Tässä blogissa esitetty ajatus on toisaalta jo todellisuutta, toisaalta ehkä tulevaisuutta. Ajatus voi olla myös hölmöä höyrähtelyä. Aika näyttää. Haluan kuitenkin pohtia teknologian mahdollisuuksia ratkaista ongelmia, joiden kanssa tänä päivänä kamppailemme. Teksti on jonkilainen foliohattumainen synteesi viimeaikojen julkisesta keskustelusta työn ja työhyvinvoinnin kehittämiseen liittyen (ks. esimerkiksi Työelämä muuttuu, joten sitä koskeva lainsäädäntö on räjäytettävä ja pantava uusiksi), ekologisesta kriisistä, jonka äärellä elämme, autoilun tulevaisuuden kuvasta sekä autoilun vähentämisen merkityksestä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä vallitsevasta digitalisaation keskustelusta, jonka pyörteissä erityisesti koulutus on elänyt jo muutaman vuoden ajan.
Ekologinen katastrofi - ratkaisuja tarvitaan ja mitä meille tarjotaan
Hesari oli kirjoittanut kiinnostavan artikkelin professori Veli-Matti Värrin uudesta kirjasta ja ajatuksista, liittyen eklogiseen kriisiin ja kasvatuksen merkitykseen suunnan muuttamisesta kriisistä parempaan tulevaisuuteen (Kuluttajiksi kasvatetut HS 20.12.2018). Tätä artikkelia sekä viimeaikojen keskustelua mm. autoilun haitallisuudesta pohtien (ks. Autoilijalta vaaditaan nyt suuria muutoksia: Työryhmä tekisi autoilusta niin kallista, että kaikki vaihtaisivat menopeliä HS 12.12.2018), mieleeni kasvoi seuraava "dialogi" johdonnoksi aiheeseen:
- Mitä miljoonat ihmiset yksistään suomessa tekevät aamuisin aamutoimien jälkeen? Herättyään ja aamutoimien jälkeen ihmiset menevät yleensä töihin tai opiskelemaan.
- Millä? Usein autolla, jotkut junalla ja väliin jopa lentäen ja siitä autolla loppumatka. Jotkut pyöräillen tai kävellen, jos tämä on mahdollista.
- Mistä olemme viimeaikoina olleet erityisen huolissaan esimerkiksi autoiluun liittyen? Ilmastonmuutoksesta ja tässä mm. autoilun vaikutuksesta ilmastonmuutokseen.
- Mikä nähdään julkisessa keskustelussa ratkaisuna nykymuotoisen autoilun vähentämiseen ja mitkä ovat liikkumisen uudet muodot? Diesel- ja bensakäyttöisten autojen käytön kustannusten kasvattaminen sellaiseksi, että tällainen autoilu ei enää kannata ja 2040-luvulla näitä kiesejä ei enää myydä lainkaan vaan tulevaisuudessa sähköautoilemme.
- Näemmekö liikkumiselle keskustelussa muita vaihtoehtoja kuin autot, pyörät ja julkiset kulkuneuvot? Vaikuttaa, että emme.
- Olisiko muita vaihtoehtoja? Ehkä mutta en äkkiä tiedä, mitä nämä voisivat olla.
- Miten teknologia, erityisesti digitaalinen teknologia? Voisiko siitä olla apua? En tiedä. Eikö meillä ole jo mahdollisuus esimerkiksi etätyön tekemiseen ja videoneuvottelujen avulla voimme pitää kokouksia niin, että ei tarvitse poistua omalta työpisteeltä pitkille työmatkoille. Toisaalta etätyön tekeminen ei ole lyönyt läpi ja ihmiset tuntuvat tekevän töitä mieluummin omilla työpaikoilla.
- Miksi? Ehkä koemme tärkeäksi keskinäisen vuorovaikutuksen toisten kanssa tai sitten emme ole vielä riittävästi oppineet tekemään töitä etänä tai ajattelemaan niin, että se mahdollistaisi työn tekemisen etänä. Ehkä tulevat sukupolvet ovat valmiimpia tällaisen kuin nyt työelämässä olevat.
Onko meillä halua muuttua vai uskommeko vain kasvatukseen ja sitä kautta tapahtuvaan mahdolliseen muutoksen tulevissa sukupolvissa?
Hesarin artikkelissa Värri toteaa, että meitä ihmisiä ohjaa kulutuskulttuuri ja hedonistinen halu kuluttaa. Sosiaalistamme lapsemme huomaamattamme tähän kulttuuurin. Värri kritisoi teknologista uskoamme ja toteaa, että kuvittelemme jonkin tulevaisuudessa keksittävän teknologian ansiosta ratkaisevamme ekokriisin, joka on tässä ja nyt ja joka pitää ratkaista tässä ja nyt. Vannomme Värrin mielestä vielä olemattoman teknologian nimiin. Värri on huolissaan myös viimeaikaisesta keskustelusta opetuksen kehittämisen kentällä, jota on hallinnut digiloikka. Kysymme, pitäisikö koulussa olla digitaalisuutta vai ei mutta samalla meitä uhkaa suuri ilmastokatastrofi, emmekä mieti sen ratkaisua. Ympäristönsuojelu on jäänyt digipuheen jalkoihin.
Ratkaisuksi Värri esittää nk. ekologista sivistysprojektia, jonka avulla ja kautta kurssi parempaan tulevaisuuteen olisi käännettävissä. Samalla tavalla kuin sotien jälkeen yhteinen yhteiskunnallinen projekti jälleenrakensi Suomen. Vastuuta ekososiaalisesta sivistyksestä ja siihen kasvattamisesta ei pidä sysätä yksinomaan opettajille vaan ennekaikkea vastuu kuuluu virkamiehille, päättäjille ja tutkijoille... ja toki vanhemmille.
Näkemykseni on valitettavasti nyt tuossa lehtijutussa, eikä Värrin uudessa kirjassa. Olisi hyvä lukea kirja, jotta näkisi tarkemmin, millaisia vaihtoehtoja ja konkreettisia keinoja siinä esitetään ekologisen sivistysprojektin toteuttamiseksi. Lehtijutusta kumpusi ajatus klassisesta "joku muu" -ajattelusta. Siksipä kysynkin, pitäisikö meidän nyt työelämässä olevien ja ympäristöä ehkä eniten kuormittavien ottaa vastuuta kehittämällä työtä olemassa olevien teknologioiden mahdollistamana? Luoda uusi työelämä v 1.0, jossa huomioidaan rohkeasti tilojenkäytön ja liikkumisen ekologisuus ja myös ekonomisuus. Olemmeko itse valmiit luopumaan totutuista tavoista ja valmiit kehittämään ja panostamaan kehittämiseen, hyödyntäen teknologioita joita jo on olemassa? Olemmeko valmiit tutustumaan näihin teknologisiin mahdollisuuksiin, emmekä pidä niitä vain haitallisena lapsellisuutena vaan rohkeasti kokeilisimme esim pelimaailmaa, millaisia ympäristöjä ne sisältävät, millaisia mahdollisuuksia ja millaista ideaa ne sisältävät, joita voitaisiin hyödyntää uusien työympäristöjen kehittämiseksi? Voisimmeko jo nyt toimia Värrin peräänkuuluttamalla empaattisella otteella, jossa "lapselle on palkitsevaa, kun jo pienenä kokee, että voi teoillaan toimia elämää suojelevasti"? Voisimmeko me keski-ikäiset jo nyt kokea tätä empatiaa, eikä vain jättää tätä projektia lastemme vastuulle, koska silloin on jo myöhäistä?
Ready player one - tarjoaako elokuva kuvaa tulevaisuuteen, teknologian uhkiin ja mahdollisuuksiin?
Värrin toteamus siitä, että uskomme olemattomaan teknologiaan on viesti siitä, että meillä ei ole halua tutustua siihen teknologiseen maailmaan, joka jo on. Tulevaisuuden maailma ja teknologia ovat jo esimerkiksi tämän päivän tietokone- ja konsolipeleissä. Ok, pelit ovat osin varmasti brutaaleja, ehkä lapsellisia ja lapsille haitallisia mutta silti niihin kannattaa tutustua ja pelata. Maailmat ja ympäristöt rakennuksineen ovat uskomattomat ja täyttä todellisuutta. Vuorovaikutus pelaajien välillä verkossa on toimivaa ja reaaliaikaista. Voit liikkua ja "elää" lähes rajattomissa ympäristöissä aidontuntuisesti. Mennä rakennuksiin ja tutkia erilaisia ympäristöjä. Mitä tällaisen pelimaailman tuominen työelämään ja opiskeluun voisi tarkoitta? Voisimmeko luoda second life tyyppisiä 3d-työpaikkoja tai -oppilaitoksia, joissa olisimme olemassa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa toimivammalla tavalla, mitä esimerkiksi nykyiset video- ja etäyhteydet pystyvät tarjoamaan? Toki videoyhteydet ja erilaiset tekstipohjaiset oppimisalustat ovat ok ja tyhjää parempia ympäristöjä mutta eivät läheskään vuorovaikutuksen näkökulmasta yhtä sujuvia, mitä pelityyppinen ympristö pystyisi tarjoamaan.
![]() |
Kajaanin Lyseon peruskorjauksen ja uudisrakennuksen 3d-mallinnus |
Lopuksi
![]() |
Assassin's creed pelin kuvaa hahmoista ja rajattomasta pelimaailmasta |
Edellä kuvattu ajatus herättä varmasti pelkoja tai ennakkoluuloja ihmisten välisen vuorovaikutuksen teknistymisestä. Totta varmasti, mutta sittenkin kannattaisi miettiä. Totta sekin, että tulevaisuudessakin tarvitaan yhteisiä konkreettisia tiloja mutta kyllä meidän pitäisi päästä kehityksessä ja mm. ilmastokriisin ratkaisussa muunkinlaisten uudistusajatusten äärelle kuin sähköautoilu vs. polttomoottoriautoilu -tasolle, tai (etä)työntekemisessä videoneuvotteluja ja nykyisiä office-sovelluksia pidemmälle. Mikäli koodaus ja 3d-mallinnus ovat meille vielä hankalaa soveltaa ja soveltamisen mahdollisuuksia tai markkinoita ei nähdä muualla kuin pelialalla, voimme silti pyrkiä kehittämään työelämää ja työntekemistä tasolle v 1.0 - mikäli 3d-ympäristöt ja -liikkuminen ovat tulevaisuuden visio v 2.0, minkä toteutuminen vaatii reilua ajattelu- ja suhtautumistavan muutosta. Uskallammeko pöyhiä Jenni Karjalaisen peräänkuuluttamaa työelämän arjen käytänteitä kohti tulevaisuuden työtä (Työelämä muuttuu, joten sitä koskeva lainsäädäntö on räjäytettävä ja pantava uusiksi)?
Linkkejä
Uudessa ilmastoraportissa vaaditaan ennennäkemättömiä tekoja – voiko nyhtökauralla oikeasti pelastaa planeetan? Asiantuntijat kertovat neuvonsa suomalaisille HS 9.10.2018