keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Opetussuunnitelma-sanan pyörittelyä - kuria, yhteistä polkua, matkaa ja suuntaa sekä tietojen ja taitojen omistamista

Otin pitkästä aikaa luettavaksi Ivor Goodsonin teoksen Opetussuunnitelman tekeminen (suomennettu versio 2001). Aikaa viime lukukerrasta on liki 20 vuotta, kun tätä kirjaa hyödynsin väitöskirjaa tehdessä. Heti kirjan alkumetreillä törmäsin mielenkiintoiseen kuvaukseen englanninkielisen opetussuunnitelmasanan curriculum etymologiasta. Ajatus lähti laukalle ja en malttanut olla näppäilemästä pientä sanaleikkiä ja muistiinpanoa tästä blogiin, joten siitä seuraavassa.

Curriculum = currere = kulkusuunta - joku currere se pitää opetuksessakin olla!

Englanninkielisen opetussuunnitelmasanan curriculum alkuperä juontaa Ivor goodsonin (2001, 32) mukaan latinan kieleen sanaan currere, mikä tarkoittaa juoksemista ja viittaa kulkusuuntaan tai kilpa-ajoihin. Sanat curriculum sekä currere ovat sikäli mielenkiintoisia, että suomenkielinen sana kuri tarkoittaa alkuperältään kurua eli kapeikkoa, puron uomaa tai lehmipolkua eli yhteistä kulkusuuntaa tai yhteiseen suuntaan johtavaa uomaa. Janne Saarikivi (https://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf) määrittelee kuru ja kuri -sanoja ugrilaiseen ja myös saamelaiseen perintöön viitaten. Tässä mielenkiitoinen kuru ja kuri johdannainen sana, jolla voisi kuvitella olevan yhteyttä myös koulutermistöön, on kursi (pienehkö rotko). Voisiko tästä juontua sana kurssi, kahdella ässällä? Kurssi nykykielen sanastossa viittaa sekin vahvasti suuntaan ja opetuksen termistössä opintojaksoon tai oppiaineeseen.

Currere, curriculum ja kuri analogisuus on mielenkiintoinen ja olisi kiinnostavaa tietää, onko näitä sanoja ja niiden johdannaisia tutkittu tarkemmin. Toki opetussuunnitelma-ajattelussa on angloamerikkalaisen curriculum ajattelun rinnalla huomioitava saksalainen lehrplan-ajattelu mutta käsitteen etymologisessa merkityksessä currere-johdannainen on kiinnostava. Kurihan on kaikkinensa ollut läpi historian, ja on myös edelleen tänä päivänä opetukseen järjestämiseen liittyvä käsite. Goodson kirjoittaakin opetussuunnitelman ja opetuksen järjestämisen historiaan viitaten: "...opetussuunnitelman ja kurin välillä on homologinen suhde: opetussuunnitelma oli kalvinisteille käytännöille sama kuin kuri oli kalvinistisille sosiaalisille käytännöille." Kuri mielletään nykypäivänä helposti negatiivisena käsitteenä ja seurauksina oppilaan käytökseen liittyen, kuten rangaistuksina tai äkseerauksena. Edellä esitetty merkitys tuo kuri-sanan uuteen valoon - kuri on yhteistä suuntaa ja rakennetta sujuvan opetuksen järjestämiseksi. Ivor Goodson (2001, 32) toteaakin, että sanan etymologian perusteella opetussuunnitelma määrittyy suunnaksi, jota noudatetaan tai joka esitetään normatiivisena suuntana. Opetussuunnitelma sanassa suunnitelma viittaakin vahvasti suuntaan, yhteiseen tai yksilölliseen.

Mutta miten opetus-sanaa voisi taivutella? Koulutyötä koskevat suomenkieliset sanat oppia, opetta, oppitunti jne. ovat syntyneet historian eri aikoina (Koskeniemi ja Hälinen 1978, 101). Opetus- ja oppia-johdannaisilla sanoilla ei ilmeisesti ole vastaavaa latinankielistä perustaa, kuten curriculum sanalla on, ja mitä vastaavalla suomenkielisellä kuri-sanalla voisi olla kotietymologin tulkitsemana edellä kuvattuun viitaten. Oppia / opettaa sanan perintö juontunee esimerkiksi suomalais-ugrilaiseen oppe (opettaa) sanaan. Myös pohjois-saamenkielestä löytyy sana oahppat (oppia, omaksua tietoa). Vedän mutkan suoraksi ja tartun sanaan omaksua, joka on synonyymi oppia-sanalle, ja josta tullaan oma-, omata- ja omistaa sanoihin eli oppi ja oppiminen voisivat siten olla jotain omistamiseen ja omaamiseen liittyvää: Kun opitaan, omaksutaan itselle jotain, jonka voi omata tai omistaa. Opittaessa omaksutaan ja hetken päästä eli lopputuloksena omistetaan tietoa tai taitoa.


Summa summarum 

Opetussuunnitelma on yhteinen suunta tietojen ja taitojen hankkimiselle ja omistamiselle ja tätä edistävien olosuhteiden sekä käytänteiden määrittämiselle. Kuri eli yhteiset säännöt ja toimintaohjeet, jotka pitävät meidät oikeassa suunnassa eli kurssissa, on sujuvan koulutyön kannalta tärkeää. Koulutyö on kurinalaista etenemistä, oppimista ja uuden omaksumista sekä tiedon ja taidon omistajuutta polulla, joka on elinikäinen ja jossa suunta, suunnitelmat ja kurssi voivat vaihtua tilanteen ja tarpeen mukaisesti. Docendo discimus!