa yhteyttä perheisiin. 
• Ajankäyttö perheissä on muuttunut 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa; koulunkäyntiin, lukemiseen ja perheen / tuttavien kanssa seurusteluun käytettävä aika vähentynyt noin 50 min: ruutuaika ja vapaa-ajan osuus ovat kasvaneet 1½ tuntia: päivärytmi siirtynyt myöhemmäksi, tietokoneen kanssa käytettävä aika kasvanut, sosiaalisten kontaktien laatu (ja määrä) ovat muuttuneet. Lapset ja nuoret ovat usein väsyneitä. 
• Kun koulun perinteisiä arvoja ovat olleet yhteistyö, työrauha, perustaitojen oppiminen, ne eivät ole kaikkien perheitten arvoja (meidän poika pärjää jääkiekossa... lapsen odotetaan olevan menestyjä) ja tämä näkyy koulutyön arvostuksen puutteena. 
• Lasten tuen tarve kouluissa on kaikkinensa kasvanut. Yksilön merkitys osana ryhmää on hämärtynyt. 
• Opetuksen sisällöt ovat vaativia ja niiden omaksuminen edellyttää nuorelta suurta kypsyyttä. On koettu, että edellinen opetussuunnitelman muutos vahvisti koulun sisältöpainotteisuutta (esimerkiksi fysiikan ja kemian opiskelua haluttiin varhentaa elinkeinoelämän tarpeita varten). 
• Elämme tietotulvassa mutta nuorella ei ole valmiuksia käsitellä psyykkisesti kaikkea käsillä olevaa tietoa. Väliin tuntuu, että olemme unohtaneet mm. Piagetin kehityspsykologisen ajattelun lapsen kyvystä ymmärtää opiskeltavien asioitten luonnetta. 
• Koulutyötä tai muutoin vaivaa vaativaa toimintaa ei yleensä arvosteta. Asiat pitää olla yksinkertaisesti, nopeasti ja helposti omaksuttavissa jopa meille aikuisille. Valmiin maailman "syndroomassa" koetaan mielekkyyden, jaksamisen ja motivaation ongelmia. 
• Yhteiskunnassa työn luonne ja määrä ovat muuttuneet ja ovat murroksessa, jossa nykyiset ammatit tulevat korvautumaan automatisaation myötä uusilla ammateilla. 
• Yhteiskunnan kompleksisuudesta johtuen, perinteinen koulu ei pysty tarjoamaan riittävästi tiedollisia ja taidollisia välineitä, joilla ihminen voisi selvitä yhteiskunnan meille asettamista vaatimuksista

Koulu on samaan aikaan pitäytynyt tiukasti menneissä akateemisissa arvoissa. Tämä pinttyneisyys on osaltaan edistänyt mm. koulun mielekkyyteen liittyviä ongelmia. Jos tarkastelemme tätä koulutiedon näkökulmasta, voidaan todeta seuraavaa vallitsevasta koulutiedosta, joka on: 

• ennalta määrättyä – vaikka lapselle on oleellisempaa osata toimia eteen tulevien ongelmien kanssa 
• säännönmukaista – vaikka tieto on suhteellista 
• pirstaleista (oppiainejakoisuus) - vaikka maailmankaikkeus sekä kulttuurinen ihmiselämä ovat (ilmiöiden) kokonaisuus 
• vastaanotettavaa / yksisuuntaista – vaikka yksilö käsittelee tiedon ”omassa päässään” 
• yksilöllisesti rakennettavaa – vaikka omassa päässä käsittely kytkeytyy kulttuuriseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen 
• tietämistä arvioidaan muistiin perustuvin menetelmin – vaikka oppiminen on itsetietoisuuden kehittymistä ja tieto on "vain" väline tässä kehityksessä

Kaikkiaan tämä on johtanut siihen, että peruskoulua halutaan nyt muuttaa enemmän kuin koskaan sen 40-vuotisen historian aikana. Katson ja on hyvä huomioida, että koulun muutoksessa sivistys ei kuitenkaan muuta muotoaan. Jatkossakin sivistys on jotain, joka jäsentää meille maailmamme ja antaa meille mielen, mielekkyyden ja tarkoituksen, kuten olen aiemmassa blogissa sivistyksen käsitettä ja merkitystä ihmiselle kuvannut (On tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi - osaamista vai sivistystä?). Niin kuin tähän saakka, on myös tulevaisuudessa tehtävä työtä kuin talonpoika ja ajateltava kuin filosofi, mikäli haluaa elämässään menestyä.





Seuraavassa osassa kuvaan tulevaisuuden koulua sen sisällöllisestä ja toiminnallisesta muutoksesta käsin (Kuva tulevaisuuden kouluun - OSA 2 toiminnan ja sisällön muutos).